Maija-mummi on hyvin, hyvin vihainen …

… ei, vaan hyvin RAIVOISSAAN !

En juurikaan politiikkaa seuraa mutta uuden hallituksen päätökset kyllä kiinnostaa. Karvat nousee pystyyn !
Ai , että raivostuttaa jo nähdäkin "Trio-S:n" naamat. Stubb olevinaan hauska, heitetään vielä vitsejäkin, Soini sanansyöjä ja hevonpaskan kannattaja ja Sipilä (odotin häneltä paljon) pettymys tuli. (Ovat kuin sudet lammasten vaatteissa !)
"Nämä ovat kipeitä asioita". NIIN ON ! Mutta miksi aina köyhät on maksumiehinä ?
Onko eduskunnassa yhtään köyhää edustajaa, ONKO ?  EI !

Miten ihmeessä pienituloinen eläkeläinen elää ? Pihistämällä ruoasta ja pysymällä kotona.
Kokeilkaas tätä koko eduskunta: 1000 euroa käteen siitä yli puolet vuokraan ja lopuilla maksetaan laskut, lääkärit ja lääkkeet. Ja ruoka jos raha riittää.
Ja on eläkeläisiä jotka saavat vielä vähemmän käteen !

Mihin jäi eläkeläisen, joka on ikänsä töitä tehnyt, sosiaalisuus ja vaihtelu elämään, elokuvissa, teatterissa ja konserteissa käynnit. Puhumattakaan matkustelusta. Kyllä mekin olemme sen ansainneet, nyt meillä olisi aikaa nauttia hyvästä, tai ainakin kohtalaisen hyvästä, vanhuudesta.
Ei ole niin herkkua odottaa ja toivoa, että joku joskus tulisi edes katsomaan.

Indeksikorotuksia ei tule ( eipä ne suuren suuria ole olleet muutenkaan, yleensä muutama sentti), asumistukia heikennetään, lääkekorvausten pienentäminen. Ne on juuri ne eläkeläisen tärkeimmät asiat.

Jos jotain positiivisuutta haetaan niin panostusta kotipalveluihin on luvattu. Mutta kun ei edes siihenkään ole varaa !

Veteraaneja kunnioitetaan ja se on ihan oikein, meillä ei olisi itsenäisyyttä ilman heitä, heitäkään ei ole enää monta.
Mutta mihin on jäänyt eläkeläisten kunnioitus ? Me olemme myös kantaneet kortemme kekoon, synnyttämällä uusia veronmaksajia. Tai muulla tavoin.
Kohta varmaan mennään siihen että köyhälle piikki perseeseen, niin eipähän tarvitse ajatella heidänkään asioita.

Ihmettelen vaan sitä että kuka on vastuussa Suomen "konkurssista" ? Kataisen vai Stubbin hallitus, vaiko vieläkin aiemmat ? Eikö ymmärretä, että ensin pitäisi hoitaa oman maan asiat kuntoon ennen kuin mennään levittelemään rahaa jollekin valtiolle, josta velkaa ei ikinä saa takaisin.

Nyt vähän helpotti ...

Hiukset on naisen kruunu !

Aamulla melkeen säikähdin kun näin itseni peilistä, unenpöpperössä, silmät sirrillään. Ja TUKKA !

Herranjestas sentään, onpa se yön aikana kasvanut taas ihan hirveästi. Onneksi olin tilannut ajan kampaajaltani, muuten olisi sakset taas käynyt hiuksissa , klip klip, ja lovia varmaan tullut. 

Olen kolme kertaa leikannut tukkani itse, se on yleensä se normi määrä. Sitten siitä on jo melkein alkuperäinen malli hävinnyt, enkä osaa enää itse sitä leikata. Varsinkin takaa ja niskatukkaa. Pitäs olla ainakin kolme kättä, yksi taipuisa käsi joka vääntyisi oikeaan asentoon. 

Ja sitten töpinäksi ! Seuraavaksi tukan pesu ja laitto siihen kuntoon että kehtaa mennä ihmisten ilmoille. Ja ei muuta ku menoks !

Sitten vaan pallille istumaan ja suunnitellaan sellainen malli, joka vie vähän pidemmän ajan. Kuten esimerkiksi, että lyhyestä tukasta pitäs saada vähän pidempi sivuilta, niska littee ja otsalle muutama haiven. No, siihen menee muutama kuukausi. 

Pidempää tukkaa kasvattaessa tarvitaan aina kampaajan apu ja ammattitaito, jos meinaa että hiukset ovat hyvän näköiset koko prosessin ajan, ennen kuin haluttu malli on saavutettu.

Juttu on niin, että jos mulla ei ole tilattua aikaa kampaajalle, enkä pääse kampaajalle heti, niin hihat palaa ja rupeen itse leikkaamaan hiuksiani. - Kumma kun tukka kasvaa yhdessä yössä yli pitkäksi ! 

Välttääkseni tätä toimenpidettä, sovin jo seuraavan ajan etukäteen. Otsatukan leikkaamiseen sain luvan itse leikata, ei muuta :)

Matkaani sain vielä ostettua hoitoaineen joka poistaa keltaisuuden hiuksista!

Kaurapuuro ja kaurapuuro

Kun terveellisestä kaurapuurosta on tullut puhe, niin esille on tullut uusi tulokas Fazerin Alku.
Että olenko ostanut sitä, en ollut ? No, eilen sitten ostin kun Elovena loppu ja pikkukaupassa sattui olemaan tätä uutta tuotetta. Hyväksi on kehuttu ja pakko on kokeilla.

Täytyy myöntää, että oli kyllä maukkaampi, oikeestaan tosi hyvä !

On vaan aika kallis:


 Elovena 1 kg maksaa 1.40 € ,
Fazerin Alku 500 gr  2.19 €.

Fazerin kilohinnaksi tuulee siis 4.38 €. On siinä pikkusen eroa !

Mutta on siinä muutakin hyvää kuin maku, pakkaus joka on helppo avata nivelrikkoisenkin kädellä.

Tällaisia jos olisivat kaikki pakkaukset, ni avót ! Heikollakin käsivoimalla pakkaus aukeaa.
Elovenan pakkaus näyttää ihan raiskatulta kun sen viimein on saanut auki.

Onhan niitä muitakin puurohiutaleita, täytyis varmaan kokeilla mutta olen aina luottanut Eloveenaan, se kun on se lapsuuden puuro. Mutta nyt taisi luotto vähän horjua, kun on huomannut että kaurapuuroissakin on eroja.

GARDIO GYM - löytö !

CARDIO GYM

Olen jo jonkun aikaa kaivannut (toisin sanoen pakko) päästä kuntosalille. Rupesin netistä etsimään mitä on tarjolla kotini lähellä. Vertasin hintoja ! 

Eeei, siis hirveen hintasia, ei eläkeläisellä ole varaa maksaa jäsenmaksuja ja lisäksi satasen luokkaa per kk. 

Saahan toki kaupungin liikuntavirastolta tai uimahallilta ostaa rannekkeita, joilla pääsee uimahallille ja kuntosalille hintaan 35 €/6kk. Se on jo halpa. Mutta monen mutkan takana ! 

Energia kuluu jo menemiseen ja tulemiseen. Kaikki bussit kun menevät torille ja siellä tapahtuu vaihto seuraavaan bussiin. Siihen matkustamiseen kun menee jo muutama tunti. Kyllä on vaivalloista !

Ei ole keksitty poikittaislinjoja.

Mutta sitten silmiini sattui sali, joka on parin korttelin päässä kodistani, ei jäsenmaksuja ja kuukausihintakin eläkeläisen kukkarolle sopiva. Onko tämä tottakaan ?

Menin sitten vähän tutkailemaan, että mikäs paikka tämä oikein on.

Vastassani oli oikein mukava omistaja joka kertoi vähän isestään ja kehui asiakaskuntaansa, että mukavia ovat. Ja tulen varmasti viihtymään.

Paikka näytti kotoiselta ja laitteita oli paljon. Varmaan joka lihakselle löytyi laite ! 

Pikkuinen kirpparikin oli. Naisten pukuhuone oli erikoinen, noin niinkuin kuntosalin pukuhuoneeksi mutta viihtyisä.

Tunsin heti, että todella viihtyisin täällä. Ja niin sitten sovittiin aika ohjaukseen ja kuntomittauksiin. 

Tänään sitten käytiin läpi mitä kaikkea ohjaaja oli minulle kaavaillut.

Ohjelma oli tosi tehokas ! Olin ihan puhki kun kaikki minulle kaavaillut laitteet olin käyty läpi. 

Ilokseni huomasin että muutkin eläkeläiset olivat löytäneet tämän paikan. Tämä paikka on oikea helmi !

Toki siellä oli kaiken ikäisiä mutta nämä muskelin kasvattajat puuttui, mikä sopi minulle oikein hyvin, koska tulee aina niin vaivautunut olo. 

Ai miksikö ? 

No miettikkää nyt - vierekkäin komea adonis puhkuilemassa ja pullistelemassa lihaksiaan ja sitten mummeli, jolla ei jalkakaan nouse kovin korkealle, eikä meinaa päästä kaikkiin laitteisiin, saati sitten sieltä pois.

     

Borta bra men hemma best !

Näin se vaan menee. 

On tullu tänä keväänä reissattua milloin lastenlasten synttäreillä, kavereilla kylässä ja lapsia "hoitamassa". 

 Ja aina on erilainen nukkumapaikka. On tullut testattua sohvat ja vuodesohvat, parisängyt ja kapeat sängyt. Välillä selkä on ollut koetuksella. 

Mutta kun kotiin pääsee niin oma sänky parantaa kaikki vaivat !

Kyllä mä niiiin rakastan omaan sänkyäni ! Mutta kukapa ei ?

Olen sellainen, niin sanotusti koti-ihminen. Ja tämä reissaaminen on tullut kun muutin. Kaikki ystävät ja perheenjäsenet kun asuvat toisella paikkakunnalla. Täältä on helppo matkustaa junalla kun juna-asemakin on 10 minuutin kävelymatkan päässä. Ja kaikki tutut asuvat radan varrella (melkein) ja Helsingissä.

Toki olen myös saanut uusia ystäviäkin täältä.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että enemmän myös käy porukkaa luonani, varsinkin kesällä. Minulla on nyt antaa irtiottoa arjesta ja paikan vaihtoa. Ystävät ja perheenjäsenet pääsevät nauttimaan kauniista ja pienestä kotikaupungistani. Nähtävyyksiä täällä riittää ja tapahtumia. Tai sitten vaan istua Aura-joen varrella, nauttia lasillinen viiniä ja seurata jokitapahtumia.

Jaa, että miksi sitten muutin ? 

No, kun tästä ei enää nuorene ja skrempat sen kun lisääntyy niin kaikki pitää olla lähellä. Kävelymatkan päässä ja täällähän on.

Sellainenkin ylellisyys kuin tori lähellä. Kesällä saa tuoreita vihanneksia (euron pusseja) ja marjat pakkaseen. On tämä edullisempaa asumista täällä kun pääkaupunkiseudulla. 

Matkaan lähden …

     

Matkailu avartaa, niinhän sitä sanotaan ! Suuntana tällä kertaa hevosista tunnettu Orimattila. Hevosia ei kyllä nyt näkynyt.

Ystävät rupeavat leviämään ympäri Suomea, pois pääkaupunki seudulta. No, niinpä tulee sitten reissattua ja nähtyä vähän Suomen maata !

Orimattilassa on mielenkiintoisia paikkoja esim. suomen suurin vaatteiden outlet myymälä. Olin kyllä vähän pettynyt kun isoja kokoja oli niin vähän. Oli siellä sisustusjuttujakin !

Onneksi ei ollut mitään sellaista suurta mitä olisin halunnut. En olisi saanut niitä kuitenkaan roudattua kotiin. Jotain pientä kyllä tarttui hihaan ;)

Sieltä löytyi myös kenkätehtaan myymälä. Tosin kaikki mallit oli joko mummotyyppiä tai sitten retroa ! Jos haluaa 60 -70 luvun kenkiä ja saappaita niin aarteita voi löytyä. Bootseja kyllä löytyi. Taisi olla niin että rakennus ulkopuolelta oli houkuttelevampi kuin mitä tarjonta.

Jaa-a, en tiedä onko nämä saapikkaat löytö 

vai ei ? Millehän vuoskymmenelle sijoittais ? En vaan ole ennen tällaisia nähnyt tai en ainakaan muista !

Saappaita löytyi myös tyyliin Abba-look Waterloon aikoihin.

Täältä löytyis varmaan naamiaisiin ja /tai näytelmien tarpeisiin.

         

Ja sitten ! Mikä ihanuus ! Maria Drockilan kynttiläpaja. Täällähän tulee ihan hulluksi, niin ihania kynttilöitä !!!

Joulusesongin kynttilätkin ihanasti esillä. Näitä pyöreitä helmen näköisiä palloja oli eri pastellin väreissä. Herkullisen näköisiä. Kelluvat kukkakynttilät ! Ihania !!!

Siellä oli vielä yksi paikka: Rappusia alas "kellariin"! Siellä valaisivat vaan kynttilät ja tässä kuvassa yksi ihanampia kynttilämalleja mitä olen nähnyt !

Tämä kynttilä lähti sitten minun kanssani kotiin ihanassa lahjakassissa ! Kynttilän alusta tuli kaupan päälle. :)

Kaupunkikierros, taas kerran.

On mukavaa kun sukulaisia ja ystäviä alkaa käydä kylässä, siitä tietää että kesä on tulossa!
"Kesällä alkaa sesonkikausi". Tämä uusi kotikaupunkini on sopivan pieni ja todella kaunis ja mielenkiintoinen, nimenomaan kesällä. Kesällä on niin paljon tapahtumia, ettei meinaa pysyä perässä.

Ja muutenkin vaan on kiva kävellä ja katsella, varsinkin Aura-joen ranta laivoineen on minun suosikki ja varmaan monen muunkin. Se on kaupungin sydän.

Mutta ei tästä nyt ollut tarkoitus mitään matkailuesitettä tehdä.

Veljentyttöni oli kylässä ja hän oli innokas näkemään kaiken kulttuurin ja museoiden muodossa. Ja varsinkin Koulu, Pankki ja Vanha apteekki kuuluu kuvioon, nämä ovat siis juomapaikkoja.

Löytyi jopa, ei niin kivoja, epäkohtia.

Kapealla kadulla kivijalassa, ulospäin suuntautunnut rikottu verkkoikkuna voi tehdä vahinkoa, koska katu on myös puoliksi pyöräilijöille ja kivijalan puoli jalankulkijoille. Toivottavasti se on korjattu.

Varkaille on kelvannut pyörät ja satula kun koko pyörää ei ole saatu vohkittua. Ihme että taustalla oleva pyörä on vielä kokonaisena.

Tämä kaunis erkkeri-ikkuna ja teatteri löytyvät joen rannan varrelta. Joen rannassa on myös paljon pieniä ravintoloita ja terasseja. Ne luovat jotenkin sellaisen eksoottisen ilmapiirin. Melkein kuin olisi ulkomailla ! ;)

Hyvällä omallatunnolla ?

Harmaa päivä, sadekuuroja luvassa. Siispä on aikaa tehdä sisällä mitä tahtoo, ei tarvitse potea syyllisyyttä siitä, että ei mene ulos, vai täytyykö ?

Sain sellaisen terveellisyyspuuskan, että päätin tehdä lounaaksi ihan vaan vihreetä ja punaista. Aamu alkoi tietysti kaurapuurolla, niin kuin aina, kera pensasmustikoiden.
Mustikat oli chileläiset ja jotenkin maistui läpi joku teollinen maku. En olisi ostanut ulkolaista mutta kun en nähnyt mitä pussissa luki, niin pienellä nämä tuotetiedot laitetaan. No mutta, en ole vielä kuollut joten kai nekin on syötäviä.
Tankoparsakausi on alkanut ja rupee olee parhaimmillaan ja olivat yllätys kyllä aika edullisia, hmm… mutta ei nekään varmaan ollet kotimaisia (piti tarkistaa). Olivat Budabestista !
Täytyy varmaan alkaa pitää mukanaan suurennuslasia että näkis mitä ostaa.


 

Silmänruokaa sain kuitenkin nopeasti ja helposti aikaiseksi !
Siis en ole mikään terveysintoilija, mennään mutu-teorian mukaan.

Tankoparsaa, parsakaalia, paprikaa ja minitomaattia,
kastikkeena sitruunalla maustettu voisula.

Yleensä teen tavallista kotiruokaa, eineksiä en osta. Maksalaatikko on ainoa jonka ostaisin mutta maksa on tabujen listassa. Syy kihti. Niin ja pakaste pizza joskus. Mutta pizza on pizza, ei eines ;)
Lapset ja lapsenlapset tykkäävät mummin tekemästä maksakastikkeesta koska se on niiiin hyvää. Sitä joutuu aina heille tekemään. Ja pienempi kullanmuruni 7v. syö sitä ku aikamiehet ! Vaikeaa olla itse syömättä sitä, on se sellaista herkkua.

Mutta ei tätä kauan kestä, haa. Jääkaapissa on odottamassa kakunpala jälkiruoaksi ! Oli vierasvara mutta itse jotuu syömään. Onks se sitten ihme jos kiloja kertyy ?

Ja sitten pisteenä iin päälle ! Hyvä kirja, soffalle löhöömään ja lukemaan. Nautinnollisia lukuhetkiä !

PS. Kävin kyllä eilen katsastamassa yhden kuntosalin. Kävelymatkan päässä , eläkeläisen kukkarolle sopiva hinta ja viihtyisän näköinen paikka, ei liian iso, kaiken kokoisille ja ikäisille. Löytö !

Ruusuilla tanssien - tai sitten ei

Nuorena tyttönä rakastin tanssimista.

Kerran 15 vuotiaana halusin mennä Kulttikselle tanssimaan, mutta äiti kielsi, olin mukamas liian nuori. No, seuraus oli sitten, että karkasin. Olin mukamas menossa kaverin synttäreille. Äiti käski laittaa päälle sellaisen tumman vihreän samettisen mekon, joka oli äidin tekemä ja jota inhosin koska se oli niin lapsellinen. Yritin kiemurrella irti siitä mekosta mutta äiti piti pintansa.
Kun sitten päästiin perille ja katselin vähän ympärilleni, niin toiset tytöt oli niin fiineinä ja sen ajan muodin mukaisia. Minua hävetti niin pikkutyttömäinen asuni, että olin koko illan seinän vieressä muitten tyttöjen takana, ettei vaan kukaan huomaisi minua. Siinä meni sitten sen illan tanssimisen ilo !

Rakastin edelleen tanssimista !

Olin hyvä tanssimaan, isä oli opettanut, ja kevyt vietävä. Sitten tanssiminen väheni kun tuli perhettä , ei ollut aikaa ja vähitellen tanssinhalutkin vähenivät. Ainoat tanssit oli firman pikkujoulut. Sitten meni monta vuotta etten tanssinut lainkaan. Tuli sairauksiakin, mutta ei se tanssi ajatuksista jäänyt.

Sitten jouduin lonkkaleikkaukseen ja sain tekonivelet molenpiin lonkkiin. Alkoi kuntoutus. Ensin rollaattorilla ja kyynärsauvoilla, fysioterapiaa, kuntosalia ja vesijuoksua. Liikkua pitää !



Meninpähän sitten erään kerran katsomaan Tanssiseuran esitystä, jossa myös tyttäreni ja vävyni tanssivat. He ovat harrastaneet senioreiden kilpatanssia jo muutaman vuoden.


Viimeinen esitys oli seniorimiesten tanssi ja kavaljeerina luudat. Yht`äkkiä he heittivät luudat pois ja tulivat yleisöä päin ja yksi mies tuli minua kohti, APUA se tulee hakemaan minua tanssimaan ! Enhän minä kykene! Tanssi oli tango ja hyvinhän se meni vaikka jalat tutisi.
Siitä syttyi kipinä !

Satuin sitten kertomaan tyttärelleni, että olis niin kiva taas tanssia. Johon vastaus kuului, eihän sulla ole paria. No en tietenkään tarkoittanut kilpatanssia, riittää kun sais vaan tanssia. Tytärpä järjesti tanssitunnit seniori Ladyille. Ilolla ystävättäretkin ottivat uutisen vastaan.
Oli kauhea järkytys huomata kuinka jäykkänä jalat olivat ja koko kroppa. Mielessäni olin ajatellut tanssin sujuvan niin kuin ennenkin, kevyesti ja sirosti. MUTTA EI SE NIIN MENNYT ! Ja kaiken lisäksi piti vielä katsoa itseään peilistä. Mielikuvani sirosta ja sujuvasta liikkumisesta muuttui täysin. Peilissä oli sellainen kömpelö norsu, joka ei pysynyt tahdissa mukana ja unohti koreokrafian sitä mukaan kun tanssi eteni. Onneksi alakerrassa ei asunut kukaan.

Sitten tuli vielä vatsatanssi!

Siinä oli sitten pepun ja lantion pyörittämista ! Jalkojen tärisyttämistä ja lantion yhtäaikainen pyörittäminen kahdeksikolla. Ei ollut helppoa , ei. Mutta huomasin, että lantiosta tuli irtonainen tai liikkuvaisempi. Vatsa ei kyllä pienentynyt yhtään, höh.

On se vaan niiiiiin turhauttavaa kun  KROPPA JA JALAT EIVÄT TOIMI niin kuin niiden pitäisi. Mutta enhän ole enää niin nuori, vaikka tunnen olevani mielessäni 30:nen. Onks se sitten ihme ?

Taas mummi itkee !

Viimeiset viikonpäivät ovat olleet tunteita tulvillaan ja kyyneeleet ovat virranneet ilosta melkein joka päivä. Syy siihen löytynee kirjoituksesta Euroopan mestarin kotiinpaluu!

Mutta eilen yllätti suruviesti !

Kuulin, että poikani perheenjäsen (lassie) Tara oli viety sairaalaan. Soitin kysyäkseni Taran vointia ja  sain kuulla, että Tara on nyt taivaassa.
Tuli täysin puun takaa !
Olihan Tara jo vanha ja sairaskin ja enää ajan kysymys, että milloin, kun ikääkin oli jo melkein 11 vuotta, mutta silti !
Taran on nyt hyvä olla.

Vertasin mielessäni isäni poismenoa (yli 30 v. sitten) ja nyt Taran. Onko siinä eroa kun läheinen kuolee tai lemmikkieläin kuolee ? Ei, eipä juuri ! Suru ja kaipaus on yhtäsuuri ehkä vain vähän erilainen!

Ehdin nähdä Taran vielä viimeviikolla, sain silloin annettua rapsutukset ja halit. Ajoiko vaisto vai mikä pojan luo. Poikani oli vielä eilen antanut puolestani halit ja rapsutukset.

Aina kun menin pojan luo, vastaanotto oli oma rituaalinsa. Minun piti seistä jalat harallaan, että Tara pääsi tekemään kahdeksikkoa jalkojeni ympärillä, sitten tassut melkein hartioillani ja silmiin katsoi ja haukkui tärkeimmät asiat ensin. Nyt ei enää saa sellaista vastaanottoa. Sitä jään kaipaamaan !

Lepää rauhassa rakas Tara <3

 

Euroopan mestarin kotiin paluu !

No nyt voi huokaista helpotuksesta ! Jännityksineen ja tunnekuohuineen viikko oli aika raskas henkisesti. Sen huomasi vasta jälkeenpäin kun olo oli helpottunut ja väsymys iski päälle, paluu arkeen alkoi. Mitä lie sitten kilpailijalla itsellään !
Loistavan viikon kruunasi vastaanotto lentokentällä kukkineen ja suomenlippuineen ja tervetulolakanoineen. Tyttäret, vanhemmat ja Taekwondon seuran ITF Masalan edustajat !
Kaiken kruunasi Finlandia oman isän saksofonisoolona !

Euroopanmestarin ilme voittoisan ottelun jälkeen.

En ole itkenyt aikoihin niin paljon kuin menneenä viikolla, ilosta. Tyttären tyttäret totesivat kentällä kun rutistin tytärtäni halauksessa, että "Taas mummi itkee" ! Kyllä oli suuren urheilujuhlan tuntua. Fiilis on sama kuin silloin kun Lasse Virén juoksi, kaatui ja voitti . En vieläkään voi itkemättä sitä muistella.

On huikee saavutus kun harrastus on aloitettu viisi vuotta sitten ja vasta tammikuussa on voitettu musta vyö ja sen tuoma kolme uutta liikesarjaa. Polvi leikattu vähän aikaa sitten ja ottelija on veteraani !!! Kyllä äiti on niin ylpeä !

Nyt sitten tiedän miltä mitalin saajien, varsinkin kultamitalien, vanhemmilta tuntuu. Onnitteluja on satanut meille vanhemmillekin. Tuntuu oudolta kun mielestäni minulla ei ole osaa eikä arpaa näihin saavutuksiin. Tytär ihan itse on tehnyt työnsä saavuttaakseen tämän kaiken.

 Niin, paitsi olen kyllä synnyttänyt Euroopan mestarin, jei !

Oli vähän kiire järjestää yllärikahvitukset. Kauppakaan ei ollut ihan lähellä. Onneksi minulle oli järjestetty apua kyytien suhteen. Ja sitten piti vielä perua lasten iltapäiväkerhot ja englanninkerhot, että keretään lentokentälle.

 

Siinä ne ovat, kultaa liikesarjoista ja ottelusta !

Näihin hyvän mielen tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä kirjoitussesio ja vielä muistella viikon jännitykset ja suuret tunnetilat !

Kun sydän pakahtuu …

Vappuaatto oli hieno päivä !
Mummin prinsessoilla oli koulussa "Vappupiknik -päivä". Sai pukeutua rooliasuun, toinen oli merirosvo ja toinen kissa. Aamulla heti seitsemältä maalaamaan kasvoja tilanteen vaatimalla tavalla. Paras asu palkkittiin alakoululaiset ja yläkoululaiset erikseen. No, kuinkas ollakkaan voitto tuli kotiin ! Merirosvo oli paras ja toiseksi paras oli kissa. Onneksi olkoon ! Hyvä tytöt !
Kyllä mummi oli niin ylpeä !

Mutta ei se hyvä vielä siihen loppunut ! :)

Illalla sitten tuli tieto että oma tytär on voittanut Euroopanmestaruuden Italiassa Taekwon-Don liikesarjan, puhtaalla suorituksella ja kaikki tuomarit samaa mieltä !

Voi herranjestas sentään, voiko se olla totta ! Itku tuli kun puhelin soi ja tieto tuli. Tytöt katsoivat mummia ihmeissään silmät ja suu pyöreinä. Siinä sitten nikotellen tytöille, että "nyt mummi itkee, äiti on voittanut Euroopanmestaruuden". Ei muuta kun viidakkorumpu laulamaan ja puhelin pärisi, ja faceen tietoja. Sydän pakahtuu, räkää tulee silmistä (poikani sanoi pikkusena niin kun itketti) … onko se oikeesti totta ? Totta se on ! Onnitteluja tulvii fb:n sivuilla. Siis pakkohan sen olla totta. Aamulla miettii että oliko se unta ? Mutta edelleen se on totta, TOTTA ! Kyllä nyt on vanhemmilla rinta rottingilla ja sisaruksilla myös. Kysyin prinsessoilta, että tajuaako he miten iso juttu tämä on. Tytöt pyöritti päitänsä, että ei me tajuta <3.

Hyvin on reissu mennyt ! Vielä ottelut ja murskaukset jäjellä, mutta ei haittaa vaikka ei enempää mitalia tulisikaan. Kokemuksenakin tämä on jo suuri saavutus. Tämä oli jo niin suuri juttu että vieläkin rupee itkettää ja varmaan joka kerta kun tästä puhutaan, niin suuren tunnekuohun tyttäreni on saanut aikaan.
Sydän ihan pakahtuu niin ylpeä olen tyttärestäni !

Taekwon-Don EM-kisat 2015 Italian Andriassa.