maanantai 28. joulukuuta 2015

Pilkunviilausta -ko ?




Kun tyttäreni kuuli minun alkavan kirjoittaa ET:lle hän sanoi, että kiinnitäppäs huomiota siihen miten kirjoitat, kun on paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä !


Mitä lie tarkoittanut ? En olisi koskaan itse uskonut, että minä kirjoitan jotakin. Minä piirrän !


Kouluarvosana oli seiska suomenkielessä, englannin kielen kielioppi on sitä sun tätä. Minusta kuitenkin on pääasia, että tulee ymmärretyksi. 


Ja ainahan voi heittäytyä höppänäksi, että eihän sitä enää tässä iässä ole niin nuukaa mitä tulee kirjoitettua.


Ja enhän minä mitään stressiä rupee ottaa siitä miten kirjoitan.

Minähän olen eläkkeellä ! 


Kirjoitan niinkuin puhun. Kuka sitä puheessa huomaa onko sanoissa välejä vai ei ? 

Tai missä muodossa pitäisi lause olla. Varsinkin kun puheessa on vauhtia sen takia, ettei unohda mitä piti sanoa. Pitää vaan saada kakaistua se ulos.

Ja on ne sanat muutenkin välillä hukassa. Siinä sitä sitten änkytetään, kun yritetään hakea tiettyä sanaa. Kädet sitten vaan avuksi huitomaan tarkoittaen, että oota ny vähän kyllä se sieltä tulee.


Yritän toki kirjoittaa ainakin sanat oikein. Mutta sekin välillä lipsuu -  olen huomannut. Kun ei ole sitä oikolukijaa kotona.

Anteeksi jo etukäteen lukijoilta ja ymmärrystä toivon. On se sisältö kuitenkin se jonka toivon ymmärrettävän.


Liekö iällä taas jotain sen kanssa tekemistä. Ehkä johtunee siitä, että ei aina oikein näe, varsinkin kun silmät ovat väsyneet. 

Toki minulla on lukulasit, mutta kas kummaa, ne on aina jossain muualla, mutta ei nenän päässä.


Olen huomannut myös, että lukihäiriö nostaa päätään. Varsinkin telkkariohjelmien käännökset, kun ei niitä ehdi kunnolla lukea.

Sitten sitä ihmettelee, että mitä kaikkea hävyttömyyksiä sitä kirjoitetaankin - lehdissäkin vielä. 


Mistähän sekin johtuu, että kun lukee väärin niin siitä sanasta muodostuu aina jotain hävytöntä ?

Kyllä sitä sitten ihmettelee, että kuinka voidaan painaa noin hävyttömiä saonoja ? 


- Kappas, taas yksi virhe … siis sanoja !

Ja tuo ilmiö, että kirjaimet vaihtavat paikkaa. Onkohan sormet jotenkin ristissä kämmenissä kun ne näpyttelee mitä tahtoo.


Mutta vielä on pärjännyt ja jokunen lukijakin on ollut, kiitos siitä!






tiistai 15. joulukuuta 2015

Nyt sekin selvis !



Oli tapaaminen, meillä vapaaehtoisilla. Jostain syystä juttu päätyi jotenkin kaatumisiin. 

Yllätyin kun löysin kohtalotoverin. 
Siis siihen, että kaatuilemme ilman mitään syytä. 
Mistä johtuu, että jalat menevät alta ? Siinä sitten pohdimme mikä on syynä siihen. 

Olin kuullut, että Lyrica-niminen lääke voi olla yksi syy. 

Kysyin sitä myös saraalalääkäriltä ja hän myönsi tämän todeksi. 

Siispä siitä pitäisi päästä äkkiä eroon. On se kuulema muutenkin kauheeta myrkkyä. 
Ja vielä niin pahuksen kalliskin. Minä kun en niinkään tunne kauheasti noita lääkkeitä. 

Lyrican lopettamiseen tarvitaan kuitenkin lääkärin neuvoja, koska sitä ei voi yhtäkkiä lopettaa. Sitten voi varautua vieroitusoireisiin.

Sain aikoinani tämän kyseisen lääkkeen ihotautilääkäriltä, ihon kutinaan. Ja siihenhän se auttoi.  Tuntui ihanalta kun iho ei kutissut ja vielä bonuksena, kaikki muutkin säryt loppuivat. 

Mutta kärsin mieluummin ne, jos vaan pysyisin pystyssä, eikä tarvitsisi pelätä, että kaatuu.

Keskustelimme myös tasapainohäiriöistä. 

Juu, kyllä niitäkin löytyy. Hyvä että uskaltaa kävellä ulkona. 
Ihmiset varmaan luulevat että on juovuksissa kun horjuu puolelta toiselle ja mielellään kävelee vielä pitkin seiniä. 

No, siihenkin löysimme syyn. 
Kolestrolilääkkeet. Siis nekin menee sitten vaihtoon !

Kyllä monta kertaa on tullut mieleen kuinka mukava se rollaattori oli. 

Ja niin käteväkin. Siinä pystyi kuskaamaan painaviakin ostoksia. 
Ja kävellessä jos rupes väsyttää, niin siinä voi istua. 
Ja mikä parasta, sillä ei mennyt nurin. Ja jos meniskin, niin pääsee ainakin ylös kun siitä saa tukea.

Mutta kun tyttärille kerroin tästä ”kaarasta” niin kauhee metelihän siitä syntyi ! 
Et sinä sellasta tarvii , ei muuta kun kuntoilemaan vaan !
No, en ole tainnut ihan kaikkia vaivojani heillekkään osata kertoa.

Ostin uudet nilkkurit alkusyksystä, niissä on parin sentin korko. Mutta en uskalla niitäkään pitää kun tuntuu, että maa pitää tuntua koko jalkapohjan täydeltä. Ei tarvii kun yksi pieni kivi olla jalan alla, niin sekin voi jo kaataa.

Olo on välillä kuin Prinsessalla jolla oli herne patjan alla. 

Lonkkaleikkausten jälkeen on niin jäänyt takaraivoon, että EI SAA KAATUA ! 


Mutta minkäs sille teet, onneksi ei vielä ainakaan ole pahemmin sattunut. Viime kaatumisen seurauksena olisi voinut ranne murtua. Mutta onneksi se vaan mustui ja lonkassa iso mustelma.





*******



lauantai 12. joulukuuta 2015

Valon Aika





Oli muuten huikeen hieno joulukonsertti - Valon Aika ! 

Tämän  spektaakkelin esittivät Turun musiikkiluokkien ja konservatorion kuorot. Sekä Raija Lehmussaaren balettikoulu.

Kapellimestarina Timo Lehtovaara ja solisteina Aili Ikonen ja Severi Pyysalo, koreografia Raija Lehmussaari.

Ystäväni pyysi minua aveciksi kun hän oli saanut kutsun kahdelle. Olimme aitiossa jossa oli musiikkiluokkien opettajia ja alan ammattilaisia.

Aitiossa oli läpinäkyvät aidat ja minuun meinas paniikki iskeä kun olimme niin korkealla. Meinaan, että korkeapaikan kammo ei ole ihan kiva juttu. Mutta sitten helpotti kun pimeys tuli ja esitys alkoi.




Väliajalla oli kahvitarjoilu kera dallaspullan ja punaviiniä, sekä karkkia ja shipsejä. En edes huomannut mitä kaikkea siellä oli.

Keskusttelun viriessä, ajattelin, että olen kuin varis satakielien porukassa. En ole nimittäin pätkääkään musikaalinen.

Tykkäisin kyllä kovasti laulaa, mutta lapsetkin sanoo, että "äiti kiltti älä laula".





Täytyy sanoa, että Suomessa on loistavia muusikoiden alkuja, vaikka pientä jännitystä näkyi joidenkin esiintyessä. 

Mutta ketäpä ei jännittäisi kun paikalla oli niin paljon yleisöä !


*******



keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Henkinen väkivalta



Kun mies väittää rakastavansa niin miten hän sen osoittaa ? Ostamalla kalliita vaatteita, kenkiä, laukkuja ja koruja, oman makunsa mukaan? Perään vielä: MINÄ ostin.

Vaimo kun ei ole koskaan saanut kalliita lahjoja lapsuudessakaan. Saatikka merkkivaatteita.

Vai  olemalla kiinni ihossa koko ajan, mennään yhdessä joka paikkaan, ollaan kuin paita ja peppu. 

Vaimo haluaa itselleen harrastuksen saadakseen henkireiän ja omaa aikaa, niin eiköhän mies tunge itsensä samaan paikkaan harrastamaan. Taas ollaan yhdessä !

Yritetään tukahduttaa vaimon omatahto. Kontrolloidaan menemiset.

Halua hyväillä vieraitten läsnäollessa ja kehua vaimoa kuinka kaunis on, vaikka vaimo olisi just rupenyt mutaojassa tukka mudassa roikkumassa silmillä.

Kuullostaa lässytykseltä, ihan kuin puhuisi jostain pikkulapsesta.Tai nukesta, "katsokaa kaikki kuinka kaunis nukke minulla on".

Onko se rakkautta ? Vai omistamisen halua ?

Narsistisen luonteen piirteen omaava mies on kuin työpaikkakiusaaja, pahempi vaan kun sitä joutuu kestämään enemmän kuin työajan puitteissa. 

Osataan tehdä kiusaa niin, että kukaan ei tajua mitä tapahtuu. Mies kun on niin erinomainen.

Ja jos naisella on rohkeutta irrottautua tukehduttavasta parisuhteesta, niin silloin vasta se kiusaaminen alkaakin.

Vaaditaan takaisin kaikki miehen ostama, yritetään maksattaa pienempituloisella vaimolla laskut, niin vaimo jäisi rahattomaksi. Pidetään vielä vaimonkin ostamat tavarat. Ja vaatteetkin viedään.

Miehessä ei mitään vikaa kaikki vaimon syytä. - Tai ehkä 10%.

Ja nainen kun ei alennu miehen tasolle, koko kylälle kertomaan omaa versiotaan, niin syylliseltähän nainen vaikuttaa. Mies kun on hyvä puhumaan palturia ja valehtelemaan ja kaikki uskoo.  Vai uskooko ?

Mitä voi tehdä ?

Eropaperit vetämässä, nainen asuu omassa asunnossaan ja mies vaan jatkaa kontrollointia. Kyttää onko tullut uusia miespuolisia kavereita ? Paikantimen avulla seuraa missä vaimo liikkuu.

Sitten vielä pommitetaan tekstiviesteillä ja sähköposteilla. Uhataan ja kiristetään.

Ei pidä sovituista asioista kiinni. Ei maksa vaadittuja laskuja. 

Onko tämä elämää ?

Ystäväni joutui henkilökohtaiseen konkurssiin otettuaan eron narsistisesta miehestään, menetti omistamansa auton ja oman osuutensa asunnosta. KAIKEN ! 

Sairastui syöpään ja joutui toimeentulotuen armoille.

Narsistinen mies voi olla vaarallinen, ei välttämättä vain fyysisesti vaan myös henkisesti, joka vie voimat ja saa tuntemaan itsensä huonoksi !

Mistä neuvoja, tukea ja turvaa jo lyödylle naiselle ?



*******

perjantai 4. joulukuuta 2015

Aina ei käy niin kuin Stromsössä



Niin siinä sitten kävi, että viikko ei mennyt niin kuin piti. Sairaalareissuhan siitä kehkeytyi !

Siis just joulukuussa kun on olevinaan muutenkin kiire. Ja kampaajakin piti perua !

Kaikki alkoi siitä kun olin ollut tyttäreni muutossa mukana, ihan vaan verhoasioissa.

Oli kiva mennä vanhimman tyttäreni ja vävyn kanssa nuorimmaista tytärtäni auttamaan muutossa. 

Itsellekin vähän maiseman vaihdosta ! Ja ennen kaikkea saa nähdä mummin ihania prinsessoja. 



Takaisin tullessa oli sitten vähän sellainen outo olo. Huonovointisuutta ja poissa olevan tuntu. Kotia päästyäni vatsa oli jo ihan sekaisin. Ajattelin, että jos vielä aamulla on sellainen olo, niin sitten terveyskeskukseen.

Niinhän sitä sitten terkkariin mentiin aamulla.

Sairaanhoitajan arviointiin. Siellä sitten EKG laulamaan ja sen verran oli vissiin muutoksia, että kutsui vielä lääkärin arvioimaan. Ei muuta ku lähete tuli päivystykseen.

Päivä sitten maattiin päivystyksessä verenpaineletkujen ja seurantalaitteidenletkujen sitomana paareihin. Moneen kertaan verikokeita otettiin ja aina varrottiin pari tuntia siinä välillä tuloksia odottamassa.

Kaiken lisäksi siellä oli niin hyvä ilmastointi, että meinas jäätyä. Tuli vaan mieleen, että pakastaako ne meinaa.

Päivystyksessä näkee ja kuulee kaikenlaista.

Vanha pappa: Hei, hei, heiiiii !
Hoitaja: Mitenkäs nää on irronnut. Ootko riehunut sängyssä ?
Pappa: Mul on nälkä ja pissattaakin, mut ei tuu. Haluun ruokaa !
Hoitaja: Justhan sä söit jogurttia.
Pappa: Ei raavas mies sillä elä. Mä haluun ruokaa !
Mamma viereisessä pedissä: Ei oo nälkäkää. Hyvä kun on hengissä :)

Sitten koko päivän syömättömyyden jälkeen illalla siirrettiin osastolle.


Yllätys, yllätys, huone johon vietiin oli yhdelle hengelle. Sitten kuulin, että se oli eristyshuone ! 
Mitä !

Kun ei tiedetty oliko mahdollisesti viirus, niin piti eristää muista. En saanut mennä huoneesta ulos. Ja ne ketkä tuli sisälle pukivat suojavarusteet päälle.

No, siinä sitä sitten oltiin. Olihan iso lukaali yhdelle. Tähän en ollut varautunut. 

Seuraavana päivänä piti päästä kotiin. Otettiin taas verikokeet. Lääkäri tuli sanomaan, ettei uskalla päästää kun joku veri arvo oli korkealla.

Tästä tulikin sitten muutaman päivän reissu. 

Onneksi on olemassa kännykät ja tabletiti. Olin ottanut mukaan myös akut, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Silmät oli vähän kovilla ja kuivui. Tulipahan pelattua pelejä ja luettua netin kautta lehtiä. Onneksi televisiosta sai katsoa mitä halusi. 

Tulipahan tuutin täydeltä tabletin käyttöä.

Vähän sai hajua siitä jos olis vankilassa, eristyksissä. Ei nää ketään muuta kuin henkilökuntaa. 

Tosin mun luona olis saanut käydä vieraita, mutta en ollut ilmoittanut kenellekkään mitään.

Ai miksikö ?

No kun aina vaan piti päästä seuraavana päivänä kotiin. Ja sitten taas otettiin verikokeet, joiden arvot oli korkealla ja piti jäädä.

Sitten kardiologi päätti, että tehdään varjoainekuvaus !

Sitä sitten piti jäädä nälissään odottelemaan, että milloin viedään kuvaukseen.

Tuli torstaiaamu kello kahdeksan. Ja sitten mentiin, vidoinkin.

Tämä oli neljäs kerta. Silloin ihan ekana kertana toimenpide tehtiin nivusesta. Sen jälkeen piti maata selällään kuusi tuntia paikallaan ! Se oli ihan hirveää, kun selkä ei kestä.
Siinä sitten ulvottiin, että antakaa jotain kipulääkettä.

Onneksi ollaan siirrytty kuvaus ottamaan ranteen valtimosta. Jälkiolotila on helpompi. Sitä vaan on yksikätinen pari päivää.
Sairaalalookkia ! ;)


Onneksi tukoksia ei löytynyt vaikka lääkäri kuinka haki. Tuntui kuin lääkäri olisi ollut vähän pettynyt. No mutta se oli kuitenkin hyvä asia. 

Paitsi koko reissun aikana ei selvinnyt, että mikä oli se vaiva !


*******





perjantai 20. marraskuuta 2015

Avon



Löytö ! Nyt on löytynyt eläkeläisen kukkarollekin sopiva kosmetiikkasarja - Avon.

On nuo meikit vähän vanhentuneet kun ei ole raaskinut ostaa niitä koska ovat mielestäni aika hinnakkaita.

Minulla kun on vielä semmonen tatsi hyppysissä, että mihin vaan kosken niin hintalapun katsottuani saan palauttaa tuotteen takaisin paikoilleen. 

En ymmärrä kuinka pientuloisella voi olla niin kallis maku. Aina se kyllä on ollut. Ja se mokoma on tainnut tarttua jossain määrin jälkeläisiinkin. 




No mutta tämän sarjan tuotteet ei luulisi vievän konkurssiin. Tämän kuvassa olevan määrän sai alle 60 €:lla. Kahden luomivärisettien lisäksi poskipuna, huulipuna, kynsien vahvistaja, pensseli ja ripsiväri.

Yleensä mielletään, että halpa on laadullisesti huonoa, mutta tuo neljän värin luomivärisetti on todella hyvä. Minulla kun on raskaat yläluomet, niin luomiväri tuppaa päivän mittaan paakkuuntumaan. Mutta tämä luomiväri pysyi koko päivän  sellaisena kuin sen aamulla laitoin. 

Poskipunaa en ole vielä kokeillut mutta yleensä niissä ei ole mitään ongelmaa, korkeintaan jos on valinnut väärän värin. Huulipuna tuntuu mielyttävältä koostumukseltaan huulissa.




Tämä ripsiväri oli niin omituisen oloinen "paketti", että oli pakko ostaa. Kerran olen laittanut ja totesin että vaatii vähän harjoittelua. Voi olla, että tavalliset ripsarit pitävät pintansa. Mutta katsotaan nyt miten tässä käy.

Näillä luulis nyt sitten pärjäävän muutaman vuoden ! Kyllä toi kosmetiikka on hyvä asia :).


Mutta löytyy täältä tuotesarjasta muutakin ! Lahjaksi tai itselle kauniita edullisia tossuja ja kukkaroita sun ym. Ja vielä kauniissa lahjapakkauksessa.







Avonin jouluinen tuotekuvasto, josta löytyy paljon kaiken näköistä tuoksua ja voiteita .Löytyy täältä kuvastosta myös miehillekin, ei heitäkään ole unohdettu ! :)




*******











maanantai 16. marraskuuta 2015

Kaamosvaloa !



Ihanaa kun voi laittaa vähän valoa tähän pimeyteen ! Tai voihan sitä laittaa milloin vain mutta minusta nämä kuuluu Jouluun.

Sain tällaisen ihanan "lampun" lahjaksi !  Metalliverkosta ja paperimassassta käsin tehty kehikko, jonka sisällä on ledinauha.




Oli ennestään samanlainen ledivalonauha, joten päätin laittaa vähän valoa makuuhuoneeseenkin.




Kynttiläthän on se oikea tunnelman luoja






*******









sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Syysmaisemaa


Kaupunkikävelyllä ! 

Tulee ihan lapsuus mieleen kun on paljon lehtiä maassa. Muistan kuinka hypättiin lehtikasaan ja potkittiin lehtiä ja heitettiin niitä ilmaan. Poimittiin kauneimmat vaahteran lehdet kotiin vietäviksi.








Liikkuvasta autosta houkutti ottamaan kuvia usvasta, joka ikäänkuin halkaisi kuvan puoliksi. Pelto ja heinät muuttuivat pehmeän epäselväksi.








Metsästäkin löytyy mitä vaikka mitä kasveja ja sieniä.


On se ihanaa kuitenkin että meillä on neljä vuodenaikaa, kaikki ovat omalla tavallaan kauniita.




*******




torstai 5. marraskuuta 2015

Loviisan Aitta




Tällainen oli ilma ja maisema, vähän aavemainen, kun menimme serkkuni kanssa Ruskoon. Jotenkin tämän maisemakuvan eri alueet viehättivät erilaisine pintoineen vai miksi sitä nyt voi sanoa. Pelto kynnetty, uria ja vakoja. Etualalla liikkuvasta autosta epäselväksi tallentunut heinä. Usva vana keskellä kuvaa ja pilven hattarat !

No mutta se siitä, siis olimme menossa Loviisan Aittaan, sisustusliikkeeseen. Aivan ihana paikka !





Serkkuni vie minut sinne silloin tällöin kun on itsekin sinne menossa  Tänään oli sellainen päivä.
Tämä miljöö on aivan ihana jo ulkopuolelta.

Oli niin kuin ihan asiaa mennä Loviisan Aittaan. Toivoin löytäväni uuden tyynyt entisen Riviera Maison tyynyn tilalle. Se kun on niin hyvin palvellut ja tukenut selkääni löhöessäni sohvan divaanilla, että raukka on vähän haurastunut ja puhki kulunut. Ansaitsee päästä eläkkeelle ! Mutta en minä siitä vielä luovu, täytyy vaan vähän tuunata.

Maltettiin mielemme lähteä heti tutkimaan ihanuuksia, koska kahvihammasta oli jo pakottanut jonkin aikaa niin päätettiin juoda kahvit ensin. Lisää energiaa !



Kahvipöydästä käsin sattui heti silmään tämä muhkea joulukranssi. 
Heti sisääntullessa aisti jo joulun fiiliksen ja taisi välillä taustalla kuulla joulumusiikkiakin.

Ja sitten itse asiaan, pääsee hiplaamaan kaikkea ihanaa. 

Sieltä sain idean ! 

Siellä oli sellainen ihana karvainen päiväpeitto, jossa joka kulmassa oli tupsut.  Mutta ihana oli hintakin. Siispä suunta Eurokankaaseen joku päivä ja ompelukone laulamaan. 





Nämä sitten tarttuivat hihaan ! Löytyi uusi tyynykin ja sohvapöydän koristeeksi kiva emalinen (?) pullo ja siihen kasvi.


Alla oikealla oleva kuva on jouluaiheinen servietti. Se oli niin kaunis että oli pakko ostaa. Vasemmalla lakritsipurkki, jonka sain kaupanpäällisiksi. Alla purkki pohjasta kuvattuna.

 Luulin niitä ensin koristepalloiksi mutta myyjä sanoi, että kyllä ne syötäviä ovat, mutta en tiedä raaskiiko niitä syödä !

Lisää aiheesta löytyy osoitteesta:   http://www.etlehti.fi/node/27236






  *******




sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Parisuhde vai erosuhde ?




Elämässä tapahtuu aina välillä muutoksia. Jos ei omassa, niin jonkun toisen. Tänä päivänä saa melkein joka päivä lukea parisuhteiden hajoamisesta.

Eläkkeelle jääminen tuo suuren muutoksen elämään, kun joutuukin katsomaan toista koko päivän.
Se voi käydä hermoon. Varsinkin jos toinen on heittäytynyt sohvaperunaksi, joka vastustaa kaikenlaista muutosta ja toinen, energinen tekijä, jolla vielä riittää virtaa vaikka pienelle kylälle.

Onkos se sitten ihme jos monet eroavatkin eläkkeelle joutuessaan.

On sääli, jos kuitenkin jäädään suhteeseen jossa ei olla tyytyväisiä. Mikä sitten estää eroamisen ?
Ikä, yksinäisyys, raha vai pelko, ettei pärjää yksin ?

Ei varmaan ole helppo ottaa irtiottoa tässä iässä tai yleensäkkään missään iässä. Toiseen on tottunut vaikka rakkaus ehkä olisi jo hiipunut. Ja kuitenkin huoli toisesta jää kaivelemaan.


Minun parisuhteessani ero tuli ollessani 40:nen. Ei se helppoa ollut silloinkaan.
Eniten kosketti nähdä miten kipeästi lapsiin ja mieheeni sattui. Se tuntui todella pahalta, mutta en voinut toisinkaan tehdä, niin rikki sitä oli.

Meni pari vuotta, jonka aikana varsinkin mieheni, varmaan kävi koko tunneskaalan läpi. Tuli viha ja katkeruus, ymmärrys ei riittänyt, että miksi ?
Mutta yhteys ei koskaan katkennut. Muistettiin isän- ja äitienpäivät ja synttärit.

Ja joka joulu vietimme kuitenkin yhdessä lasten takia. Ja se kannatti. Lapset muistavat aina yhteisen joulun isän ja äidin kanssa.

Minä ja exäni olemme hyviä ystäviä keskenämme, mikä on suuri ihmetyksen aihe joillekin. Olen kuullut, että se ei voi olla mahdollista, sitä vaan sanotaan.  Ja miksette sitten asu yhdessä.

Ei sitä heti ollakkaan ystäviä. Käydään ensin ne negatiiviset tunteet läpi ja ymmärrys siitä, miksi liittomme hajosi. Totuttelemme toisiimme toisella tavalla.

Olemme auttaneet toinen toisiamme  mm. sairauksissa ja muutoissa. Käyneet konserteissa yhdessä.
Ja meidän puhelumme saattavat kestää melkein neljä tuntia. Asumme eri paikkakunnilla ni asiaa kertyy ;).

Ei minulla ole mitään syytä miksi minä en olisi ystävä exäni kanssa. Hän on hyvä isä, hyvä minua kohtaan ja toi leivän pöytään, siinä missä minäkin.

No miksi sitten erottiin ?

Minä olin avioliitossa yksin ja hän eli jonkinlaisessa kuplassa, töittensä kanssa. Meidän tunteemme olivat eri tasoilla.

No, kyllä niitä ihmettelijöitä riittää vieläkin !

Lapsenlapseni kysyi minulta kerran, että "mummi, miksi te ette ukin kanssa asu yhdessä, kun te sovitte niin hyvin yhteen ?"  Vastaus kuului, "kun me niin tykätään asua omissa asunnoissamme ja meillä menee niin hyvin erillään."

Hän on pikku tarkkailija <3







*******




perjantai 23. lokakuuta 2015

Oma blogi jatkuu...



... siitä huolimatta että kirjoitan ET-lehdelle.

Täytyyhän minulla olla se oma "roskis" mihin puran hyvän- tai pahanolon.
Ja ystävät, jotka ovat tottuneet seuraamaa minua blogin kautta. En voi tuottaa "pettymystä" heille.
Ja kiitos heille ja kaikille teille muillekin, jotka ovat kiinnostuneet lukemaan blogiani.

Tämä oma vaan ei tunnu niin julkiselta kuin ET-blogi, siellä ei rohkene tuoda asioita samalla lailla esille kuin tässä omassani.
ET-blogi löytyy osoitteesta:  http://www.etlehti.fi. Sieltä sitten vaan Lukijan blogit ja Seniorin sessio

Eli jatketaan vaan samaan malliin. ;)


Syksyisiin koti-iltoihin




*******



tiistai 20. lokakuuta 2015

Olen ET-lehden bloggaaja ;)




Olin otettu kun ET-lehdestä otettiin yhteyttä ja pyydettiin lehdelle bloggaamaan. No tottahan toki. Toimituspäällikkö oli törmännyt blogiini netissä ja halusi seniorin näkökulmaa nettilehteen. Wau !

No, siellä nyt sitten on pari juttua, enemmän tai vähemmän hyvänä juttuna. Ensimmäinen juttu oli teknisesti hankala kun en saanut kuvia suuremmiksi. Kyllä se vieläkin takkuaa, se tekeminen.

Vähän on pientä jännittystä kirjoittaa lehteen. Omaani kun kirjoittelen, niin se on paljon rennonpaa.

Sitten ajattelin tutustua vähän lähemminkin lehtiversioon. Törmäsin sellaiseen palstaan kuin "Keskustelut". Jaa, mistäs täällä keskustellaan ?

Ja avot, siellähän arvosteltiin meitä uusia bloggaajia oikein olan takaa. Seniorin sessiotakin siitä, etten kirjoita omalla nimellä ja mainostetaan omia blogeja lehden postauksessa. Luvalla olen sen tehnyt. Ja yhtä arvostellaan siitä, ettei ole nimeä ollenkaan.

Onkohan kellekkään näistä arvostelijoista tullut mieleen, että olemme ehkä uusia kirjoittajia joilta jää jotain epähuomiossa pois, tai emme osaa ja tiedä kaikkea  ja/tai ehkä "ujostuttaa" tulla koko maailman eteen.Minä en ainakaan saa mitään rahallista korvausta mistään. Tämä on harrastus.

Kerronpa vielä, että sivuillani ei ole mainoksia, joten rahaa tällä blogilla en tienaa, turha olla kade.
Eli voiko tämän ymmärtää niin, että tässäkin asiassa kyse on rahasta.

Tuntuu vähän siltä, että blogin sisältöä ei olla luettu, vaan haettu vaan arvosteltavaa. Vai onko tämä kateutta ? Onko nämä arvostelijat kaikki bloggaajia ? Ihan kuin olisi susilauma kintereillä.

No, tähän voin vastata, että Maija-Liisa on minun oma nimeni. Tosin en tiedä tulisivatko he hullua hurskaammiksi kuullessaan ex-mieheni sukunimen.

Ja siks toisekseen sivulla oleva blogi-osoite on väärin, sillä ei pääse mihinkään !
Seuraavassa, ei vielä julkaistussa postauksessa se on oikein. Jos se nyt sitten julkaistaan. Keneltä tämä kaikki on pois, kysyn vaan ?

En tiedä mistä moinen arvosteluryöppy, syömmekö jonkun leipää, me seniorit ?

Siks toisekseen,  yksikään arvostelija ei tullut esiin omalla nimellään !

Kyllä minä niin mieleni pahoitin ;)


Maija-Liisa Ryhänen



*******







sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lapset on lapsia ... onneksi.



Kuva on otettu netistä.


Messumatka Helsinkiin aikaistui vähän pidemmäksi. Sain viettää ihanien tyttärentyttärieni seurassa
puolentoista päivän verran ennen messuja.

Tutkailtiin vähän mitä näytteilleasettajia oli messuilla. Tuli esiin sellainen nimi kuin Fabio Dericci, kysyin tyttäreltäni, että mitä tuotetta tämä edusti. Vastaus tuli: Tapiola meni rikki ! Muttei tyttären suusta. Vaan nuorimmaisen tyttärentyttären.

Päivä oli touhua täynnä. Tyttöjen hiukset leikattiin, mentiin kauppaan ja takaisin. Päätettiin mennä elokuviin Selloon katsomaan "Hotel Transylvaniaa" 3D versio.

Ennen elokuvia vanhempi tytöistä kävi vähän shoppailemassa kynsilakkoja. Hänestä on kehittynyt taitava kynsien lakkaaja, erilaisia kuvioita monella eri väreillä, varsinainen kynsitaiteilija. Lupasi taiteilla mummille ja äidille kuvioita kynsiin.

En olekaan pitkään aikaan ollut katsomassa lasten elokuvia. Jaa, taisin olla viime vuonna pikkupoikien kanssa "Late lammasta" katsomassa, niinhän se olikin.


Oli muuten aika jännä vamppyyrielokuva ja  3D-lasit vielä toi kaiken elävämmäksi, melkein pelotti välillä. Olipa uusi versio vanhasta tuutulaulusta "Tuu tuu tupakkarulla... " uusi versio "Tuu tuu tukehdu rullaan ..." ja kyllä meinas tikahtua nauruun :).
Evästä meni siihen tahtiin ettei heti nälkä yllättäisi.

Elokuvan loputtua rupesi väsymys jo vähän näkymää vanhemmassa tytössä. Mutta nuorempi oli kuin Duraselpupu. Juna-asemalta kotiin on kilometrin verran matkaa ja tämä Duraselpupu juoksi ja pomppi koko matkan ajan. Mutta hyvä niin, oli jo ilta ja asteet rupesi tippumaan tonne nollan lähelle, ei tullut kylmä, ei.

Mummillakin oli tekemistä että jaksoi, olihan tämä matka jo neljäs kilometri samana päivänä plus muut kävelyt päälle.

Niin että kyllä liikuntaa on tullut suoritettua, plus vielä messuvaellukset päälle !



*******







keskiviikko 14. lokakuuta 2015

I love me


Minä olen tärkeä, ehkä vähän muillekin kuin vaan itselleni !

Ja kun kutsu tuli, niin tottahan sitä sen verran taas matkustetaan Helsinkiin, että pääsee kauneusalan messuille. Kiitos kuuluu serkun tytölle ! Ja vielä kun VR:kin suosii halvoilla tarjouslipulla. 

Enpä olekkaan ennen ollut tämän alan messuillla koskaan. Jaa niin, jos ei oteta lukuun häämessuja. Mutta se ei ollutkaan itseä varten vaan tytärtä.

Matkamessuilla olen muutaman kerran käynyt.

Sitäpaitsi, kyllä se työstä käy kun kiertelee kaikki osastot. Ja pitää varautua kaksilla kengillä, kokemuksesta tiedän miten jalat väsyy löntystelystä ja paljosta seisomisesta.

Mutta onhan se mielenkiintoista ja hauskaa, nähdä ja kuulla mitä uusia juttuja on markkinoilla tai tulossa. 

Ja kun seuralaisinani ovat omat tyttäret, joille tällaiset messut ovat tärkeitä, toiselle työn puolesta ja toiselle esiintymisen puolesta (seniori kilpatanssija)  ja muutenkin. Ja minä vaan muuten etsin elämän eliksiiriä. Toki odotan näiltä messuilta joitain hyviä tarjouksia ja vinkkejä meikkaukseen !



*******





keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Hyvän mielen päivä !





Kyllä se vaan niin on, että raha ei ratkaise kaikkea.
Siis en tarkoita sitä, etteikö rahaa tarvitsisi, se kuuluu perustarvikkeisiin. Ja sitten jos sitä olis vähän enemmän, niin se rauhoittais.

Mutta on asioita joista voi saada hyvän mielen, aivan kuin olis voittanut lotossa !

Se lottovoiton arvoinen asia oli, kun tuli kutsu fysioterapeutille.
Lääkäri laittoi lähetteen pyynnöstäni mutta sanoi, että sinne on vuoden jono, joten olin asennoitunut odottamaan sen vuoden.

Mutta kuinkas ollakkaan, posti toi toissa päivänä kirjeen, jonka oletin olevan joku lääkärilasku. Ihmettelin vaan kun en mielestäni ole nyt vähään aikaan ollut missään lääkäreissä. Ja soitoista ei maksua vaadita - vielä.

Ja oikeesti, parin viikon päästä pääsen fysioterapeutin vastaanotolle, jeee !

Sitten tuli pari muutakin hyvän mielen aiheuttajaa. Toiseen liittyy kyllä myöskin vähän jännityksen poikasta. Mutta niistä kerron sitten vähän myöhemmin :)


*******