Vähän asiakaspalvelusta

On harvinaista, että eläkkeellä ollessa on huonoja päiviä. 

No, sattuipa tässä sitten tapaus pakettia odotellessa.

Ystävättäreni lähetti minulle Turkuun paketin Helsingistä, sanoi minulle että saapumisilmoitus tulee tekstiviestinä puhelimeen. 
Sitä innoissaan odotellessa päiviä kului eikä paketin tekstiviestiä saapumisesta kuulunut. 

Puolentoista viikon mentyä sain ystävättäreltä paketin lähetysnumeron. Minä netistä jahtaamaan pakettia. 

Avot - paketti oli tullut jo edellisellä viikolla mutta saapumisilmoitus ei. 
Löytyipähän sillekin selitys : vastaanottajan tiedot puutteellisia ! Jaaha ?

Etsinpä sitten puhelinnumeroa Postiin että voisi kysyä mistä paketin voi noutaa ? 
Postista vai muualta, Turkuun kun on tullut pop up-paikat ja muut mahdolliset hakupaikat. 
Mutta - eipä Postiin voikkaan soittaa ! Niin että silleen !

Ajatus siitä että joutuisi ravaamaan läpi Posti noutopaikat oli murskaava.

Siinähän sitten pääsi raivo valloilleen, päivä sattui olemaan omalta kannalta huono. 
Olin väsynyt ja skrempat kiljui pahimmillaan. Vettä satoi ja jääklimppejä oli jalkakäytävillä pilvin pimein, ei mikään kiva keli rollaattorin kanssa kulkea. 
Ei muuta kuin sinne "koiran ilmaan".

Mielessä oli että annan kunnian kukon laulaa ja kunnolla. Postiin päästyäni kukko ei laulanut kiehui vaan hiljaa itsekseen (#&%€#&/#). 
Oli niin paljon ihmisiä että en viitsinyt ruveta rähjäämään ja "hidastamaan Postin kulkua". 

Puutteelliset tiedot oli: yksi ykkönen liikaa puhelinnumerossa.

Postissa on järjen käyttö kielletty, eikö voitu lähettää korttia saapumisesta, olihan paketissa osoite, vai olisivatko palauttaneet lähettäjälle ?

Postille, jättäisivät nyt ne "ruohonleikkuut" ja toimittaisivat paketit vaikka kotia.

Kotimatkan varrella on käsityötarvikeliike nimeltään "Lankamaailma". 

Ajattelinpa mennä katsomaan löytyisikö sieltä edullisesti villalankaa ystävälle, joka on kova kutomaan sukkia ja lapasia. Jospa mieli samalla vähän rauhoittuisi postin mokasta.

Ei näkynyt mitään Novitan lankoja, joten kysäisin myyjältä onko mitään "7-veljestä" vastaavaa lankaa, jota voi pestä 60° pesukoneessa.

"Ei meillä ole Novitan lankoja." 
Kysyin uudestaa: 
"Onko mitään pesukokemusta näistä langoista" 
"En minä voi sanoa kun vyötteessä on pesuohje" 
"No, onko mielipidettä" 
"En minä voi sanoa." 

Siihen vielä nuorempi myyjä rupesi selittämään jostain langasta, että "kun sekin kutistui ihan pieneksi" ja sitten vielä yksi asiakas peesasi myyjiä "Kuka pesee 60° sukkia?" 

Siinä vaiheessa oli lipsahtaa, että "V****ko se teille kuuluu !" 
Taas kerran kouluttamani itsehillintä piti - "Kiitos ja näkemiin" !

En saanut yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertaista vastausta, tai vastausta ollenkaan.

En muista milloinka olisin ollut niin raivoissani kuin sinä päivänä ! Onneksi nämä tapaukset sattuivat samalle päivälle niin ei tarvitse usein raivota.

Ystävä kertoi Espoon tai Helsingin "Lankamaailman" henkilökunnan olevan yhtä töykeitä. 

Niin, että se siitä asiakaspalvelusta.

*******

Pitääkö olla huolissaan kun ei muista olevansa "vanha" ?

Tämmöisiä ajatuksia on tullut viime aikoina ! Olen aina ollut sellainen reippaanlainen nais'ihminen, mutta viime vuosina vauhti on, ei ehkä hidastunut vaan lyhentynyt.

Vuosi sitten pääsin sen kynnyksen yli, että kävin hakemassa rollaattorin kulkemisen apuvälineeksi. Etuna on, että istuin on aina mukana. Selkä ei enään kestänyt pitkän matkan kävelyjä ilman levähdystä. Piti istua aina välillä jossain, penkkejä vaan oli niin harvakseen reittien varrella, että ei jaksanut, oli pakko bussilla mennä torille, jotta jaksoin sitten kaupungilla kävellä. Tuntui vaan niin hullulta käyttää bussia reilun kilometrin takia kun kävellen olisi ollut jo perillä.

Siinä olikin sitten harjoitteleminen "sporttimallisen" Vectorin ulkoiluttaminen. Tämä rollaattorimalli taitaa olla tarkoitettu sisäkäyttöön. Niin viisaammat ovat kertoneet.

Olin niin innoissani kun taas pystyin reippaasti selkäsuorana kävelemään, kunnes ensimmäisen esteen tullessa eteeni, rännikourun kohdalla kadulla oleva "uoma" oli lennättää minut nurin. Ja kävelykadulla niitä "uomia" riittää.

En tiedä sanoisiko tuota vehjettä etu- vai takavetoiseksi, paremminkin ehkä takapainotteiseksi. On niin kiikkerä edestä, koska etupyörät ovat niin lähellä jalkoja, että se kellahtaa jopa käpyyn, jos se sattuu just pyörän kohdalle.

Kaupungin epätasaisten jalkakäytävien ja torin mukulakivien kohdalla ei todellakaan pistetä vauhtia päälle. Vauhtia on hidastettava ja oltava tarkkana mihin pyörät menevät. 

Kävelen usein kaupungille ja takaisin, huomaamatta tulee useampi kilometri mittariin. Edut ovat: säästää bussimaksuissa ja tulee liikuttua, niin kuin nivelrikkoisen pitääkin.

Tällaisten päivien jälkeen huomaan olevani todella väsynyt. Se on pistänyt ihmettelemään, että mistä johtuu ? Kunnes erään ahaa-elämyksen virratessa päässäni tajusin, että - en enää ole nuori, vaikka mieli on kuin kolmekymppisen, olen vanha nainen ! 
Tämän kun oppisi muistamaan.

Ei enää jaksa samalla tavalla kuin ennen. Siispä taitaa olla alkanut viimeinen luokka elämänkoulussa - oppia ymmärtämään, että jaksavuus ja hitaus, plus skrempat kuuluvat tähän ikään. Ja niiden kanssa on vaan tultava toimeen.

*******

Nythän se Arstila pankin räjäytti !

Olen samaa mieltä hänen kanssaan !

Meidän sukupolvemme pukeutui tyylikkäästi ja asiallisesti, tilanteen mukaan, mutta ei silti välttämättä tylsästi. 

Sanotaan, että se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa ! Ja se kalikka on nyt sitten kalahtanut naisiin jotka käyttävät "verkkareita". Ja tiettyjä verkkareita !

Ei Arstilan kirjoitus mielestäni aiheuta mitään paineita. Huonolla itsetunnolla varustettu nainen voi ne paineet ottaa, mutta peili auttaa. 
Se mikä puuttuu useimmilta naisilta on kritiikki omaan itseensä, siitä ne paineet tulee.

Oikeesti, ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa Arstilan näkemää ja kertomaa kauniiksi, niitähän näkee muuallakin kuin vain kaupan kassalla. 
Sama koskee miehiä, joilla niin matalat housut, että pers'reikä näkyy kun kumartavat.

"Ameriikan tähtöset" ne mauttomuuden muodit luo, hehän voivat kulkea minkälaisissa asuissa vaan tai ilman. 

Aikakauslehdet ovat täynnä punaisella matoilla kulkevia tähtösiä läpinäkyvissä "iltapuvuissaan" ilman alusvaatteita. Tai että kuljetaan rinnat melkein paljaina. 

Pitäisikö sen olla seksikästä ? Kaikkea muuta, pahimmillaan se näyttää halvalta. Eikä sitä pelasta edes kallis kangas.

*******

Huijareitten kulta-sivusto, Instagram !

Kesä on mennyt rattoisasti. Melkein voisi verrata nuoriin, nenä kiinni iPhonessa ja chattailut käynnissä. Minäkin melkein 70:n nainen. 
Mutta niinhän se on, että vanhakin jo nuortuu. Vai nuortuuko ? Ainakin on jotain tekemistä !

Huomasin tyttärieni liittyneen Instagramiin. 
Minä kanssa, mitä nuoret edellä sitä vanhat perässä ! Olen aina tykännyt katsoa kuvia, kuvat kun kertovat enemmän kuin 1000 sanaa.


"Insta" oli minulle ihan uusi juttu ja utelias kun olen, niin kaikkea täytyy kokeilla. 
Kuvia syntyi ja seuraajiakin tuli. En itse älynnyt seurata ensin ketään. Vahingossa tuli seurattua Sara Parikkaa ja MInttu Räikköstä, en tiedä miten se tapahtui, mutta ei siitä haittaakaan ole.

Sitten tyttäreni laittoi minulle viestiä "Instassa". Minä ihmettelemään, että mistä tuokin tuli. No huomasin pian, että sielläkin voi viestitellä toisille, ei ollutkaan pelkästään kuvien julkaisu sivusto.

Seuraava "ahaa"- elämys oli kun seuraajiksi rupesi haluamaan hyvän näköisiä uroksia. Tässä kohtaan meni harkintaan, kunnes huomasin, että siellähän oli tututkin hyväksyneet näitä komistuksia. Mieli rohkaistui ja hyväksyin seuraajaksi. Niinpä rupesi seuraajia tulemaan kuin sieniä sateella. Ja siitähän sitten alkoi "seikkailu" ! 



Sitten ensimmäinen ulkolainen uros lähetti viestiä: "Hello", "How are you", "You are so beautifull", "Are you single" "I love you" ja tätä rataa. 
Minä siinä sitten hölmistyneenä, että "What ! Kuinka joku voi rakastua pelkkään kuvaan ?" 

Hälytyskellot alkoivat soimaan mutta päätin ryhtyä leikkiin mukaan ja katsoa milloin se rahan pyyntö tulee.

Sitä sitten chattailtiin  koko kesä ja kuviakin tuli perheestä ja talosta. Sinkku-mies, vaimo kuollut ja kaksi lasta 17- ja 19- vuotiaat. Komea talo ja kolme autoa. Varakas business-mies Lontoosta. 
Hän oli niin rakastunut minuun. Hän halusi minut vaimokseen ja tutustua minun perheeseeni. Oli tulossa Suomeen minun luokseni. Olin hänelle tosi rakkaus. 

Ja sitten se alkoi, hän meni työmatkalle Kambodzaan, jonka jälkeen hän sieltä lentäisi Suomeen. Hän oli ostanut lentoliput hintaan 9000 kanadan dollaria.

Ja sitten hajosi jokin työkalu, piti saada se korjattua ennen matkaa ! Rahat oli mennyt lentolippuun ja mikään muu maksu ei käynyt kuin käteinen. 
Niin, että voisitko auttaa ja lähettää 4000 € työkalun korjaukseen, kun kaikki rahat meni lentolippuun ! Maksaa heti takaisin kun on tullut Suomeen.

Siinä se tuli, tätä olin jo odottanut ! Ihmeen kauan kesti, 2 kk. 

Ei tullut miehelle mieleen, että nainen voisi ottaa asioista selvää, kuten että lentolippu Kambodzasta Suomeen vaihtoineen maksaa n. 900 €. Siinä vaiheessa kun paljastin tämän tietoni meni luu kurkkuun. Lentolippujen hinnat nousee ja laskee, hänellä kävi huono tuuri - selityksiä !

Nämä huijarit eivät vaikuta kovinkaan älykkäiltä sosiaalisessa mielessä. He pitävät naisia tyhminä. Asioita ja kuvia voi googlata. Naisetkin osaavat huijata kysymyksillä puhumaan huijarin pussiin.

Tämä huijari kuului niihin jotka inttävät ja inttävät, että et halua auttaa ja hän on pulassa, ei ole ketään muuta joka voisi auttaa, on niin pettynyt minuun kun en auta. Hän luotti minuun. 
Rakkaus loppui siihen.


Näitä huijareita on ainakin kolmenlaisia: Yksi ryhmä on tämä edellä kerrottu, kuuluu öljynporauslautoilla tekemisissä oleville. 

Toinen on rahtilaivoilla työskentelevät huijarit, alaiset jotka ovat kapteenia lähellä. 
Tässä tulee kuvaan piratismi. Ennen kuin tullaan niille vaarallisille vesille, jossa merirosvot ryöstävät laivoja, huijarit pyytävät yhteystiedot, osoitteet ja puhelinnumerot, että voisivat lähettää turvaan koko omaisuutensa, joka muka heillä on  mukanaan. Heillä kun on paljon rahaa mukana toisen busineksen takia, jotka heillä on kookosöljy, kulta tai jotain vastaavaa. Kun tulevat Suomeen niin saavat sitten omaisuutensa takaisin.

Kolmas ryhmä on lääkärit, jotka ovat sota-alueilla komennuksella. Tässä tapauksessa pyydetään anomaan lomaa YK:lta heidän puolestaan, muuten lomaa ei saa. Ja sitten tulee tieto, että tarvitaa 3400 dollaria, jotta voi miehen lähettää matkaan. 
Ja kun rahaa ei tule niin rakkaus loppuu siihen.


Yhteistä näille tarinoille on se, että ovat sinkkuja, vaimo kuollut tai on erottu. Lapsia on yksi tai kaksi tai ei ollenkaan. Mitään muita sukulaisia ei ole. Eikä ystäviäkään. Jos on lapsia niin he ovat sisäoppilaitoksessa tai muussa maassa.

Ovat vaarallisissa töissä josta maksetaan todella hyvin, siis rahaa on enemmän kuin tarpeeksi. Keskustelut pyörivät vain siinä kuinka paljon rakastaa ja on heidän elämänsä nainen.  Ovat heti valmiita tulemaan naisen luo. Ulkonäkö ja ikä eivät merkitse mitään, kaikki käy. 
Sitten tulee jokin ongelma joka vaatii rahaa kun omat rahat on mennyt esim. lippuihin, tai netin kautta maksaminen ei onnistu.
Kun rahaa ei tule sitten kerjätään, syyllistetään ja loukkaannutaan. 


Kannattaa putsata Instagramista pois ainakin kaikki, joilla on tekemistä öljyporauslaitoilla, sotilasuniformut ja valkoiset lääkärintakit. 
Tämä sivusta on melkein pahempi kuin deitti-sivustot, jos ei osaa varoa.

Kuvista päätellen ei voisi uskoa, että nämä miehet huijaisivat. Jutut ja kuvat eivät oikein sovi yhteen. En tiedä, mutta kuvakaapparit ovat varmaan tehneet tehtävänsä.

Kaikesta huolimatta, Instagram on ihan kiva sivusto kun järjellä ajattelee. Ei siellä kaikki ole huijareita.

*******

Tuotekehittelyä

Rollaattori on hyvä kapine ja monikäyttöinen selkävaivaisellekin, siinä voi istua kun tarvitsee levätä ja kuljettaa kauppatavaroita, painavia tai kevyitä. Lisäksi sen korissa, ainakin minulla, kulkee mukana tiettyjä tavaroita, esimerkiksi sadetakki ja laukun sitomishihna.

Olen myös ostanut rollaattoriin polkupyörän spiraalimallisen lukon varkauden varalta, jos on tarvis jättää apuväline jonnekin vähäksi aikaa. 

Ai miksikö sitomishihna ? No siksi kun on hyvä sitoa vaikka kauppakassi istuimeen, niin kassi ei putoa. Sadetakki kulkee mukana, kun ei enää voi käyttää sateenvarjoa - pitäisi olla kolme kättä.

Kesän aikana on joutunut muutaman kerran sateen yllättämäksi ja sade sää on tuonut rollaattorin puutteet esiin. On vissiin ajateltu, että rollaattorin käyttäjien ei tarvitse sateella olla ulkona eikä talvella liukkaalla kelillä.

Omien kokemusten mukaan talvikelissä voisi renkaissa olla nastat, niinkuin autoissakin, alamäessä jarrut ei pitele, liukkaalla kelillä se menee vaan. Siinäkin olisi kehittämisen varaa !

Lomamatkalla ollessani jouduin hirmuisen sadekuuron yllättämäksi ! Sadetakki suojeli suurimmaksi osaksi, mitä nyt housun lahkeet ja kengät kastuivat likomäriksi. Hotelliin päästyäni huomasin rollaattorin korissa olevan noin sentin verran vettä pohjalla, se piti oikein kaataa sieltä pois.

Siitä sitten tuli mieleen, että koriin pitää saada myös suoja, muuten tavarat kastuu.

Matkalta kotiuduttuani menin ensimmäiseksi Eurokankaaseen. Myyjälle selitin, että haluan vettä hylkivää kangasta ja kuminauhaa. 

Oli ohuempaa ja paksumpaa, hintahaarukka 7€ -26€.

Päädyin halvimpaan ja ohuimpaan. Tuote ALU-suojakangas, 100% polyamidia. Pakkasenkesto -30, vesipatsas 1000 mm ja UV-suoja hopeisella puolella. Kankaan leveys 140 cm, laskin että puolimetriä riittää aikomaani suojaan, ja siitä jääkin vielä ylimääräistä. Lisäksi 5 mm levyinen musta kuminauha. Kustannukset 3,45 €. Ja sitten töihin !

Mittasin korin aisojen leveyden ja korin koukkujen paikat. Ompelin sivureunat ja helmat. Leveimmälle kohdalle mittaamani kuminauhojen paikat. Ja kas, suoja toimii ! Tosin en ole vielä kerennyt käytännössä testaamaan kankaan vedenpitävyyttä.

Tämä suoja on tehty tämän mallista rollaattoria varten, muunlaisista ei ole kokemusta.

Vakiovarusteena olisi sateenvarjo myös tarpeellinen, sellainen joka olisi kiinni rollaattorissa. Siinäpä haaste jollekulle !

*******

Kun tasot loppuu kesken

Sain aikoinaan lahjaksi hienon kanaverkosta tehdyn "valaisimen", jossa ei olekkaan lamppua sisällä, vaan irtonainen ledivalosarja. Hieno oivallus kädentaidoista. 

Itse tuunailin evakkoaikana puunoksan jonka maalasin valkoiseksi. Ajatuksena laittaa se maljakkoon. Tietenkin sillä seurauksella, että se vei lampun paikan TV-tasosta ja lamppu joutui lattialle tason viereen. 

Siellä se lamppu oli vähän niinkuin piilossa, ei päässyt näkymään edukseen. Tasot loppui kesken.

Pitkään olen tuumannut, että miten saisin sen korkeammaksi, mistä "jalka" kanaverkolle ! Ei mikään helppo homma kun verkko on pyöreä ja sisältä tyhjää täynnä. 

Ostaessani jalkalamppua Ikeasta en tykännyt sen omasta varjostimesta koska se oli muovinen, joten ostin siihen uuden. Siitä lampusta jäi sitten ylimääräiseksi se osa joka pitää varjostinta paikallaan. Siitä sain idean ! 

Siinä osassa on kolme "piikkiä" jotka sain ujutettua kanaverkon rei'istä läpi, joten nyt siinä oli este tulevan jalan menosta läpi. Yksi etappi saavutettu !

Mutta minkälainen jalka ! Pullo olisi ollut hieno, mutta ei se käynyt. Lasi ja metalli keskenään  kotikonstein, ilman mitään muuta tukea ei toiminut.

Kärsimättömänä ihmisenä meinasin jo repiä hiuksia päästäni. Kunnes kampaajani kertoi "cd fix efektistä". - Jaaha, mikä se on ?

 - Peiliefekti kontaktimuovi, jolla voi päällystää vaikka mitä !  Wau ! Mistä sitä sitten saa ?
- Bauhausista tai Etolasta. 

Hmm ... Turun keskustassa ei ole mitään sellaisia liikkeitä, no mutta onhan netti. 

Tilasin sitten Etolasta tätä peiliefektiä, eikä kestänyt kauaa kun se oli jo käsissäni, kaksi päivää.

No niin, taas yksi etappi saavutettu. 

Ensin ajattelin tehdä sen jalan talouspaperirullista mutta se oli liian lyhyt, eikä ollut mitään mistä olisin saanut pitempiä rullia.

Sitten iskin silmäni Keplerin trikologian pokkareitten laatikkoon. Mutta eihän se vielä riittänyt, liian matala. Sitten löysin toisen, läpinäkuvän laatikon joka oli roskiin menossa, melkein saman kokoinen kuin edellinen.

Läpinäkyvä laatikko oli vähän hutera, joten tungin sisälle sanomalehteä. Tuli heti tukevampi ote. Hiukan oli kokoeroa, mutta sanomalehtihän on ihan hyvä apuväline !

Laatikot päällekkäin teipillä kiinni ja ohuempaan kohtaan lisää sanomalehteä. Siistin vielä ulkokuoren valkoisella piirustuspaperiarkilla, josta unohtui ottaa kuva. Näin sain tasaiset sivut peiliefektiä varten.

Se on nyt siinä !

Kaikki osat ovat irtonaisia ja kevyitä, eikä tarvitse siivotessa pelätä lampun hajoamista vaikka kaatuisikin, mikään ei mene rikki.

******* 

Juhlavuosi monella tavoin

En muista milloin olisi ollut näin paljon juhlia yhdessä kesässä. Sen lisäksi, että Suomella on 100-vuotis juhlavuosi. 

On teemasynttäreitä 70:stä ja 50:stä, häitä ja valmistujaisjuhlia ym. Eipä tämän ikäisellä enää ole ollut kovin paljon juhlia, mutta nyt on ja niistä pitää ottaa kaikki irti. 

Ei se "vanhan suukaan tuohesta ole" niin, että kaunistautumisvinkkejä on seurailtu. Täytyyhän sitä olla niin nättinä kun mahdollista.

Tässä iässä karvaa tahtoo vähentyä ennenkuin loppuu. Meinaan siis, että ripset on lyhentyneet ja harventuneet, joka tarkoittaa sitä, että ne on näkymättömät.

Olen pitkään "vihreenä" katsellut ja ihaillut tyttärien pidennettyjä ripsiä. Olis niin kiva jos olis näyttävät ripset, mutta eihän eläkeläisellä ole sellaisiin varaa. On se vaan niin arvokasta.

Ja kun tietää vielä, että niihin jää koukkuun. Ja huoltaakin täytyy, jos meinaa että ne ovat koko ajan edustuskunnossa.

10 vuotta sitten ostin irtoripset omia synttäreitäni varten. Muistan hyvin kun tappelin niitten kanssa, kun se liima ei pitänytkään. Hermothan siinä meni ! Niinpä ripset jäi sitten käyttämättä.

Nyt sitten muistin, että minullahan on ne irtoripset ! Tuleehan ne sentään halvemmaksi kuin ne pidennetyt ripset. 

Kysäisimpä sitten eräältä nuorelta naiselta, että pysyykös nuo ripset hyvin, hänellä kun sattui olemaan irtoripset, ja mikä on hyvä liima ? Ystävällisesti neitokainen neuvoi, että sellainen Duo-merkkinen liima on tosi hyvä ja sitä saa Stockmannilta. Ei muuta kun liiman ostoon ! 

Olihan siellä liimaa ja ripsiä poikineen. Kyseinen Duo-liima oli aika kallis, yli 13 €. Johtuen varmaan siitä, että siinä oli enemmän liimaa kuin niissä toisissa jotka olivat parin euron luokkaa. 
Enhän minä sitä liimaa yhtä kertaa varten niin paljoa tarvitse, niin että parin euron liima on ihan hyvä.

Onneksi siinä oli myyjä mukana jonka kanssa ihmetellä, että mikähän näistä sitten on paras.

Sitten huomasin ripsiviidakon joukosta sellaiset vaatimattomammat ripset, ne sopis hyvin juhliin, ei menis niin överikisi. Ja kun eivät paljoa maksaneetkaan, niin päädyin sitten ostamaan nämä vähän vaatimattomammat ripset, jossa oli liima mukana.

Olin vähän epäluuloinen sen liiman suhteen, joten ostin vielä toisen merkkisen liiman kun ostokseni oli niin edullinen.

Innoissani sitten kotona päätin heti kokeilla uusia ripsiä. 

Laitoin ripsinauhaan liimaa ja annoin olla sen puoli minuuttia, niin kuin oli neuvottu. Toiselle ripselle samat toimet. Sitten omiin ripsiin vähän ripsiväriä. 
Rupesin sitten sovittamaan ripsien juureen nämä irtoripset, yksi kerrallaan. 

Eihän siitä mitään tullut, menivät ihan vinksin vonksin. Sormet ja luomet oli ihan liimassa ! 
Ja taas meni hermot. Niinpä revin ripset irti sillä seurauksella, että omat ripset tarttuivat luomiin. Hyvä että sain luomet kiinni. Ripset olivat ihan mini risuaidan näköiset.

Vanhin tyttäreni joutuu käyttämään paljon irtoripsiä, tanssikisojen takia. Jospa hän vähän näyttäisi miten ne oikein saa luomiin sotkematta sitä liimaa joka paikkaan.

Oliskohan sittenkin pitänyt ostaa se isompi liimaputkilo !

*******

Kotiin paluu häämöttää

Voi hyvät ihmiset, ette uskokkaan kuinka innoissani olen. Kaksi viikkoa vielä ja sitten pääsen omaan kotiin. Evakkokauteni on päättymässä. Koti-ikävä on ollut kova ! 


Putkiremontti valmistuu aikataulussa, ainakaan myöhästymisistä ei ole ilmoitettu. Joka tapauksessa kotiini menen, oli niin tai näin.


Kolme kuukautta on melkein kulunut siitä kun jouduin lähtemään pois putkiremontin tieltä. Kolme kuukautta olen ollut melkein jouten, kun ei ole voinut oikein mitään tehdä vieraassa paikassa.


Helmi- ja maaliskuu ottivat koville, pimeys ja kylmyys ahdistivat. Huhtikuun aurinko ja kevään merkit herättivät jälleen "eloon". Olen herännyt horroksesta. Kaipaan päästä omaan kotiin ja omalle parvekkeelle aurinkoa ottamaan, vähän väriä saamaan naamaan talven kalpeuden tilalle.


Käytännön asiat olen kyllä saanut tehtyä: uusi sähkösopimus, asumistuen hakemus ja nettiyhteydet päivitetty. Pienet matkat, kuten risteily ja sukuloinnit ovat auttaneet katkaisemaan kolmen kuukauden epämukavuustilaa.


Keväällä on ihmeellinen taika ja voima. Sisustusvimma iskee aina keväällä. Vaikka ei mitään suurempaa, niin värien vaihtelulla ja piensisustuksella saa jo paljon aikaan.


Mutta ensin tavarat paikoilleen ja pyykkikone käyntiin. Isot matot vielä vietävä pesulaan. Remontin hienopölyt siivottava. Tuleepahan tehtyä oikein kunnon kevätsiivous. Hommaa riittää kun saa purettua paketoinnista ja suojista tavarat paikoilleen. Mutta onhan tässä nyt kolme kuukautta levättykin.


Muistin virkistykseksi pakko katsoa kuvista omaa kotia, muistista on hämärtynyt jo kotinäkymä. Se mitä ei näe, sen unohtaa nopeasti. 


Ihan kuin muuttaisi uuteen asuntoon.

*******

Saa nauraa !

Turun pääkirjasto

Kunnallisvaalit oli ja meni. Eikä ihan ilman kommellusta. En ihan vielä tunnustaudu höperöksi, mutta kaikkea sattuu.

Evakossa olemisen takia kävin pääkirjastossa äänestämässä ensimmäisenä ennakkovaalipäivänä, koska oma vaalipiirini oli toisella puolella kaupunkia, ja äänestyspaikka sattui olemaan kampaamon lähellä mihin olin menossa. 

Sisään päästyäni katselin ympärilleni, että missähän äänestyspaikka on. Edellisellä kerralla en osannut oikein päättää ketä äänestäisin kun olin vasta muuttanut Turkuun, mutta nyt olin varma päätöksestäni.

Heti ovella kysyivät henkilöllisyystodistusta johon minä, että kyllä minulla ikä riittää. 
Se siis ihan sammakkona lipsahti suustani, kyllähän tiesin, että henkilöllisyyspaperit pitää olla mukana. 
Hetken olivat huulipyöreänä mutta sitten tuumasivat naurahdellen, että niin taidetaan kysyä monessakin paikassa. - Sainpas kuin sainkin vaalilipun !

Siinä sitten ympärilleni katsellessani tuumasin, että jonon päähän sitä kuuluu mennä.
Se jono vaan kun ei vienyt vaalikoppiin vaan pöytien luo jossa saa leiman vaalilippuun. 
Ja niinhän minäkin sain leiman. 

Totesin sitten vaan, ettei siellä lipussa mitään numeroa ole. Kyllä vähän nolotti kun hölmöyteni tuli ilmi. No ei muuta kun lippu revittiin ja sanottiin, että hae uusi.

Tällä kertaa olin sitten viisaampi ja menin sinne vaalikoppiin enkä jonon päähän, numero lippuun, ja uudestaan jonoon. Loppu sujuikin sitten kommelluksitta.

Jälkeenpäin kuulin, että kaikki tapahtumat vaalihuoneessa kirjataan. Ja tuo töppäilyni olisi voinut johtaa siihen, että se tyhjä lippu olisi katsottu äänestykseksi, enkä olisi saanut uutta lippua.

Läheltä piti, huh !

Syyksi töppäilyyni laittaisin uuden paikan. Aikaakin oli kulunut muutama vuosi. Sitä paitsi evakkous teki oloni epävarmaksi, kun en ollut omalla reviirilläni. 

No, ei se syyn vierittäminen muualle muuta sitä tosiasiaa, että höperyys nostaa välillä päätään. Vanhuus ei taida tulla yksin.

*******

Oman elämänsä tähdet raitilla

Tästä me "tähdet" raittimme aloitimme. Turun Hamburger Börssistä ! Pitihän ne kuulumiset ensin kertoa, että voimme sitten keskittyä ja nauttia risteilystämme.

Aikaa oli ja kerrankin ihan vaan rauhassa lusmuta kaupungilla ja miettiä, että missähän kävis syömässä. Risteilykin alkoi vasta vajaa 21.00.
Kulkumme kohtasi kohti uudenlaista ruokailua, ainakin minulle, mutta kaikkea pitää kokeilla. Hello ! American Diner oli minulle uusi tuttavuus hampurilaisten keskuudessa. Yllättävää kyllä siellä oli hyvät ja täyttävät annokset.

Meillä oli invahytti ikkunalla. Ja kyllä oli hulppeat olot ! Laivaan saapuminen kävi niin vaivattomasti, että en ennen ole moista kokenut. Ilmeisesti näille suurimmille hyteille oli oma kulkulinjansa, joka ei todellakaan ollut ruuhkaisa, joten sisään tulo sujui nopeasti ja vaivattomasti.

Sitten katsomaan mitä laivalla tapahtuu. No mieluisin paikka taisi olla baari missä trubaduuri kaipaili lauluehdotuksia.

Trubaduuria kuunnellessamme yömyssyt oli tarpeen lämmikkeeksi.

Seuraavan päivän suuunnitelma oli aamiainen Buffeessa, vähän ostoksilla, ja äkkiä aurinko- kannelle. Oli todella hieno aurinkoinen päivä, eikä juurikaan tuuli häirinnyt. 

Tulipahan otettua malja keväälle ja terassikausi avattua !

Ostosten jälkeen vatsa ilmoitti haluavansa täytettä, ja niinhä sitä sitten suunnattiin kohti 10. kerroksen Oscar à la Carteen. 

Tämä drinkki oli niin kaunis, jonka myös ääneen ilmaisin, johon ystävä "Ei väliä, mutta maku on niiiin hyvä !"

Alkudrinkit , lampaan filettä, ihana lakritsimousse (tai jotain sinne päin) jäkiruuaksi. Ruokajuomana aivan mielettömän hyvä espanjalainen punaviini, suosittelen. 

Tosin sitä saa vaan tästä paikasta ostettua.

Pääsimmepä kiittämään laivan kokkeja henkilökohtaisesti. Nämä herkulliset ruuat meille teki  toinen vasemmalla oleva kokki. Kiitokset vielä kerran ! Kokit oli kyllä kanssa komiat !

Pikku päikkärit ja vielä päivän viimeiset viihdykkeet ennen maihin nousua ! Viihdyttäjänä Trip Collective !

Ja siis: laivahan oli M/S Viking Grace !

*******

Evakkoaika

Nyt on kulunut noin puolet siitä ajasta kun jouduin evakkoon ! Turtuneena ja alistuneena olosuhteisiin, jossa en ole koskaan ennen ollut, muistaen olevani majoittuneena ystävän kotona. Potien koko ajan koti-ikävää.

Paikka, jossa ei ole mitään muuta kuin suuri Prisma puolen tunnin kävelymatkan päässä keskustan suuntaan. Ja toisessa päässä Varissuo, tuo monikulttuuristen asuttama lähiö, johon myöskin kävelee puolessa tunnissa.

Sanotaan, että matkailu avartaa, niin kyllä tämä kuuden kilometrin päässä kotoa oleva paikka on todella avara, täällä ei ole mitään !

Bussilla pääsee ! 

Useimmiten saa jännittää, että mahdunko rollaattorini kanssa bussin välitilaan vai pitääkö se laittaa kasaan ja ottaa melkein syliin. 
Syy tähän on tietysti yhdestä kolmeen kappaleeseen olevat lastenrattaat. Joka kerta kun pitäisi jäädä pois, jännittää, että mitenkähän se onnistuu. Nimittäin päästä ulos niitten lastenrattaiden ohi - kunnialla.

Aamulla aikaisin on väljää, muttei sitä itsekkään lähde niin aikaisin liikkeelle, muuta kuin pakosta.

Tekemisen puutetta vähän niin kuin on. Täytyy tehdä "ajatustyötä" !

Huomatessani pajunkissojen jo kurkistelevan oksista, tajusin, että nyt on kevät. 
Aurinko paistaa ja reilusti plussan puolella. Ja mitä se tuo tullessaan ? - Ajatukset on automaattisesti siirtyneet sisustamiseen !

Eikös sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :).

Tiedossa on suursiivous ja hirvittävä pyykkikasa verhoineen, mattoineen, tyynyliinoineen ja kaikki huonekalut putsattavat remonttipölystä. Plus seinät ja katot.

Iso valkoinen matto vietävä pesulaan. Pari uutta tyynyä sohvalle, Eurokankaasta jo käyty hakemassa tyynynpäällis kankaat.

Innoissani uuden kylppärin näkemisestä. Ei siinä vanhassakaan mitään valittamista ollut mutta vaihtelu virkistää.

Melkein kuin odottaisi pääsevänsä uudelleen remontoituun kotiin !

Kyllä oman kodin arvostus on noussut uusiin afääreihin, vaikkakin olen aina arvostanut omaa kotia.

*******

Sosiaalisten menojen käsikirja eli almanakka !

Jo työelämässä opin hyödyntymään almanakkaa, tai oikeastaan se oli pakko, kun oli niin paljon sovittuja asioita, ettei olisi muuten muistanut kaikkia tapaamisia. Ja se tapa on myös jäänyt tähän päivään saakka.

Kaikki asiat tulee toteutettua mitä allakassa lukee !

Siispä sitä kamalampaa on, jos siellä ei lue mihin pitää mennä ja mihin aikaan, silloin jää menemättä.

Ja näinpä minulle kävi, että kauan odotettu, Johan Straussin Konsertti-Gaala meni puoliksi sivu suun. Kyllä oli harmittava takaisku.

Oli perjantai-ilta ja valmistauduin katsomaan Vois of Finlandia, kun puhelin soi. 

" No hei, missäs olet kun ollaan odotettu sua, konsertti alkaa kohta ?" 
" Siis onko se tänään, ei mun allakassa lue tälle päivälle mitään."
" Etkö saanut mailia jonka lähetin pari päivää sitten ?"
" Joo, sain mutta ajattelin että se oli joku muu. Oli mielikuva, että konsertti on loppukuusta."
" Hyppää taksiin niin ehdit vielä. "
" Enhän mä millään ehdi !"

Vaikka en ole hämäläinen, niin olen hitaasti syttyvää lajia. Harmittelin, että nyt meni kallis lippu hukkaan.
Omatunto ei jättänyt rauhaan ! Kysyin vuokraemännältäni (olen evakossa putkiremontin vuoksi) voisiko hän ajaa minut konserttitalolle ja kyllähän se järjestyi.

Äkkiä sitten vaatteet päälle ja menoksi, ehdin vielä toiselle puoliajalle ! En ehtinyt edes meikata puhumattakaan katsoa onko tukka hyvin. 
Onneksi sentään olin pessyt hiukseni aamulla.
(Etukäteen suunniteltu look jäi toteutumatta. Olen tottunut pukeutumaan teattereihin ja konsertteihi vähän hienommin.)

Takki narikkaan ja ja menossa sisälle kun vahtimestari tuli kysymään, että tulitko ylhäältä ? 
- En , kun ulko-ovesta. 
- No onko sinulla lippua ? 
- Ei kun se on konserttisalissa. 
- Ai, nyt muistankin. Kolme naista joilla oli neljä lippua. Oletko sinä se neljäs ? 
- Juu kyllä olen.

Hän otti yhteyttä salin sisällä olevaan ovimieheen, joka tuli hakemaan minut sisälle ja ohjeisti, että voin istua seinän vierellä tämän puoliajan loppuun.

Parin valssin päästä alkoi sitten väliaika. Odotin, että ihmiset menivät aulaan, jotta näkisin missä ystäväni istuvat, tiesin rivin ja suurin piirtein paikatkin.

"Katsokaa kuka tulee !" "Ilmestyksenkö näet ?" "No on kyllä ilmestys !"

Siinä sitten setvimme tuntojamme puolin ja toisin. Kaikilla taisi olla huojentunut olo, ei ihan hukkaan mennyt lipun hinta.

Onneksi olen nähnyt konsertin kolme vuotta sitten ja tiesin, että herkut, Tonava kaunoinen ja Radetzkyn-marssi, tulevat viimeisinä.

Ehdin sentään nauttia vielä toisen puolen valsseista ja tansijoiden kauniista liitelyistä.

Suunta sitten ensimmäiselle taksiasemalle, torin laidalle. 

Kesken matkan kuljettaja sanoi, että saat nyt vähän alennusta, kun hän unohti laittaa taksamittarin päälle. Kiitin kauniisti päivän hyvästä työstä. Tuli hyvä mieli.

Täytyy alkaa vähän skarpata tuon allakan kanssa, vai johtuuko sekin iästä, että unohtaa merkata sinne menot. Se kun on melkein kuin raamattu, sen mukaan eletään !

*******

Tähän sitä on sitten tultu !

Kyllä sitä vaan vanhaksi taitaa tulla, kun nää ihmisen aistit heikkenee niin ettei tajuakkaan.

Sen huomaa siitä kun lukee mainoksiakin väärin ja toteaa, että kaiken näköisiä rivouksia sitä kirjuutellaan ihan julkisesti. 

Onkohan se mielikuvitus vai mikä, kun kaikki kääntyy hävyttömyyksien puolelle. Vai, kun ei kerkee keskittymään oikeesti, että mitähän siinä lukee ?

Näin vaan monasti sattuu.

On se hyvä, että on noita apuvälineitä !

Tai oikeestaan otsalamppuhan on urheilijan/yökyöpelin apuväline.
Ihan miten vaan, mutta tää mamma tarvii lamppua ihan vaan näkemiseen pimeenä päivänäkin.

Ja varsinkin sanaristikoitten ratkomisiin. Ristikoitten kuvat kun on niin pieniä ja epäselviä, ainakin minulle, ei niistä oikein saa mitään selvää.

Lähi/lukulasitkin on täytynyt ottaa jo käyttöön. Mutta on niitä vältettykin  jo pari vuotta, joten korkee aika, ennen kuin "parasta ennen" päivämäärä pahasti ylittyy eli menevät "vanhaksi".

Varmaan kohta joutuu hankkimaan kuulotorvenkin, kun ei oikein kuulekkaan tai sitten kuulee väärin. Ja se väärin kuultu kuulostaa usein joltain hävyttömältä. Sekin !  :(

Onkohan korvissa jotakin kanavia, jotka sitten muuttuu omavaltaisesti riettaalle kanavalle ?

Vai onkohan mammalla vähän likainen mielikuvitus ? En kyllä tunnusta.

On siinä vähän eroa kun on valoa ja sitten ei. On niin kirkas lamppu, että oikein häikäisee !

Tällaisen edullisen, n. 10€, otsalampun kävin sitten Olssonilta ostamassa. Eipähän tarvitse nyt sitten pimeässä talloa.

******