Pois kotoa ... kiitos putkiremontin !

Nyt sitten se on totta. Väistösuojassa ollaan, vai miksikä tätä olotilaa nykyään kutsutaan.

Että voi olla kauhea homma, kamalampi kuin muutto oikeasti. Kylppäri ja eteinen tyhjäksi ja puolet keittiöstä. Verhot ja matot pois. Kaksi seinää olohuoneesta vapaaksi uusien valokaapeleiden takia. Ja koti pakettiin.

Mutta ei siellä olisi voinut asuakkaan ! Poran jyrinä ja kauhea pauke, jopa viikonloppuisin. Pää oli välillä kovilla. Ja varpasillaan sai muutenkin olla, kun ei tiennyt milloin kukakin yrittää pöllähtää sisälle. Piti pitää huoli siitä, että jos vaatteita ei ollut päällä, niin ainakin ne oli lähellä.

Koko tammikuu meni tavaroiden seulomiseen ja pakkaamiseen. Tässä iässä ja romukunnossa, se ei niin vaan sujunut. Kun tunnin teit hommia, niin kaksi meni lepäämiseen.

Jos voi jotain positiivista sanoa, niin nyt tuli turhat tavarat seulottua. Ja ne kutistuneet vaatteet kaapissa, joista ei ole raaskinut luopua siinä toivossa, että ne joskus vielä mahtuisivat päälle menivät kierrätykseen. Peräti kahdeksan jätesäkillistä irtosi turhaa tavaraa.

Kuvassa seitsemän säkkiä, yksi on parvekkeella.

Eipä ole kokemusta ennen putkiremontista ollut, eikä oikein tiennyt miten tässä pitäisi nyt sitten toimia.

Tyttäreni tyhjentäessä kaappien ylähyllyjä, löytyi jos minkä moista tyynyä ja verhoa. Sitä mitä ei näe, niin sitä ei muista. Sieltäpä löytyi pari mahdottoman isoa valkoista kangasta. Verhoja ne eivät olleet, eikä lakanoita. Ei mitään muistikuvaa siitä mitä käyttötarkoitusta varten ne on hommattu. 

Mutta nyt ne tulivat tarpeeseen. Niillä sai suojattua sohvat.

Olohuone paketissa

Keittiö puoliksi paketissa

Ongelma meinasi tulla siitä, että mihin lastaat kaikki ne tavarat kaapeista jotka piti tyhjentää. Ja sitten se pikku krääsä ! Miten yhdellä ihmisellä voi ollakin niin paljon kaikkea tilpehööriä.

Arvotavarat, kaikki ne "timantit " ;) , piti pakata mukaan tietenkin. Mutta on se televisiokin ja muut isommat vehkeet mummolle arvotavaraa. Mihinkäs ne sitten ?

Urakoitsija on ilmoittanut, ettei se korvaa mitään, jos tavaraa häviää. Kyllähän ne ovet ovat avoinna päivisin, joten kuka tahansa sinne voi mennä. Vakuutusyhtiö ei korvaa koska urakoitsija on siitä ilmoittanut minulle, joten jostain piti saada lukollinen paikka.

Mutta eipä nykyajan huoneistoissa ole ovissa lukkoja, joten piti sellainen sitten teettää. Elikkä makuuhuone on nyt sitten minun kassakaappini.

Kolme autolastillista, siis henkilöautoja, tavaraa siirtyi mukanani uuteen paikkaan. Vähemmilläkin vaatteilla olisi selvinnyt jos ajankohta olisi ollut vaikkapa kesä. Nyt piti ottaa huomioon Suomen ilmasto. Kolmen kuukauden tarpeet ja sääolosuhteet, eri vuodenajat talvi, kevät, kesä. Kun ei koskaan tiedä mitä ilmaa se pukkaa.

On vähän totutteleminen liikkumisen suhteen kun on toisella puolella kaupunkia ja kuusi km keskustasta. Keskustassa asumisen hyvä puoli on se, ettei juurikaan tarvitse bussia käyttää kun kaikki on lähellä.

Mutta kolme kuukautta menee nopeasti kesää odotellessa ja sitten onkin takaisin kotona :). 

Jos kaikki menee aikataulun mukaisesti !

*******

Uni häiriköstä

"Istuin jossain kauppakeskuksessa, nojasin rollaattoriin ja söin lakupiippua. 
Siihen eteeni sitten tupsahti nuori nainen, ilmeisesti henkilökuntaa, joka sanoi minulle: 

- Ei täällä saa syödä tuota.
- Jaa, miksei ?
- Se on tupakkatuote ja sinun pitää pistää se pois.

Katsoin nuorta naista suu auki hölmistyneenä.

- Ei tämä ole tupakkatuote tämä on laku, karkkia. Haluatko maistaa ? 
Enkä varmaan pistä pois, olen ostanut tämän viimeisillä senteilläni, enkä saanut edes bonusta !

- Kyllä se nyt vaan pitää pistää pois tai minä soitan poliisit.

- No, kuule jos sun kerran pitää soittaa poliisit, niin sitten soitat. 

Ja jatkoin lakun syömistä. 

Poliisit tulivat ja kysyivät, että missäs se häirikkö on ?
Tuossahan se ja vielä tupakkatuote kädessä.

Tässä vaiheessa hysteria kohtaus sai vallan ja rupes jo vedet valumaan silmistä, nauramisesta ei meinannut tulla loppua.

- No niin, tuumas poliisisetä, lähdetäänpäs asemalle ! 

- Oikeinkos putkaan meinaatte viedä ? Siellä en olekkaan vielä ollut, uusi kokemus lisää :D

Ja niin sitä sitten mentiin poliisisetien välissä Maijaan, joka vei putkaan.

Tässä hässäkässä en ollut huomannut, että joku oli videoinut koko tapahtuman ja 
julkaisi sen Ilta-Sanomissa.

Video sai valtavat katojaluvut ja minusta tuli julkkis.

Lapset ja tutut soittelivat ja kyselivät, että mitä sä putkassa teet ?

- Söin tupakkatuotetta ;D. "


Sen pituinen se uni.


Täytyy lopettaa median seuranta ja lukeminen tällaisista idioottimaisista määräyksistä kun ne kerran pyrkivät kummittelemaan vielä unissakin.

Mutta en ole ennen herännyt naurussa suin, niin että kait siinä sitten jotain positiivistakin oli.

*******

Minä ja mun miniä

Olen juuri tullut kotiin pojan luota. Menin sinne pari päivää ennen joulua ja siellä vierähti viikko pikkupoikien kanssa vanhempien ollessa töissä. 

Joulu meni mukavasti pelaten Unoa ja Skip-Boota, sekä PieFaceä joka oli vähän sottaista peliä. Siinä sai kermavaahdot naamallensa. Hauskaa oli !

Mutta eihän mun siitä pitänyt kirjuutella, vaan iänikuisen vanhasta aiheesta "anoppi ja miniä".

Aina on ollut juttuja kamalista anopeista, jotka puuttuvat joka asiaan ja joille mikään ei kelpaa. Ja miniöistä, jotka eivät ole tarpeeksi hyviä äidin kullannupulle ja siksi inhoavat anoppia. 

En halua olla sellainen anoppi.

Poika löysi vaimonsa Kuusamosta. 

Nähdessäni ensimmäisen kerran miniäni, ajattelin: ihan kuin pikkulintu, joka on  lentänyt pesästä ja vähän eksyksissä. 

Alku molemmille oli varmaan tutustumisen haparointia. Huomasin, että lintusella oli välillä käsin kosketeltava ikävä Kuusamoon, kotiin. Ja minä en osannut tehdä mitään.

Meistä tuli kuitenkin kavereita ja ystäviä, jos niin voi luonnehtia anoppi/miniä suhteesta. 

Olen suorapuheista tyyppiä, mutta ei tuo miniä niin herkkähipiäinen ole, että ottaisi herneen nenäänsä, päinvastoin. Antoi jopa uuden nimen: Appiakka !

Maasta se pienikin ponnistaa ! Miniä on pienikokoista sorttia, mutta voimaa jyllää kuin pienessä kylässä. Hänellä on tapana sanoa, "älä hättäile kaikki järjestyy !"

Vuosia sitten kun miniä odotti vauvaa ja olimme menossa Ikeaan "vähän" ostoksille. Kärryyn kertyi mattoa ja huonekalua ja vaikka mitä, en kaikkea muista.

"Miten ihmeessä kuvittelet, että saamme kaiken tuon mahtumaan autoon". 
Painavia paketteja, toinen raskaana ja toinen nivelrikkoisena, josta ei ole mitään apua. 
Ja sieltä se tuli: "Älä hättäile kyllä kaikki järjestyy." Ja niinhän se järjestyi :)

Miniäni saa minun oloni tuntumaan välillä kuningattereksi, ihan hävettää. 
Ai, että miksikö ?

Appiakkaa hemmotellaan niin, vaikka miniä käy töissä ja on pitkät päivät, niin silti vielä miniä jaksaa passaa ja auttaa. Appiakalle on järjestetty oma huonekin, siellä ollessani. Luxusta !

Pojan luona ollessani en siivoa kaappeja enkä lattioita. 
Olen sitä mieltä, että jokainen siivoaa oman huushollinsa. 

Mun juttuni on ruuan laitto ja pyykin pesu ja viikkaus. Täytyyhän anopin jotain tehdä, jotta päivä kuluu sujuvasti. Pojilla on jo omat juttunsa, aikaa jää.

Kotiin viemiseksi sain vielä kiitokseksi ja uudeksi vuodeksi skumppapullon ja ihanan Drocilan kynttilän, lasialustoineen. 
Yllätys minulle ! Siinä minä sitten, että "ei sinun olisi tarvinnut, ihan turhaan mennä ostamaan mitään".

Vähän ajan kuluttua kysyin, että " muistinko edes kiittää " ? 
"Joo, kyllä sä ihan tarpeeksi haukuit " :D

Hyvä miniä se on, kyllä mulle kelpaa ;)

*******