Minulla on unelma - mielenosoitus

Nyt on paljon ollut keskustelua monikulttuurisuudesta, jonka eräs kansanedustaja Olli Immonen sai aikaiseksi kirjoituksellaan. - Hyvä ettei kivitetty !

Mutta missä on ne mielenosoittajat, sen asian puolesta, joissa ovat pahoinpidellyt, hyväksikäytetyt ja tapetut lapset ? Tai raiskatut naiset ? HÄ! - Tai vastustavat lapsiavioliittoja ! - Mitä hä ?


MUTTA -  minullakin on unelma ! 

Nämä monikultuuristen kansalaiset voisivat ruveta elämään maassa maan tavalla ja kasvattaa jälkeläisensä myös maan tavoille.

Jos mamu EI raiskaa, pahoinpitele tai varastele, tekee työtä tai edes opiskelee, SE ON UNELMA !
Silloin maahanmuuttaja sulautuu suomalaiseen yhteiskuntaan "niin ettei kukaan edes huomaa". Ainakin toivon niin.

Sama koskee tietysti myös kotimaan kansalaisia !

Mitä mediasta on lukenut, niin usein asialla ovat mamut, jotka raiskaavat ja ryöstelevät. Toki on oman maan kansalaistenkin joukossa raiskaajia, varkaita ja pahoinpitelijöitä. Mutta kumma kyllä muunmaalaiset kiinnittävät enemmän huomiota.

Suomessa vaan on niin, että tuntuu kuin ihmisarvo ei olisi minkään arvoinen. Hyvä, ettei taputeta päähän ja sanota, että voi,voi !
Ja sitten, jos vielä raiskaa toisen kerran, niin saa "paljousalennusta" ! Grrrrrr ...

Ja mikä sitten saa suomalaisen rasistiseksi ?

En tiedä ! Nämä saattaa olla huhupuheita, mutta saavat paljon katkeruutta aikaiseksi:
Sosiaaliset edut, jotka he saavat helpommin kuin suomalaiset, ainakin tuntuu siltä. Ja ne, jotka eivät viitsi tehdä töitä eivätkä viitsi opetella suomen kieltä ja elävät sossun tuella.

Eli, heitä hyysätään ja sekös käy luonnon päälle. Tasa-arvoisuus kallistuu vähän niin kuin mamujen puolelle näin ruohonjuuritasolla. Suomella kun olisi omissaankin parantamisen varaa, varsinkin vanhusten ja köyhien asiat !

Se mitä olen ihmetellyt - kuka on keksinyt sanan rasisti ?  - Kysehän on ihmisistä !

Minun kohdallani ainakin on niin, että ihon väriin ja kansalaisuuteen katsomatta, jos henkilö ei osaa elää ihmisiksi, niin kyllä pistää vihaksi. - Sanotaan sitä sitten vaikka rasismiksi !

Romanian rakit

Penni

Itse en ole niin eläinrakas mutta läheisten koirat kyllä välillä vievät sydämen. Jos en olisi koirille allerginen olisin varmaan itse hommannut koiran joskus itselleni.

Miniän ystävätär on ollut pieneläinhoitajana ja sen huomaa myös hänen suhtautumisestaan eläimiin. Hänellä on kaksi koiraa, joista toinen on tuotu Romaniasta Penni nimeltään. Perheessä on ennestään collie, Peppi.

Kulkurilennolla Romaniasta tuli hylättyjä koiria tänne Suomeen uusiin koteihin. Ja yksi niistä tuli miniän ystävän luo, Rosel nimeltään !

Kävimme miniän kanssa kylässä tutustumassa uuteen tulokkaaseen.
Ja voi että on niin suloinen sekarotuinen "pehmolelu". Vilkas ja sosiaalinen mutta vielä vähän pelokas. Tämän koirulin voisi napata itselleni ;)

Onhan se niin, että jos ajattelee itsensä jättiläisten joukkoon aivan uuteen paikkaan ja siellä on hevosen kokoisia koiria eikä ole kuullut uutta kieltä, niin kyllä pelottais !

Rosel näyttää tykkäävän lapsista ja on heidän kanssaan vapautuneempi kuin uusien aikuisten.
Ehkä lapset eivät ole niin pelottavia. Tervetuloa Rosel uuteen kotiin !

Laatuaikaa !

Tulin pojanpoikia hoitamaan pariksi viikoksi. Mutta kuinkas sattuikaan - "hoidettavia" onkin sitten kolme !
Poikani joutui leikkaukseen ja pääsi sairaalasta samana päivänä kun saavuin, joten hyvin oli ajoitettu. Kolme kärpästä yhdellä iskulla, niin kuin sanonta kuuluu.

Niinpä saan poikani kanssa laatuaikaa ja hemmotella vähän potilasta. Ei sitä näin aikuisiässä ole enää tällaisia hetkiä kovinkaan paljon.

Pikkupojat ovat villiä sorttia, niin kuin pojat yleensä ovat. Taistelua käydään välillä käytöstavoista, ruuan syömisestä ja nukkumaan menosta.
Mutta kyllä ne sit osaa olla niin välillä niiiiiiin ihania.

Yhtenä iltana kun sanoin huilaavani ja miniä kysyi haluanko iltapalaa, niin tottahan sitä vähän murua rinnan alle tahtoi. Olin jo menossa keittiöön kun käsky kuului, että istu vaan ihan rauhassa kyllä me tää hoidetaan.
Vanhempi pojista tuli kysymään, että mitä haluan leivän päälle, hän tekee mummille leivän :)
Ja pienempi sitten toi teen varoituksen kanssa, että varo mummi se on kuumaa. Leipä tuli vanhemman pojan tuomana. Kyllä ne on niiiin liikkiksiä <3

Tässä on muutama viikko mennyt vähän niinkuin köksähommissa ja välillä tuntuu, että pitäis olla teollisuuskeittiö niin kaikki sujuis paremmin. Ja kuitenkin oon joskus hoidellut kuuden hengen talouden - huhhuh !

Melkein sama bravuuri toistuu pojan luona kuin tyttärienkin. Maksakastiketta, lasagnea ja kaalilaatikkoa. Varsinkin maksakastike on sellainen ruoka joka halutaan mummin tekemänä. Jopa pikku prinsessoista nuorimmainen syö sitä kuin aikamiehet !
Tuntuu mukavalta kun on jotain annettavaa vielä tällä iällä ja lapset arvostaa.

Kerran sitten tuumasin, että haluan välillä tehdä muutakin kuin taloushommia.
Taisi tuumaus mennä pojan korvien taakse, kun sitten yhtenä päivänä poika sanoi, että kukahan osais piirtää ? Noin niin kuin vihjeenä äipälle, eihän lähellä ollut muitakaan piirustustaitoisia.

Sitten vaan piirtämään vähän grafiikkaa tylsään kipsiin !

Mummi tekniikan "ihmemaassa" !

No nyt on mummilla uusi lelu !

Tämä postaus on tavallaan koekaniini, kun on niin oudon oloinen ohjelma - vaikka on periaatteessa vanha tuttu.

- Mutta onhan se, tottakai, kun viimeksi on päivitetty kahdeksan vuotta sitten. Montakohan päivitystä siihen väliin mahtuu. Entinen kone onkin jo retromallia, ihan niin kuin ajokorttikin !

Tää on siis se retrokone !

Kassaneitikin ihasteli mun ajokorttia ja sanoi haluavansa kanssa tälläisen.
Mutta se lienee mahdotonta :)

Kyllä on muuten ajat ja ohjelmat kehittyneet. Ennen piti aina olla, siis mummilla, "ATK-tuki" (poika) laittamassa uutta konetta käyttökuntoon. Mutta tämä ihmetys teki sen ihan itse tai ainakin melkein! On se vaan niin ihmeellistä kun nettikin tuli ihan itsestään. WAU !

Tässä sitä nyt sitten haetaan eri toimintoja, muuten menee aika hyvin, mutta tota kuvan käsittelyä en ole vielä löytänyt. Muuta en ole vielä ehtinyt kaivata. Joskos toi poika tuosta joutaa, niin yhdessä voimme sitten pähkäillä sitä.

Jaa, että mites se nyt sitten tuli hommattua. No, en ole ryöstänyt pankkia enkä myynyt nuuskaa torilla päästäkseni vankilaan. Viitaten aikaisempaan postaukseen "Vähän vielä politiikkaa".

Vaan poika keksi, että äippä voisi olla vuoden "velkavankeudessa " ! ;)

Väsymyskö painaa ?

Uskokaa tai älkää mutta eläkeläiselläkin voi olla stressiä tai uupumusta tai jotain !

On tässä kuukauden sisällä ollut vilskettä ja vilinää. Ei siinä mitään ihanaahan se on ollut lastenlasten kanssa ja myös oman tyttären.

Aika on kulunut niin ettei huomaakaan ja yksi reissu vielä pitäisi jaksaa tehdä, pojan poikia hoitamaan.

Tosin voi olla, että hoidettavia on sitten kolme. Poika kun teloi jalkansa jo toistamiseen ja joutui leikkaukseen. Mutta jos ajatellaan positiivisesti niin saanhan viettää aikaa poikanikin kanssa.

Viikko kotona rentoutumassa kolmen viikon pestistä ennen uutta kahden viikon pestiä.
- Mutta ei se ihan niin mennyt kuin ajattelin.

Ensinnäkin elin varmaan muutaman päivän vielä tyttären luona kun tuli mieleen, että nyt pitäs tehdä sitä ja tätä, kunnes tajusin että eihän pidä, olen kotona ja yksin. Tai sitten yöllä kun hiipii toilettiin ettei vaan herätä ketään ! Palautumiseen meni varmaan pari-kolme päivää.

Tyttäreni perheineen tuli luokseni muutamaksi päiväksi kun olivat matkalla Turun saaristoon ja olin matkan varrella, heillä alkoi loma ilman mitään aikatauluja. Ja tämä oli sovittu juttu.

Keskimmäinen tyttärenikin tuli käymään perheineen synttärin kunniaksi.

On se vähän toista olla viiden hengen porukalla kaksiossa kerrostalossa kuin neljän huoneen rivitaloasunnossa. Lapsille se oli vähän outoa kun ei voi huutaa ja hyppiä niin kuin kotona, joten oltiin aika paljon menossa ettei tytöille tule tylsää.Tosin tytöt olivat kyllä niin fiksuja että ymmärsivät !

Käytiin hakemassa mansikat torilta pakkaseen, lapset pääsi maauimalaan uimaan ja tilattiin tyttärelle aika kampaajalta. On se kyllä ihanaa yhdessäoloa !

Ja tähän rakoon olisi pitänyt vielä tavata ystäväpariskunta Helsingistä ja viettää aikaa heidän kanssaan mutta onneksi se peruuntui. - Jaksavuus rupesi olee koetuksella !

Sitten tuli perjantai ja toi tullessaan ikäviä kuulumisia.
Ystävän äiti oli kuollut ja toisen ystävän tytär joutunut sairaalaan. Nämä kuulumiset taisi olla vähän liikaa ! Ja huoli omasta pojasta vaikka ei se ole niin vakavaa, ikävää enimmäkseen.

Seurauksena oli, että miniä joka ei ollut saanut edes aamukahvia vielä, taisi saada kuraa niskaan !
Anteeksi !

On se vaan niin ettei se jaksavuus enää tässä iässä ole sama kuin joskus kolme-nelikymppisenä.
Ja toinen juttu - oma rauha ja tila !

Geelikynnet !

Olen aina ihaillut naisia joilla on kauniit kynnet. Sittemmin on kyllä selvinnyt että ne on laitettu kynsistudiolla tekokynnet tai geelilakatut, mutta so what !

Myös tyttäreni käy laitattamassa kynsiään silloin tällöin. Ja kyllä ne on hyvännäköiset !
Ihailujen lomassa huokailen kun en ole koskaan käynyt missään tuollaisissa paikoissa. No syyhän löytyy siitä, että eläkeläisellä ei ole varaa pistää tuollaisiin "turhuuksiin", mutta ah ! kyllä ne vaan niin silmiä hivelevän kauniita ja onhan se mielellekin ravintoa.

Tyttäreni päätti sitten yllättää mummin ja vei minut kynsistudioon !

Wau, no niin minkäläiset haluat ? No mistä minä voin tietää kun en ole koskaan ennen ollut ja siellä oli mitä ihanampia malleja pitemmille kynsille.
Ensin olin sitä mieltä , että ranskalaisethan ne pitää olla. Mutta - miten laitat ranskalaiset kynnentynkiin, olin viikko sitten leikannut kynteni ihan lyhyiksi.

No kynsitaiteilija opasti sitten, että värin voi valita ja sitten laittaa kynsien kärkiin hileitä ! Näin ensikertalaisena olin aika varovainen kun ei ollut minkäänlaista kokemusta niin, että hillitysti vaan, ja siihen sitten päädyttiin.
Hileitäkin oli jos minkälaista ja valinta oli vaikea mutta sitten päädyin valkoiseen joka ei juurikaan näy mutta eri valaistuksissa kimaltelee.

Taiteilijan tehdessä työtään minä katselin geelimalleja. Voi että oli ihania, haikeena katselin omia nysiäni. Mielessä jo ajattelin, että seuraavaksi nuo ja nuo.

MITÄ , olinko jo koukussa vaikkei omat kynnet olleet edes valmiita ! Ei ei, katsotaan nyt ensin tämä kokemus.

Ei tullut ranskalaisia ja hileetkin ovat hillittyjä. Ei siis mitään repäisevää mutta kyllä on nyt siistit kynnet ja ymmärränhän toki sen ettei tyhjästä voi nyhjästä. 

Siispä odottamaan että kynnet kasvaa, jos vaikka sitten ! Ja jos on ihan pakko niin täytyy vaan yrittää kiristää vyötä.

Varpaan kynnetkin sain lakattua vanhempi prinsessa oli taiteilijana. Ja hyvin lakkasikin !

Nyt sitä sitten voi hyvillä mielin mennä kotiin kun on kynnet huollettu ja laitettu. Suuri kiitos tyttärelleni ja tyttärentyttärelleni ! Olen niin onnellinen tyttäristäni, he kun järjestävät usein yllätyksiä mummille <3

Harmittaa vain ettei yhtään sormusta tullut mukaan nyt nekin olisi olleet edukseen kun on kauniit ja siistit kynnet. - Joten otin sitten rekvisiitaksi kukkaron !

Prinsessa 7v.

On ihan pakko tuoda julki minkälaisia ajatuksia pienen tytön päässä liikkuu.

Juttu on niin, että olemme ex-mieheni kanssa eronneet jo yli 25 vuotta sitten mutta olemme onnistuneet säilyttämään välimme hyvinä. Olemme aika paljon tekemisissä toistemme kanssa kavereina ja hyvinä ystävinä, onhan meillä yhteiset lapset.

Tämä nuorimmainen tyttärentyttäreni on hyvin tarkkaavainen pikku neiti. Hän on huomannut miten hyvin me ukin kanssa tulemme toimeen.
Ja sitten alkaa tulla kysymyksiä : "Mummi, miksi te erositte ?", " Mummi, miksi te ette ukin kanssa asu yhdesssä ?" "Mummi, te sovitte niin hyvin yhteen ukin kanssa." On siinä vähän selittelemistä tytölle. Miten voi noin pienen päässä olla tällaisia ihmissuhdeasioita ?  Yrittääkö pikku neiti naittaa mummin ja ukin ;) Tulee ihan mieleen entisajan avioliiton puhemiehet !

Ukki asuu lähellä tytärtäni, ihan kävelymatkan päässä ja oli puhetta ukin luo menosta tyttöjen kanssa.  Ihan vaan siksi, että mummi pääsisi kuntoilemaan ukin "salille", ukilla kun on pari kuntoilulaitetta.

Prinsessa sitten tokaisi: "Mummi, mä haluun nähdä kun te pussaatte ! "