Olin odotellut jo jonkin aikaa Elisalta laskua.
Ihmeen kauan se kesti, 1,5 kk. Tiesin, että se on tavallista suurempi, mutta järkytys oli suuri kun se vihdoin tuli, 88,93 € !
Siis juttu oli niin, että menin ostamaan uutta puhelinta, koska entinen oli jo, voiskos sanoa "heikossa hapessa".
Tiesin mitä halusin, kallis oli mutta sen saa maksaa kerran kuukaudessa puhelinlaskun yhteydessä. Ja siihen vielä vakuutus. Se on ihan ok.
Siinä sitten funtsiessamme mikä on edullisinta eläkeläiselle, myyjä totesi, että se tarjous joka minulla on 14,90 €, menee umpeen, niin että laitetaanpa uusi liittymä.
Uudeksi hinnaksi tuli jotain 20,00 €.
Ai, toi on siis tarjous ? Siis kaikki nousee, hinnat meinaan.
Mutta kukaan ei kertonut, että asiakaspalvelun sim-kortin vaihto maksaa 5€, liittymätyypin vaihto 10€. Laskussa oli niin paljon kaikkea, ettei sitä oikein tajua.
Koska en ole mikään tekniikan ihmelapsi pyysin, että siirtäisivät tiedot vanhasta uuteen puhelimeen, koska jos itse sitä yrittäisin, niin saisin varmaan karsean sotkun aikaiseksi.
Elisalla ei osattu tai haluttu tehdä tiedon siirtoa vanhasta puhelimesta uuteen puhelimeen. Neuvottiin menemään kadun toiselle puolelle liikkeeseen, joka myy tämän merkin tuotteita.
No siellä sitten kysyin, että paljonko maksaa tiedonsiirto ? Vastaus oli, että 50€. Jos olisit ostanut täältä niin se olisi ollut ilmaista. No voihan V.... !
Edulliseksi tarkoitettu osto muuttui kalliiksi, vyötä kiristetään entisestään.
Asiakaspalvelijoille pitäisi opettaa, miten myydä tekniikkaa eläkeläisille, joka ei ymmärrä nykyajan tekniikasta mitään, ja kertoa se niin, että varmasti ymmärtävät. Kertoa myöskin joka ikinen hinta, minkä mistäkin joutuu maksamaan.
Nuoret asiakaspalvelijat kun eivät ymmärrä, että eläkeläisille pitää vääntää rautalangasta kaikki asiat, varsinkin se mikä mitäkin maksaa. Jos ei muuten, niin vaikka piirtämällä !
No, mitäpä tästä opimme ?
Kysy aina liikkeessä, joka sormen liikahdustakin, että mitä se maksaa ? Tai ota mukaan sellainen ihminen joka ymmärtää nämä asiat.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, Matti muutti kukkaroon !
*******
Olen tiennyt putkiremontin tulosta siitä asti kun muutin kolme ja puolivuotta sitten.
Mutta, että milloin, siitä ei ollut tarkkaa tietoa kuin noin viiden vuoden päästä.
Tämän vuoden puolella on ollut asukastiedotetta ja kokousta. Joten ajankohta on tiedossa.
MUTTA kun postiluukusta tipahti asukastiedote aikatauluineen, iski PANIIKKI !
Nyt se sitten on tiedossa tarkka huoneistokohtainen aikataulu linjasaneerauksineen.
- Aikaa on puolivuotta.
Ihan kauhistuttaa koko ajatus muutoksesta, muutamaksi kuukaudeksi.
Ensinnäkin, mihin evakkoon ? Se aiheuttaa stressiä.
Miten helpommalla pääsis, ettei tarvitsisi ihan huonekaluja ruveta roudaamaan jonnekin ?
Ei tän ikäisenä oikein jaksaisi enää muutella.
Kyllähän asunnossa saisi olla, mutta päivät pitäisi olla poissa. Sähköä ja vettä ei olisi. vessaan pitäisi juosta alakertaan. En taitaisi keretä, varsinkin jos olisi vielä jono.
Ei kuulosta hyvältä ! Lähdettävä on jonnekin ?
Hommaa riittää etukäteenkin tehtäväksi vaikka muille jakaa. Peitellessä huonekaluja ja tilkitessä kaappeja pölyn estämiseksi. Huhhuh ...
Sitten vielä pitäisi hankkia mahdollisimman iso matkalaukku, kiertolaiselämää varten !
Vaatteitakin pitäs varata talveksi ja kevääksi. Ynnä muuta henkilökohtaista tavaraa.
On kyllä ihania ihmisiä ympärillä, paikoista ei taida olla puutetta.
Se on vain tuon pääkopan sisäinen seulonta, mikä olisi kaikista vaivattominta ja helpointa ? Ja vielä mahdollisimman mukavaa, jos mahdollista, näissä olosuhteissa.
Mutta tässä iässä omine omituisuuksineen täytyy tarkkaan harkita, kuka kestää iäkästä kranttua mummoa kolme kuukautta tai mahdollisesti enemmänkin. Ja että välitkin vielä säilyis :).
Tyttären luona Paraisilla olisi ihanat oltavat omine huoneineen, mutta matka on vähän hankala autottomalle "sivistyksen pariin". Keskustaankin on neljä kilometriä.
Miniä toivotti jo tervetulleeksi heille Espooseen, tosin pojaltani ei ole kysytty ;).
Sitä olen kyllä miettinyt, voisi olla lastenlasten kanssa. Ja nähdä Stadin kavereita !
Turun ihanat ystävättäret ovat tarjonneet majoitusta.
Arvostan jokaista tarjousta ja auttavaa kättä, kiitos heille kaikille, ootte ihania.
Mutta asioilla on tapana järjestyä, jäänpä odottelemaan, kuinka palaset loksahtaa paikoilleen.
*******
Keskustelu ex-mieheni kanssa muistista jäi muhimaan pääkoppaani.
Juttu lähti siitä, kun exälläni on ollut paljon, ei niin positiivisia kokemuksia lapsena, joita hän ei ole kertonut kenellekkään. Hän päätti kirjoittaa itselleen kirjan itsestään.
Minä taas siihen, kun minun lapsuuteni on ollut hyvä, minua on rakastettu, mutta oli myös kuri, josta ei ole jäänyt traumoja. Että eihän minulle ole mitään tapahtunut.
En ainakaan muista !
Mutta luulis, että 68:aan vuoteen on jo melko varmasti tapahtunut vaikka mitä ! Minä vaan en muista kaikkea.
Exäni kehoitti minua kirjoittamaan kirjan omasta elämästäni - itselleni.
"Kirjoita kaikki mitä muistat syntymästäsi lähtien. Lähde jaksottain ja kirjoita, kyllä sieltä kovalevyltä alkaa palautumaan asioita, joita ei uskonut muistavansakaan."
Tavallaan kiehtova ajatus !
Ja mitäpä tässä muuta onkaan kuin aikaa.
Jos ei nyt sitten satu jäämään auton alle tai jotain vastaavaa.
Aivan varmasti löytyy asioita, jotka hävettävät ja nolottavat. Kunhan nyt ensin yritetään kaivella.
Sitäpaitsi, se on vain minun silmilleni ! Se on salaista !
Lapset voivat sitten lukea sen, kun minusta on aika jättänyt.
Kuinka moni lapsi tuntee vanhempiaan, oikeesti ? Veikkaanpa, ettei kovinkaan moni.
Tämä kirja, jos se joskus tulee valmiiksi ja ilmi, on myös lapsille oppitunti siitä, minkälainen vanhempi on ollut ihmisenä.
Siispä tämä postaus on tavallaan esipuhe siitä, kuinka muisti palautetaan.
Katsotaan toimiiko se ?
Mutta Teille, hyvät lukijat, se jää salaisuudeksi !
*******
