sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Parisuhde vai erosuhde ?




Elämässä tapahtuu aina välillä muutoksia. Jos ei omassa, niin jonkun toisen. Tänä päivänä saa melkein joka päivä lukea parisuhteiden hajoamisesta.

Eläkkeelle jääminen tuo suuren muutoksen elämään, kun joutuukin katsomaan toista koko päivän.
Se voi käydä hermoon. Varsinkin jos toinen on heittäytynyt sohvaperunaksi, joka vastustaa kaikenlaista muutosta ja toinen, energinen tekijä, jolla vielä riittää virtaa vaikka pienelle kylälle.

Onkos se sitten ihme jos monet eroavatkin eläkkeelle joutuessaan.

On sääli, jos kuitenkin jäädään suhteeseen jossa ei olla tyytyväisiä. Mikä sitten estää eroamisen ?
Ikä, yksinäisyys, raha vai pelko, ettei pärjää yksin ?

Ei varmaan ole helppo ottaa irtiottoa tässä iässä tai yleensäkkään missään iässä. Toiseen on tottunut vaikka rakkaus ehkä olisi jo hiipunut. Ja kuitenkin huoli toisesta jää kaivelemaan.


Minun parisuhteessani ero tuli ollessani 40:nen. Ei se helppoa ollut silloinkaan.
Eniten kosketti nähdä miten kipeästi lapsiin ja mieheeni sattui. Se tuntui todella pahalta, mutta en voinut toisinkaan tehdä, niin rikki sitä oli.

Meni pari vuotta, jonka aikana varsinkin mieheni, varmaan kävi koko tunneskaalan läpi. Tuli viha ja katkeruus, ymmärrys ei riittänyt, että miksi ?
Mutta yhteys ei koskaan katkennut. Muistettiin isän- ja äitienpäivät ja synttärit.

Ja joka joulu vietimme kuitenkin yhdessä lasten takia. Ja se kannatti. Lapset muistavat aina yhteisen joulun isän ja äidin kanssa.

Minä ja exäni olemme hyviä ystäviä keskenämme, mikä on suuri ihmetyksen aihe joillekin. Olen kuullut, että se ei voi olla mahdollista, sitä vaan sanotaan.  Ja miksette sitten asu yhdessä.

Ei sitä heti ollakkaan ystäviä. Käydään ensin ne negatiiviset tunteet läpi ja ymmärrys siitä, miksi liittomme hajosi. Totuttelemme toisiimme toisella tavalla.

Olemme auttaneet toinen toisiamme  mm. sairauksissa ja muutoissa. Käyneet konserteissa yhdessä.
Ja meidän puhelumme saattavat kestää melkein neljä tuntia. Asumme eri paikkakunnilla ni asiaa kertyy ;).

Ei minulla ole mitään syytä miksi minä en olisi ystävä exäni kanssa. Hän on hyvä isä, hyvä minua kohtaan ja toi leivän pöytään, siinä missä minäkin.

No miksi sitten erottiin ?

Minä olin avioliitossa yksin ja hän eli jonkinlaisessa kuplassa, töittensä kanssa. Meidän tunteemme olivat eri tasoilla.

No, kyllä niitä ihmettelijöitä riittää vieläkin !

Lapsenlapseni kysyi minulta kerran, että "mummi, miksi te ette ukin kanssa asu yhdessä, kun te sovitte niin hyvin yhteen ?"  Vastaus kuului, "kun me niin tykätään asua omissa asunnoissamme ja meillä menee niin hyvin erillään."

Hän on pikku tarkkailija <3







*******




perjantai 23. lokakuuta 2015

Oma blogi jatkuu...



... siitä huolimatta että kirjoitan ET-lehdelle.

Täytyyhän minulla olla se oma "roskis" mihin puran hyvän- tai pahanolon.
Ja ystävät, jotka ovat tottuneet seuraamaa minua blogin kautta. En voi tuottaa "pettymystä" heille.
Ja kiitos heille ja kaikille teille muillekin, jotka ovat kiinnostuneet lukemaan blogiani.

Tämä oma vaan ei tunnu niin julkiselta kuin ET-blogi, siellä ei rohkene tuoda asioita samalla lailla esille kuin tässä omassani.
ET-blogi löytyy osoitteesta:  http://www.etlehti.fi. Sieltä sitten vaan Lukijan blogit ja Seniorin sessio

Eli jatketaan vaan samaan malliin. ;)


Syksyisiin koti-iltoihin




*******



tiistai 20. lokakuuta 2015

Olen ET-lehden bloggaaja ;)




Olin otettu kun ET-lehdestä otettiin yhteyttä ja pyydettiin lehdelle bloggaamaan. No tottahan toki. Toimituspäällikkö oli törmännyt blogiini netissä ja halusi seniorin näkökulmaa nettilehteen. Wau !

No, siellä nyt sitten on pari juttua, enemmän tai vähemmän hyvänä juttuna. Ensimmäinen juttu oli teknisesti hankala kun en saanut kuvia suuremmiksi. Kyllä se vieläkin takkuaa, se tekeminen.

Vähän on pientä jännittystä kirjoittaa lehteen. Omaani kun kirjoittelen, niin se on paljon rennonpaa.

Sitten ajattelin tutustua vähän lähemminkin lehtiversioon. Törmäsin sellaiseen palstaan kuin "Keskustelut". Jaa, mistäs täällä keskustellaan ?

Ja avot, siellähän arvosteltiin meitä uusia bloggaajia oikein olan takaa. Seniorin sessiotakin siitä, etten kirjoita omalla nimellä ja mainostetaan omia blogeja lehden postauksessa. Luvalla olen sen tehnyt. Ja yhtä arvostellaan siitä, ettei ole nimeä ollenkaan.

Onkohan kellekkään näistä arvostelijoista tullut mieleen, että olemme ehkä uusia kirjoittajia joilta jää jotain epähuomiossa pois, tai emme osaa ja tiedä kaikkea  ja/tai ehkä "ujostuttaa" tulla koko maailman eteen.Minä en ainakaan saa mitään rahallista korvausta mistään. Tämä on harrastus.

Kerronpa vielä, että sivuillani ei ole mainoksia, joten rahaa tällä blogilla en tienaa, turha olla kade.
Eli voiko tämän ymmärtää niin, että tässäkin asiassa kyse on rahasta.

Tuntuu vähän siltä, että blogin sisältöä ei olla luettu, vaan haettu vaan arvosteltavaa. Vai onko tämä kateutta ? Onko nämä arvostelijat kaikki bloggaajia ? Ihan kuin olisi susilauma kintereillä.

No, tähän voin vastata, että Maija-Liisa on minun oma nimeni. Tosin en tiedä tulisivatko he hullua hurskaammiksi kuullessaan ex-mieheni sukunimen.

Ja siks toisekseen sivulla oleva blogi-osoite on väärin, sillä ei pääse mihinkään !
Seuraavassa, ei vielä julkaistussa postauksessa se on oikein. Jos se nyt sitten julkaistaan. Keneltä tämä kaikki on pois, kysyn vaan ?

En tiedä mistä moinen arvosteluryöppy, syömmekö jonkun leipää, me seniorit ?

Siks toisekseen,  yksikään arvostelija ei tullut esiin omalla nimellään !

Kyllä minä niin mieleni pahoitin ;)


Maija-Liisa Ryhänen



*******







sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lapset on lapsia ... onneksi.



Kuva on otettu netistä.


Messumatka Helsinkiin aikaistui vähän pidemmäksi. Sain viettää ihanien tyttärentyttärieni seurassa
puolentoista päivän verran ennen messuja.

Tutkailtiin vähän mitä näytteilleasettajia oli messuilla. Tuli esiin sellainen nimi kuin Fabio Dericci, kysyin tyttäreltäni, että mitä tuotetta tämä edusti. Vastaus tuli: Tapiola meni rikki ! Muttei tyttären suusta. Vaan nuorimmaisen tyttärentyttären.

Päivä oli touhua täynnä. Tyttöjen hiukset leikattiin, mentiin kauppaan ja takaisin. Päätettiin mennä elokuviin Selloon katsomaan "Hotel Transylvaniaa" 3D versio.

Ennen elokuvia vanhempi tytöistä kävi vähän shoppailemassa kynsilakkoja. Hänestä on kehittynyt taitava kynsien lakkaaja, erilaisia kuvioita monella eri väreillä, varsinainen kynsitaiteilija. Lupasi taiteilla mummille ja äidille kuvioita kynsiin.

En olekaan pitkään aikaan ollut katsomassa lasten elokuvia. Jaa, taisin olla viime vuonna pikkupoikien kanssa "Late lammasta" katsomassa, niinhän se olikin.


Oli muuten aika jännä vamppyyrielokuva ja  3D-lasit vielä toi kaiken elävämmäksi, melkein pelotti välillä. Olipa uusi versio vanhasta tuutulaulusta "Tuu tuu tupakkarulla... " uusi versio "Tuu tuu tukehdu rullaan ..." ja kyllä meinas tikahtua nauruun :).
Evästä meni siihen tahtiin ettei heti nälkä yllättäisi.

Elokuvan loputtua rupesi väsymys jo vähän näkymää vanhemmassa tytössä. Mutta nuorempi oli kuin Duraselpupu. Juna-asemalta kotiin on kilometrin verran matkaa ja tämä Duraselpupu juoksi ja pomppi koko matkan ajan. Mutta hyvä niin, oli jo ilta ja asteet rupesi tippumaan tonne nollan lähelle, ei tullut kylmä, ei.

Mummillakin oli tekemistä että jaksoi, olihan tämä matka jo neljäs kilometri samana päivänä plus muut kävelyt päälle.

Niin että kyllä liikuntaa on tullut suoritettua, plus vielä messuvaellukset päälle !



*******







keskiviikko 14. lokakuuta 2015

I love me


Minä olen tärkeä, ehkä vähän muillekin kuin vaan itselleni !

Ja kun kutsu tuli, niin tottahan sitä sen verran taas matkustetaan Helsinkiin, että pääsee kauneusalan messuille. Kiitos kuuluu serkun tytölle ! Ja vielä kun VR:kin suosii halvoilla tarjouslipulla. 

Enpä olekkaan ennen ollut tämän alan messuillla koskaan. Jaa niin, jos ei oteta lukuun häämessuja. Mutta se ei ollutkaan itseä varten vaan tytärtä.

Matkamessuilla olen muutaman kerran käynyt.

Sitäpaitsi, kyllä se työstä käy kun kiertelee kaikki osastot. Ja pitää varautua kaksilla kengillä, kokemuksesta tiedän miten jalat väsyy löntystelystä ja paljosta seisomisesta.

Mutta onhan se mielenkiintoista ja hauskaa, nähdä ja kuulla mitä uusia juttuja on markkinoilla tai tulossa. 

Ja kun seuralaisinani ovat omat tyttäret, joille tällaiset messut ovat tärkeitä, toiselle työn puolesta ja toiselle esiintymisen puolesta (seniori kilpatanssija)  ja muutenkin. Ja minä vaan muuten etsin elämän eliksiiriä. Toki odotan näiltä messuilta joitain hyviä tarjouksia ja vinkkejä meikkaukseen !



*******





keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Hyvän mielen päivä !





Kyllä se vaan niin on, että raha ei ratkaise kaikkea.
Siis en tarkoita sitä, etteikö rahaa tarvitsisi, se kuuluu perustarvikkeisiin. Ja sitten jos sitä olis vähän enemmän, niin se rauhoittais.

Mutta on asioita joista voi saada hyvän mielen, aivan kuin olis voittanut lotossa !

Se lottovoiton arvoinen asia oli, kun tuli kutsu fysioterapeutille.
Lääkäri laittoi lähetteen pyynnöstäni mutta sanoi, että sinne on vuoden jono, joten olin asennoitunut odottamaan sen vuoden.

Mutta kuinkas ollakkaan, posti toi toissa päivänä kirjeen, jonka oletin olevan joku lääkärilasku. Ihmettelin vaan kun en mielestäni ole nyt vähään aikaan ollut missään lääkäreissä. Ja soitoista ei maksua vaadita - vielä.

Ja oikeesti, parin viikon päästä pääsen fysioterapeutin vastaanotolle, jeee !

Sitten tuli pari muutakin hyvän mielen aiheuttajaa. Toiseen liittyy kyllä myöskin vähän jännityksen poikasta. Mutta niistä kerron sitten vähän myöhemmin :)


*******



maanantai 5. lokakuuta 2015

"Kruunun tuunaus"



Tulipahan käytyä kampaajallani !
Tätyy kyllä sanoa että ammittitaidon kyllä huomaa.  Ja palvelu pelaa.

On menossa hiusten kasvatusvaihe. Sehän tietää aina sitä, että se onnistuu vain kampaajan kanssa, nimittäin jos meinaa että hiukset ovat esiintymis kelpoiset koko ajan, vai miten sen nyt ilmaisis.

Pahin vaihe on nyt ohitettu. Lyhythän tuo vielä on mutta siihen nähden mitä se oli, ni on se kasvanut.
Tietäen kärsivällisyyteni niin varaan ajan jo seuraavalle kerralle, koska jos sitä ei ole ja hiukset kasvaa yli mallin ja pinna palaa, niin mulla kyllä sakset viuhuu, entinen kampaaja kun olen.

Sitten väri ! Päätin irtaantua hiusten värjäyskierteestä. Siispä päätettiin laittaa kylmän vaaleat harmaan väriset raidat, jossa joukossa muutama ihan blondit raidat. Näin saadaan häivytettyä tyven harmaa kasvu ja jatkossa selviää raitoja laittamalla !

Kuinka moni kampaaja neuvoo miten laitat tukkasi ja kysyy vielä, että onko suoristusrauta käytössä. Ja jos et osaa käyttää, ni ota ne mukaan niin laitetaan yhdessä. Eli oppitunti hiustenlaitossa :)

Kampaajani neuvojen mukaan saan ne tuntumaan pidemmiltä kuin mitä ne onkaan.



*******







sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Lukutoukka nostaa päätään !


Vihtorin Klaarahan se siinä !

Kuinkas sattuikaan, että tänä viikonloppuna on kirjamessut.  No, mutta ei se haittaa olin menossa ihan vastakkaiseen suuntaan, elikkä kirjastoon.
Olen aikoinani ahminut kirjoja varmaan kolme - neljä kirjaa viikossa. Miten lie kerennytkin lukemaan niin paljon kirjoja. Silloin kyllä otettiin yön tunnit mukaan harrastukseen.

Sitten tuli aika pitkä tauko, ainakin ahminisen suhteen. Mutta kyllä sitä lukee kun sattuu oikein hyvä kirja eteen, tyyliin Milleneumit.
Ah, että sitten tykkään jännityksestä ! Ja murhajutut, oioi ! Ne on herkkuja, salapoliisiromaanit ! Mutta, en tykkää raa'oista enkä väkivallasta. Taitaa olla vähän ristiriitaista ?

Esim. Agatha Christien tyyliin: on tehty murha mutta sitä ei näytetty. Niissä on tyyliä ja jännitystä muttei väkivaltaa. No, tää taitaa päteä enemmänkin elokuviin.

Olen viime aikoina myös ruvennut tykkäämään omaelämänkerroista. Viimeksi taisin lukea Lenita Airistosta kertovan kirjan.

Olin ensimmäistä kertaa Turun kaupungin pääkirjastossa lainaamassa kirjaa. Olin kyllä kerran käynyt siellä WC:ssä pikaisesti kun hätä pääsi yllättämään. Mutta nyt ihan kirjoja lainaamassa. Helposti löytyi (kun olin ensin kysynyt, että missäs ne dekkarit on) ja vieläpä suosikkikirjailijoita. Näitä kirjoja en sitten olekkaan lukenut ! Oli aika jolloin oli vaikea löytää kirjaa jota en ollut lukenut.

Yksi mikä vaikuttaa lukemattomuuteen on, jos kirja on painettu pienellä tekstityypillä. Näkö rupee heikkenee, eikä jaksa tihruttaa pienellä painettua tekstiä.

Mutta on se aika hieno laitos tuo kirjasto sisältä. Vielä kun tulis kunnolla tutuks. Olen kyllä lainanut täällä kirjoja mutta kirjastoautosta. Sieltä vaan ei tahdo oikein löytyä mieleistä lukemista.

Niin, että nautinnollisia lukuhetkiä ! :)




*******