tiistai 30. kesäkuuta 2015

XXL Sport & Outdoor


Taas tuli yksi löytö tietoisuuteen, kiitos tyttäreni.
Suomenojalla on sellainen urheiluvaatekauppa jossa hinnat on puolet kaupanhinnoista. Siis siellä on ihan kaikkea mikä liittyy eri urheilulajien tarvikkeisiin. Sekä polkupyöriä, että peräkärryjä pyöriin. Turussa sellaista ei vielä ole mutta onneksi on myös nettikauppa.

Käytiinpä vähän shoppailemassa. Sinne saisi kyllä rahaa menemään mutta myös vastinetta rahoille. Ihan ensimmäisenä silmiini osui kassi joka sopii hyvin treenireissulle ja on iloisen värinen, näin ollen saa musta reppu väistyä tämän iloisen kassin tieltä ! Alla "tyylilyyli" esittelee esittelee uutta kassia.



Seuraavaksi silmiin sattui proteiinijauhe, vaniljan makuinen. Tätä olen hakenut mutta en sitten ole raaskinutkaan ostaa, kun maksaa yli 20 euroa. Mutta nyt, vaikka taitaa tulla kuljetusvaikeuksia, oli pakko ostaa kun sai 10 eurolla. Tästä saa hyvän makuisia palautusjuomia treenien jälkeen.

Enhän minä siis ole mikään himourheilija mutta olen tyttärieni kautta vähän oppinut näistä ravintolisistä. Itse käytän vaan näitä proteiinijauheita. Toinen jauhe mikä on kotona on monikäyttöisempi, sitä voi käyttää myös leivonnassa ja ruuanlaitossa.

                                                


Varsinainen löytö oli Merrelin sandaalit. Voiko enää sirompia urheilisandaaleita olla ? Tässä iässä kun on tottunut, että sirous ja kauneus ei voi olla samassa paketissa kuin mukavuus ja mummojalat. Onneksi löysin ja sain puoleen hintaan ! Oli siis pakko ostaa !

Olen oppinut kantapään kautta, että tässä iässä jalat ovat tosi ronkelit, varsinkin kun löytyy vaivaisenluuta ja sen tekemää vasaravarvasta, jossa vielä on liikavarvas noin niinkuin pisteenä iin päällä.

Sen olen päättänyt, että kengistä en tingi, olen sitten vaikka syömättä. Niin monet rahat on mennyt hukkaan sillä, että kaupassa edulliset kengät tuntuu hyvältä mutta sitten kun lähdet ulos kävelemään, niin sitten ne ei olekkaan hyvät.




perjantai 26. kesäkuuta 2015

Nainen on suojelun arvoinen asia !


Sanotaan, että mies on luomakunnan kruunu mutta se on mielestäni vanhentunut ajatus. Itse asiassa nainenhan on kaiken hyvän ja pahankin alku, vai onko ? Näin se raamattu taitaa kirjoittaa.

Ajatus on vähän sama kuin, kumpi oli ensin - muna vai kana ? Jos ymmärrätte mitä tarkoitan ;) Ette varmaan, itseasiassa en minäkään.

No mutta kuitenkin, mielestäni naisen arvo on laskenut, näinkin sivistyneessä maassa kuin Suomi. Paitsi kohta ollaan kehitysmaassa nimeltä Suomi.
Miksikö näin ajattelen ? Mennään vaikka 30 vuotta - 50 vuotta taaksepäin, niin silloin löytyi vielä herrasmiehiä. Mahtaako miehet nykyaikana edes tietää mitä se tarkoittaa ?
Miehet oli kohteliaita ja yleensä suojelivat naisia, toki silloinkin poikkeuksia oli. Suomessa voi jokunen helmi kuitenkin vielä olla. Paljon riippuu siitä miten lapsemme ovat kasvatettuja.

Silloin kun vanhimmat lapseni syntyivät tuli "muotiin" niin sanottu vapaakasvatus. Mitä se sitten oli ?
Se oli sitä, että ei opetettu lapselle tapoja eikä annettu rajoja, eikä rakkautta ja hellyyttä, vaan rahaa.
Toisin sanoen ei välitetty siitä mitä lapsi teki, kunhan itselle sai aikaa, joko urapyrkimykseen tai muuten vain ei välitetty. Ja tämä kasvatus on periytynyt tähän päivään asti, mielestäni surullisin seurauksin. Yleensä se miten kotona on kasvatettu, jatkuu aina seuraavalle sukupolvelle.

Aikuisilta on otettu auktoriteetti pois ja lapselle annettu aseet, jolla voi kiristää vanhempia, esim. uhkailemalla soittaa poliisi, jos vain vähänkin yrität ojentaa. Ei ole opettajat eikä vanhemmatkaan turvassa jos lapsi niin päättää. Ja sitten vielä ihmetellään, että voi, voi !

Ne jotka näitä lakeja luovat ovat varmaan itse vapaankasvatuksen tuotteita. Siltä vähän haiskahtaa !
Vedotaan aina Suomen lakiin, ikä on esteenä, liian nuori, ei muuta ku pari kk ehdollista, taputetaan päälaelle. Voi p….e !
On niitä lakeja ennenkin muutettu. Muistaaksen kerran, vielä jopa tosi nopeesti ja kyseessä taisi olla joku eduskunnan etuusjuttu.

Lisää huonoja tapoja tuovat mamut. Heidän maassaan varmaan naisia voi kohdella miten haluaa, mutta Suomessa ei.
En ymmärrä miksi valtio kohtelee mamuja silkkihansikkain. Jälkipolvi heilläkin on varmaan suomessa syntynyt, niin kyllä pitäisi jo tietää miten tässä maassa eletään.

Harva se päivä, ettei jossain päin maata ole taas joku raiskattu tai murhattu. Ja asialla yleensä mamu.
En ymmärrä niitä tuomioita joita raiskaajat saa. Sehän on pilkan tekoa ! Jatketaan tällälailla vielä uhrin kärsimyksiä !

Raiskaajilta munat pois, eivät raiskaa enää. Raiskaavat ja rikolliset mamut takaisin sinne mistä ovat tulleetkin. Ja ne jotka tuomioita antavat, heille pitäisi antaa samaa lääkettä kuin uhreille, että tietäisivät miltä se tuntuu.

On tietysti mamujen joukossa kunnon kansalaisakin. Mutta sadossa ei tarvitse olla kuin yksi mätä omena niin koko sato on piloilla !

Onneksi omat lapseni ovat kunnon kansalaisia ! En väitä, että olisin ollut malliäiti mutta lapsiani olen kurissa pitänyt ja rakkautta ja hellyyttä antanut.





keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kaikenlaista taidetta ulkona !


Todella aidon tuntuista taidetta tiellä ! Aika siistin näköinen, nykyaikainen, varmaan tältä vuosikymmeneltä, omistajasta ei tietoa !

Ei taida Suomeen kesä tulla, ei ! No ei auta, täytyy vaan muistella niitä aurinkoisia päiviä.

Saaressa ollessa löytyi ihania yksityiskohtia, noin niin kuin taiteellisessa mielessä ja asetelmissa. Ei uskoiskaan kuinka ihania vanhat tavarat ovat ja vielä käytettyinä erilailla kuin tavara alkuperä on. Mielikuvituksella saa mitä ihmeellisimpiä asioita aikaan. Vain taivas on rajana vai onko sekään !

Tässä taitaa olla vanhat maitokärryt, mutta tarkoitus on kuskaa kaikkea muuta kuin maitoa. Mutta jotenkin silmää viehättää tämäkin parkkeeraus.


Tässä toisenlainen ihanuus ! Valitettavasti ei ole omaa pihaa mihin näitä ihanuuksia voisi asetella. Mummin prinsessat olivat olleet mukana ostamassa kukkia ulos ja toinen prinsessoista oli päätellyt, että tämä kukkamäärä riittää tähän kärryyn !



Luonnosta löytyy todella aarteita ja mielikuvituksella niistä saa mitä vaan tehtyä. Oliskohan tässä jonkun otuksen ihan oma pesä ?

Kärrynpyörä on varmaan jokaiselle suomalaiselle tuttu juttu. Niitä ei vaan kovin useasti enää nää. Jossain mummolassa vaarin jemmassa voisi vielä olla.



Ulkoseinän koristeena ihana rautainen, ruosteinen laiva.


Ja sitten viimeisenä vaan ei vähäisimpänä tien molemmin puolin mahtavat toteemipaalut Lapista.
Tosin tässä kuvassa näkyy vain toinen.





maanantai 22. kesäkuuta 2015

Juhannus tuli ja meni !



Juhannusaattona prinsessat olivat keräämässä seitsemän erilaista
kukkaa tyynyjen alle, nähdäkseen tulevan sulhonsa, en kyllä tiedä
näkivätkö he, sitä paitsi äiti ei antanut laittaa niitä sinne minne ne piti, vaan sängyn alle, ja paljon lupiineja maljakoihin. Piha koristeltiin kauniiksi luonnonkukilla. Vieraita, tai oikeastaan tuttuja, oli tulossa ja aurinkokin lupaili tulla.

Hyvässä seurassa nautittiin vävypojan grillaamia ihania ruokia ja taisi siinä muutama viini ja kuoharikin mennä ! Aurinko lämmitti juhannusiltana ihanasti.
Oli erillainen juhannus, ei ollut kokkoa eikä oltu veden äärellä, mutta silti  kaikilla oli mukavaa ! Ja prinsessat teki temppujaan.

Juhannuspäivänä satoi ja päätettiin sitten lähteä Lahteen, erääseen saareen, viettämään aikaan. Siellä toivotettiin iloisesti tervetulleeksi. Oli vaihteeksi kivaa kun oli ikäisensä seuraa !

Vävypoika teki taas ihania ruokia ! Sade loppui ja ilma rupesi kirkastumaan. Sitten saunottiin ja uitiin, paitsi minä ! Hrrr … en kyllä tarennu mennä uimaan kun ilmakin oli sen verran koleeta.
Tytöt ja vävy kavivät kalassa, kaksi haukea onnistuivat narraamaan ! Hauet jätettiin emännälle. Paljon mahtui asioita  juhannukseen !



Auringon laskiessa voi ihanan kuvan kera jättää hyvästit tämän vuoden juhannukselle ja odottaa kesän kunnolla tulevan. Kuvan otti vävypoika.






perjantai 19. kesäkuuta 2015

Ja taas mennään !


Nyt ollaan sit muutama viikko prinsessojen kanssa.

Mutta tämä lähtöön valmistautuminen on ollut jotenkin vaivalloista. Alan epäillä kohta omaa ymmärrystäni mutta kuitenkin kaikki järjestyi, tällä kertaa sateinen juhannussää pelasti tilanteen.

No, ei muuta kuin junalippuja ostamaan netistä !

Sitten vaan metsästämään halpoja tarjouslippuja. Ensin en meinannut löytää, olin jo täyttänyt tarvittavat kohdat, mutta sitten älysin mennä etusivulle kohtaan tarjoukset. Jesss, yhdeksän euroa ei muuta ku maksamaan.
Sitten lipun tulostus .... aaarrrgh - mitä minä näin ! Matkalippu Helsinki - Turku ! Ei voi olla totta ! Totta se on. Matkan piti olla Turku - Helsinki ! Manauksia !
Ei muuta kun uusi lipun osto. Ja nyt tarkkana, että tulee oikea lippu.
Jess, oikea lippu, seitsemän euroa. Mutta matka ei nyt sitten tullutkaan kauhean edullisesti. Sattuuhan sitä.

Ja sitten pakkaamaan. Siinä sitä vasta fundeeraamista olikin.
Miten saan mahtumaan kolmen viikon kamat lentolaukkuun ja yhteen isoon kassiin. Siinä sitä sitten väännettiin ja käännettiin, että mitä kaikkia vaatteita tarvii ottaa mukaan. Jos tuo helle olisi tullut, olis selvinnyt vähemmällä vaatekerralla. Sitten vielä toilettitarvikkeet, lääkkeet, kiharrin, kengät ja tuliaiset, ym.
No vihdoin sain tungettua kaikki mitä pitikin, vähän vaan piti purkaa pois.

Vilkaisu ikkunasta ulos, no enpä taida kävellä juna-asemalle. Mennään bussilla !  Kokeilin laukkuja ja todellakin, taksin taidan tilata. Laukut painoi kuin kiviä olisin pakannut !

Taksi tuli ja kuski huolehti matkatavaroista mennen tullen ja rappuset ylös asemalle, kiitos siitä !

Menin sitten vielä kuitenkin lunastamaan lipun kun oma tulostamani oli vähän töhryinen. Lipun myyjä totesi, että onpa täällä paljon lippuja. Niin on, on tullut reissattua !
Kerroin sitten että olin vahingossa ostanut lipun H:ki - Turku ja sitä ei tarvii tulostaa. Myyjä etsi lippua ja sanoi, että täällä on kaksi H:ki- Turku lippua. Eeeeeiiii - sinä vaiheessa meinas jo itku tulla !  Epävarmuus senkuin lisääntyi vaikka minulla oli jo Turku -  H:ki lippu. Nyt kyllä vaivun epätoivoon ! Mutta sitten myyjä sanoi, että kyllä täällä on oikea lippu. Huh, kyllä helpotti.

Joskos tämä loppumatka menisi ongelmitta, istun nyt junassa ja kirjoitan tätä postausta.








sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Sisustuksesta !


Olen jo pitkään suunnitellut uutta kesämattoa. Valkoinen kesämattoni alkaa olee jo - ei niin valkoinen, mutta onhan se jo 25 vuotta vanha.
Minulla on beige-väriset sohvat ja serkkuni tuumasi, että niihin sopisi ihan minkä väriset matot tahansa. Niinpä mieleeni tuli, että turkoosi. Minulla on jo pari turkoosin väristä tyynyä mitkä olen viime keväänä tehnyt.

Niinpä sitten mattoa metsästämään !

Etsin turkoosia mattoa netistä ja kaupoista mutta ei vaan löytynyt. Näin yhden ihanan maton netissä mutta se oli minun budjettiini ihan liian kallis ja materiaali taisi olla jotain vähän paksumpaa, siis puuvillamattoa haeskelin. Löytyi kyllä yksivärisiä nukkamattoja, mutta kun minulla oli selvä visio matosta ja mieluummin olen sitten ilman kuin jotain siihen suuntaan ja väliaikaisesti.
Sitten pitäisi vielä löytää uusi eteisen matto !

Ai, että miksikö ? No vanhan maton väri ei sovi turkoosin kanssa yhteen, eikä se ollut ainut syy. Ne vaan ovat sen verran paksut, että ovet hankasivat koko ajan mattoja. Ja nivelrikkoisena mattoja on vaikea käsitellä kun ovat niin paksuja ja painavia.

Ajattelin jo, etten sitä mattoa täksi kesäksi löydäkkään, turkoosi kun ei ole ihan niin tavallinen väri matoissa. Ja varsinkaan sellainen kuin minä haluan. Ihmiset näkee turkoosin niin monella eri tavalla. Olen aika kranttu, jos mulla on visio jostain niin ei sitä hevin mikään muuta.

Sitten huomasin, että Askossa on alennusmyynti. Heti nettiin katsomaan onko turkooseja mattoja. Ja olihan siellä ! Ei muuta kuin Askoon !
Tämä matto oli aika uusi tuote, oli tullut kauppaan noin kuukausi sitten.


Ja siinä se nyt sitten on, uusi matto ! Ehkei ihan vaaleeta mutta väriä ainakin. Ja on kevyt käsitellä.


Askosta löytyi myös eteisen matto ! Matot yhteensä alle 100 €, en olisi uskonut että pääsen niin edullisesti, minulla kun on vähän kallis maku, kaikki mihin tartun, ni on varmaan hinnakkaita !

Mutta tämä mummi on nyt erittäin tyytyväinen ! :)




lauantai 13. kesäkuuta 2015

Lapsenlapseni



Niin kuin profiilissani on tullut ilmi, niin minulla on kuusi lastenlasta ! Tavallaan tuleet vähän niin kuin kahdessa erässä. Kaksi vanhempaa, aikuinen ja teini, ja neljä nuorempaa ikähaarukassa viisi - yhdeksän vuotiaat. Kaikki ovat omia persooniaan, niin kuin lapset yleensä ovat, harvoin on kahta samanlaista.
Ja rakastan heitä jokaikistä niin että sydän pakahtuu. Tähän sopisi laulu: "Tykkään susta niin että halkeen " !

No mutta, aikuisen lapsenlapseni kanssa on sellainen hyvä ja mutkaton aikuinen yhteys. Hänen kanssaan juttu luistaa ja tuntuu, että meillä on samanlaisia intohimoja asioiden suhteen. Hänellä musiikki ja elokuvat, (joka ovat olleet minunkin nuoruuteni kohteita) ja varmasti paljon muutakin. Mutta näistä kahdesta olemme paljon keskustelleet. Minusta on ihanaa kun häntä kiinnostavat vanhat elokuvat ja vanhempi musiikki, joista minä voin kertoa sen minkä muistan. Ei oikeastaan ole ketään muuta kenen kanssa näistä aiheista voisin puhua kuin aikuinen lapsenlapseni.
Hän on myöskin tiedonhaluinen nuori nainen !

Yleensä nuoret eivät edes tiedä Frank Sinatrasta tai Glenn Milleristä yhtään mitään. Samoin sen ajan elokuvista, esim Gilda, jonka nimiosassa oli Rita Hayworth. Niin kuin minäkään en tiedä nykyajan hevareista ja punkeista, vai mitä ne nyt ovat, yhtään mitään.

Meillä on ollut tietokilpailuja silloin kun koko perhe on yhdessä ja minä mukana. Lapset tekevät kysymykset, joita etsivät netistä, liittyen musiikkiin. Voi vain arvata etten tiedä yhtään mitään. Joten olen yleensä kimpassa tyttäreni kanssa.

Eräs juttu oli sellainen, että kaksi laulua oli samassa rytäkässä solutettuna keskenään ja ne piti tietää. No enhän mä mitään tiennyt, tyttäreni onneksi tiesi aika paljon mutta vävy oli aika haka. Kunnes sitten tuli minun tähtihetkeni, jo introsta tiesin.
Kuiskasin tyttärelleni, joka käski sanoa ne: Gangnam Style ja Ghostbusters. Johon tyttärentyttäreni hämmästyneenä kiljaisi: " MUMMI !"    

Kaikkien hämmästys oli suuri kun mummi pääsi yllättämään.



torstai 11. kesäkuuta 2015

Sisäinen puheripuli !



Kun aloitin tätä blogia kirjoittamaan, ajattelin etten osaa eikä ole mitään, mistä kirjoittaisin. Mistä kaikki muut kirjoittaa ? Tuntuu, että heillä on oikein asiaa. Fiksuja tyyppejä !

Seniorin jutut on osittain höpöhöpö-juttuja, osittain ikäänkuin päiväkirjaan kirjoittaisi.
Ei mitään asiaa !

Jaa, paitsi seniorin elämänkoulun opit ja kokemukset. Niitä kun nuoret eivät vielä ole kokeneet.

Mutta kun on muutaman päivän itekseen, niin johan rupeaa juttua pukkaa. Yleensä silloin kilautetaan kaverille ja siinä menee pari tuntia juorutessa. Mutta jos aikataulut ei sovi puheluihin, niin tämähän on oiva paikka purkaa sisäistä puheripulia. Saa jutustella koko maailman kanssa !

Tietysti täytyy vähän miettiä mitä kirjoittaa, varsinkin silloin kun on oikein tuohduksissa. Politiikka on yleensä aihe joka saa karvat pystyy. Eikä sitä kauheesti viitsi miettiä, tulee turhia sydämentykytyksiä.
Onneksi on nitrot !

Kommunikointi on kyllä vähäistä. Sitä ehkä vähän kaipaa, "vuoropuhelua". Asiallista tietenkin.
Mutta ei se nyt niin paljoa haittaa, jatketaan vaan tätä monologia.

Pääasia on kuitenkin, että saa tyhjennettyä tätä pääkoppaa, niin sitten sinne taas kehittyy asiaa tai asian vierestä juttua.




keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Ruusukortteli



Tämä on se paikka missä käyn uimassa ja saunassa. Tänään taas menin sinne, eikä siellä ollut ketään muuta kuin allashoitaja !

"Sulla on privaatti uinnit taas tänään", tuumas hän. Kuulema oli vähän käynyt porukkaa. Pyrin itse aina menemään siihen aikaan kun siellä on vähiten porukkaa ja usein sattuukin, että olen yksin siellä lillumassa. Olen sellainen vesipeto, että olisin vaikka kuinka kauan altaassa, vähän niin kuin pikkulapset, kunhan saa olla vedessä.
Elementtini onkin vesi ja tähtimerkki rapu, ni kyllä se jo kertoo aika paljon.
En harrasta suorittamista, enkä yritä aikoja tai matkoja. Sitä paitsi tämä allas on niin pieni että vesijuoksukin menee ympäri allasta.

Nautin tunteesta kun saa olla miten tahtoo vedessä, ei tarvitse ajatella roiskivansa toisten päälle. Polskuttelen niin vimmatusti, uin selkää ja kroolia ja muuten vaan kelluskelen. Toki aina vesijuoksen noin puolisen tuntia. Tämä on vähän niin kuin terapiaa lonkille. Ja on niin kevyt olo :)


Kyllä vedessä energiaa kuluu. Nälkä alkaa jo kurnia vatsaa ennen kuin pääsen kotiin syömään. Ja voi autuus kun on vatsa täynnä ja uinnin vaikutus vielä kehossa, niin johan alkaa ramasta kummasti.

Se on sitten päikkärien vuoro !




Tuubista parannusta pärstään



Nyt kun kesä on tullut ja naama saanut vähän väriä, niin ei noi talvella käytettävät meikit oikein käy laatuun. Mulla on sellainen ihanan kevyt Lumenen seerumi meikkivoide, joka vähän peittää couperosaa. (Harmi kun sellastakin piti vielä tuleman, sitä se vanhuus teettää!) Mutta se on sen verran vaaleeta, ettei se enään käy päivettyneeseen ihoon, joten piti mennä hankkimaan jotain vastaavaa tilalle. En yleensä kesällä käytä mitään meikkejä, paitsi silmiin ripsaria, kajalia ja vähän luomiväriä. Ja tietenkin huulipunaa, sitä ilman en voisi olla. Juhlatilaisuuksiin sitten pyntätään !

Olin menossa ostamaan samaa tuotetta kuin mitä minulla jo on, mutta  hieman tummempaa. Niinpä kysäsin myyjältä mistä löytäisin sen tuotteen.  Hän kysyi olenko tutustunut BB-voiteisiin. No enpä tietenkään, kun niin vähän meikkejä ostelen. BB-voiteita oli sitten Lumenella ja Lorealilla. Ja mitä se BB sitten tarkoittaa ? Sitä en tiedä. Lumenen oli vähän kalliimpaa ja mielestäni näytti ja vaikutti vähän paksummalta. Lorealilla oli pari euroa edullisempaa n. 17 €. Voide tuubin sisällä oli valkoista ! Mutta kun sitä laittoi ihoon niin se sulautui hyvin ihon omaan väriin, eli väri tuli esille vasta kun oli levittänyt sitä iholle, mielenkiintoista !
Kaiken lisäksi voiteessa yhdistyy meikin ja ihonhoidon parhaat puolet. Niinpä sitten päädyin tähän Lorealin tuotteeseen.


Vielä couperosasta. Pari vuotta sitten huomasin poskissani punerrusta ja pieniä punaisia katkenneita verisuonia, ihan kuin matoja. Varsinkin ulkoilun jälkeen se tuli hyvin esille, eli tuulen ahavoittama iho. Sitten sitä levisi leukaan. APUA ! Mikä avuksi ? 

Ostin sitten apteekista kaiken näköisiä voiteita ja tippoja ja hyvin mainostettua Arbutinia mutta mikään ei tehonnut. Ainoa keino on laaseri sanoi ihotautilääkäri. Mutta se on kallista, sen aika on sitten kun voitan lotossa miljoonia ;)
Siispä nämä meikkivoiteet on sitten se pelastus, ne ei toki poista couperosaa mutta peittää aika hyvin. Varsinkin Cliniquen keltainen puuteri. Se on huulipunan lisäksi toinen tuote josta en luovu. Sitä paitsi se puuteri antaa sellaisen persikkaisen ihon tunnun ja myös näyttää siltä. En tosin vielä tiedä miten se toimii tämän tummemman voiteen kanssa ja tarviiko sitä yleensä kesällä käyttää.

     
Tässä vertailun tulos, oikealla puolella kasvot ovat saunapuhtaat. Vasemmalla meikattu versio.

Meikkivoide näyttää luonnollisen väriseltä vähän päivettyneellä iholla. Oikeastaan ei todellakaan huomaa, että jotain väriä olisi kasvoissa.

Iho tasoittui ja couperosakin vähän himmeni. Tämä meikki ei kaipaa puuteria kaveriksi. Ja myyjä vakuutti vielä meikin kestävyydestä kasvoissa. Hän kuulema käyttää myös urheillessa ja meikki pysyy.

Niin, että hyvä ostos ja näillä mennään !





 

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

No niin !

Tämä ei ole Verkkokaupan mainos ! ;)



Nyt olen uudistanut blogini ulkoasun ja olen aika tyytyväinen. Paljon olen oppinut siitä kun aloitin tämän postauksen. Viittaan ensimmäiseen tarinaani "Rautalankaa".
Mutta ei se ihan helppoa ole vieläkään. Koko päivä siihen on mennyt. Mutta sanoisin, että tämä ohjelma ei ole oikein looginen. Siis nyt puhutaan ulkoasusta, tai sitten ihan yksinkertaisesti olen niin vanha, etten tajua tätä.
 Olen tottunut visuaalisena suunnittelijana tekemään ja suunnittelemaan paljon itse, mutta tämä ohjelma ei salli tehdä niin kuin haluisin, enkä ole mikään tekniikan ihmelapsi, enää. Tai sitten en ole vielä hoksannut miten se jokin pitää tehdä. Tyttäreltäni sain vähän apuja. Kokeile, se on se juju !

Itse kirjoitukset sujuvat hyvin, paitsi kuvien laitto muuten kuin allekkain. Se kiristää välillä hermoa kun haluaisi kuvia vierekkäin eikä se onnistu. Mutta ehkä ajan kanssa sitten joskus.

Olen käynyt katselemassa muiden blogeja. On niin paljon hienoja ulkoasuja, että ihmettelen miten ne on oikein saatu aikaiseksi. Joku varmaan sanoisi, että se on helppoa kuin heinänteko !

Mutta seniorin pääkopalle se tekee hyvää. Ei pääse aivot, tai joku sen tapainen, rappeutumaan niin nopeasti. Ja pysyy mummi vielä jotenkuten tekniikan ihmeellisessä maailmassa mukana.



lauantai 6. kesäkuuta 2015

Kyllä maalla on mukavaa …




Tulipa tässä eräänä päivänä äkkilähtö, melkein spontaanisti, Somerolle ! Ystäväni soitti ja kysyi, että lähdenkö mukaan ?  Minä olen sellainen hidas syttymään, tarviin aikaa asennoitua, oli se sitten melkein mitä tahansa mitä joku toinen ehdottaa. Tästä oli kyllä ollut puhetta jo aikaisemminkin. No, aikaa tähän päätökseen meni noin ehkä 10 minuuttia, ei ollut enempää aikaa. Piti vielä soittaa lapsuuden ystävälle josko haluaisi vieraan kyläilemään, kun asuvat siellä Somerolla. Ja kyllähän se kävi.

Mutta ensin Saloon ! Siellä on kaksi tosi suurta kirppistä. Katselin vähän sillä silmällä josko olisin löytänyt vanhan valkoisen, vähän kuluneenkin, hattuhyllyn tai jotain sen tyylistä. Mutta ei vielä tärpännyt. Tässä ensimmäisessä kun oli aika paljon huonekaluja ja muuta pienempää kalustetta. Siellä oli myös lavoja joita joskus himoitsin ja ovat kyllä hyviä sisustus elementtejä sekä sisälle, että ulos terassille.





Toinen kirppis oli vähän tasokkaampi ja se näkyi myös hinnoissa. Aika erikoisia vaatteitakin siellä oli ja olivat vielä silitettyjäkin. 
Sopis hyvin taas johonkin rooleihin. Espanjattaren flamenkoleninki ja ihanat vanhanaikaiset alushousut joissa brodyyrit lahkeissa ja napit sivuilla. Melkein teki mieli ostaa. Huonekaluja oli vähemmän kuin edellisellä kirppiksellä.
Molemmissa kirppiksissä oli pitkät käytävät ja hyllyjä molemmin puolin niinkuin on tapana. Varmaan käveltiin tunti molemmissa paikoissa.

                                         


Lapsuudenstäväni luona ateria oli jo valmiina odottamassa. Juttua riitti niin kuin arvata saattoi. Oli mukava tavata pitkästä aikaa. 

Mutta matka jatkui vielä ystäväni mummolaan, joka tosin oli tyhjillään. Minulle tuli lapsuuden ajan kesät mieleen, maalla enolassa ja tätilässä, kun katseli näitä vanhoja rakennuksia ja maalaismaisemaa.






 Sisällä oli aivan ihanan värinen vanha hella. Ja pari  tulppaania oli talon nurkalla noussut maasta - kuin pariskunta. Täällä talon pihalla tuli sellainen haikea fiilis kun katsoi tätä maalaismaisemaa.

Sitten vielä pois ajaessamme näimme lammaslauman, joilla oli pieniä karitsoja. Pakkohan se oli mennä ottamaan kuvia. Oli ihana päivä ja monta kivaa asiaa mahtui päivään. Kiitos ystäväni !


torstai 4. kesäkuuta 2015

Vähän vielä poliitiikkaa !


Olen tässä ajatellut että kun hallitus nyt on päättänyt kyykyttää köyhiä ja yksi tienaa hiton hyvin vankilassa, Aarnio. Niin miksen sitten minäkin ?

Tarvitsisin uuden läppärin, nykyinen kahdeksan vuotta vanha, mutta kun se maksaa ihan hirveästi, siis MacBook, eikä minulla ole siihen varaa (Windowsia en huoli, koska macci on niin paljon helpompi käyttää). Siispä olen miettinyt miten saisin siihen rahat ! No, mutta pankkiryöstöhän se pitäis tehdä. Paljonkohan siitä saisi linnaa ? En kyllä taitaisi olla tarpeeksi fiksu jotta se minulta onnistuisi, korkeintaan varmaan nauraisivat minulle.

Ajatushan olisi, että saisi kunnon  linnan tuomion, muutaman vuoden ainakin. Olisi ilmainen asunto ja ruoka, kunnostakin siellä voi huolehtia ja olisi kavereita. Ja voisi kirjoittaa niiiin paljon postauksia kun sielu sietää. Ja mikä parasta, eläke jäisi säästöön. Sitten joskus kun vapautuisi niin olisipa rahaa säästössä ja voisin ostaa sen läppärin.

Itse asiassa eläkeläisillä olisivat varmaan paremmat olot vankilassa, asunto ja ruoka ilmaista. Säännölliset ulkoilut ja kavereita. Ei olisi yksinäinen olo ! Ja eläkeläisten rahat säästyisivät.
Vangit voisi sitten siirtää vanhainkotiin holhouksen alle tai piittaamattomien sääntöjen, jota sanotaan resurssipulaksi,  noudattavien hoitsujen huomaan.

No se siitä, mutta se macci pitäisi kyllä jotenkin saada !




tiistai 2. kesäkuuta 2015

Silmälaseja poikineen !



Normaalit aurinkolasit, ilman vahvuuksia.

Viime syksynä jouduin vaihtamaan silmälasit. Sain myös reseptin luku-
laseihin. 
No, en tietenkään ostanut lukulaseja kun näin ihan hyvin lukea vielä.  Olisin tarvinnut myös aurinkolasit vahvuuksilla mutta en raaskinut.

Tänä keväänä sitten huomasin, että en oikein näe lukea pienempää tekstityyppiä. On hyvä kirja kesken ja illalla ei oikein näe ja silmät väsyy.  Olin ennen tullut toimeen Tiimarin laseilla, mutta nekin sitten petti minut. Mieleen pulpahti, että näinköhän sittenkin tarvitsen ne lukulasit. 
Sitten huomasin mainoksessa, että sai alennusta niin monta prosenttia kuin on ikää. No nyt on minun hetkeni ! Ja niinpä menin optikkoliikkeeseen katsomaan mitä on tarjolla. 


Melkein heti silmäni osuivat punaisiin kehyksiin joissa lappu -80%. Herran jestas melkein ilmaiset !
Ja ovat vielä hyvän näköisetkin. Harmi, että tulevat vaan lukulaseihin, mutta hyvä niinkin.

Sitten ajattelin, että kun lukulasit tulevat olemaan niin edulliset, ni ehkä raaskisin sitten päivittää aurinkolasit vahvuuksilla tähän päivään, onhan "ikälisä" vielä käyttämättä. Ei ole oikein hyvä, että normaalilasit ja aurinkolasit ovat eri vahvuuksia, silmät väsyy.

Ja hyvä tuurini jatkui, aurinkolasien kehyksistä sai -50% ja linsseistä myös -50%. Jesss ! 
Eikä tarviinut edes "ikälisää" käyttää.
Tulee ihan ylellinen olo kun kehykset on Guessin ja linssit polaroidut, mitä en ennen ole raaskinut ottaa. 

Komean kotelonkin sain, melkein kävis käsilaukusta.




Vuosien varrella on kertynyt näitä silmälaseja ja näitä vanhempia laseja voi lahjoittaa niitä tarvitseville. Samoin kuin normaalit lasit, niitäkin on kertynyt ! 

Ja vielä jäisi itselle eri värisiä kehyksiä joita voi sitten sovittaa sävy sävyyn eri vaatteiden  kanssa. 


Piilolasejakin sitten löytyy. Mutta niitä käytän tosi harvoin. Ne eivät tunnu enää mukavilta. Sitä paitsi ne on jo sen verran vanhoja, että vahvuudet on mitä sattuu. Juhlatilaisuuksissa ne voisivat käydä missä ei tarvitse lukea mitään. Teatteriin ja elokuviin ne eivät käy minulle. Silmät kuivuu, aivan kuin olisi hiekkaa silmissä,  kun joutuu tuijottamaan suoraan eteenpäin ja silloin alkaa räpsytys.