Oman elämänsä tähdet raitilla

Tästä me "tähdet" raittimme aloitimme. Turun Hamburger Börssistä ! Pitihän ne kuulumiset ensin kertoa, että voimme sitten keskittyä ja nauttia risteilystämme.

Aikaa oli ja kerrankin ihan vaan rauhassa lusmuta kaupungilla ja miettiä, että missähän kävis syömässä. Risteilykin alkoi vasta vajaa 21.00.
Kulkumme kohtasi kohti uudenlaista ruokailua, ainakin minulle, mutta kaikkea pitää kokeilla. Hello ! American Diner oli minulle uusi tuttavuus hampurilaisten keskuudessa. Yllättävää kyllä siellä oli hyvät ja täyttävät annokset.

Meillä oli invahytti ikkunalla. Ja kyllä oli hulppeat olot ! Laivaan saapuminen kävi niin vaivattomasti, että en ennen ole moista kokenut. Ilmeisesti näille suurimmille hyteille oli oma kulkulinjansa, joka ei todellakaan ollut ruuhkaisa, joten sisään tulo sujui nopeasti ja vaivattomasti.

Sitten katsomaan mitä laivalla tapahtuu. No mieluisin paikka taisi olla baari missä trubaduuri kaipaili lauluehdotuksia.

Trubaduuria kuunnellessamme yömyssyt oli tarpeen lämmikkeeksi.

Seuraavan päivän suuunnitelma oli aamiainen Buffeessa, vähän ostoksilla, ja äkkiä aurinko- kannelle. Oli todella hieno aurinkoinen päivä, eikä juurikaan tuuli häirinnyt. 

Tulipahan otettua malja keväälle ja terassikausi avattua !

Ostosten jälkeen vatsa ilmoitti haluavansa täytettä, ja niinhä sitä sitten suunnattiin kohti 10. kerroksen Oscar à la Carteen. 

Tämä drinkki oli niin kaunis, jonka myös ääneen ilmaisin, johon ystävä "Ei väliä, mutta maku on niiiin hyvä !"

Alkudrinkit , lampaan filettä, ihana lakritsimousse (tai jotain sinne päin) jäkiruuaksi. Ruokajuomana aivan mielettömän hyvä espanjalainen punaviini, suosittelen. 

Tosin sitä saa vaan tästä paikasta ostettua.

Pääsimmepä kiittämään laivan kokkeja henkilökohtaisesti. Nämä herkulliset ruuat meille teki  toinen vasemmalla oleva kokki. Kiitokset vielä kerran ! Kokit oli kyllä kanssa komiat !

Pikku päikkärit ja vielä päivän viimeiset viihdykkeet ennen maihin nousua ! Viihdyttäjänä Trip Collective !

Ja siis: laivahan oli M/S Viking Grace !

*******

Evakkoaika

Nyt on kulunut noin puolet siitä ajasta kun jouduin evakkoon ! Turtuneena ja alistuneena olosuhteisiin, jossa en ole koskaan ennen ollut, muistaen olevani majoittuneena ystävän kotona. Potien koko ajan koti-ikävää.

Paikka, jossa ei ole mitään muuta kuin suuri Prisma puolen tunnin kävelymatkan päässä keskustan suuntaan. Ja toisessa päässä Varissuo, tuo monikulttuuristen asuttama lähiö, johon myöskin kävelee puolessa tunnissa.

Sanotaan, että matkailu avartaa, niin kyllä tämä kuuden kilometrin päässä kotoa oleva paikka on todella avara, täällä ei ole mitään !

Bussilla pääsee ! 

Useimmiten saa jännittää, että mahdunko rollaattorini kanssa bussin välitilaan vai pitääkö se laittaa kasaan ja ottaa melkein syliin. 
Syy tähän on tietysti yhdestä kolmeen kappaleeseen olevat lastenrattaat. Joka kerta kun pitäisi jäädä pois, jännittää, että mitenkähän se onnistuu. Nimittäin päästä ulos niitten lastenrattaiden ohi - kunnialla.

Aamulla aikaisin on väljää, muttei sitä itsekkään lähde niin aikaisin liikkeelle, muuta kuin pakosta.

Tekemisen puutetta vähän niin kuin on. Täytyy tehdä "ajatustyötä" !

Huomatessani pajunkissojen jo kurkistelevan oksista, tajusin, että nyt on kevät. 
Aurinko paistaa ja reilusti plussan puolella. Ja mitä se tuo tullessaan ? - Ajatukset on automaattisesti siirtyneet sisustamiseen !

Eikös sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :).

Tiedossa on suursiivous ja hirvittävä pyykkikasa verhoineen, mattoineen, tyynyliinoineen ja kaikki huonekalut putsattavat remonttipölystä. Plus seinät ja katot.

Iso valkoinen matto vietävä pesulaan. Pari uutta tyynyä sohvalle, Eurokankaasta jo käyty hakemassa tyynynpäällis kankaat.

Innoissani uuden kylppärin näkemisestä. Ei siinä vanhassakaan mitään valittamista ollut mutta vaihtelu virkistää.

Melkein kuin odottaisi pääsevänsä uudelleen remontoituun kotiin !

Kyllä oman kodin arvostus on noussut uusiin afääreihin, vaikkakin olen aina arvostanut omaa kotia.

*******

Sosiaalisten menojen käsikirja eli almanakka !

Jo työelämässä opin hyödyntymään almanakkaa, tai oikeastaan se oli pakko, kun oli niin paljon sovittuja asioita, ettei olisi muuten muistanut kaikkia tapaamisia. Ja se tapa on myös jäänyt tähän päivään saakka.

Kaikki asiat tulee toteutettua mitä allakassa lukee !

Siispä sitä kamalampaa on, jos siellä ei lue mihin pitää mennä ja mihin aikaan, silloin jää menemättä.

Ja näinpä minulle kävi, että kauan odotettu, Johan Straussin Konsertti-Gaala meni puoliksi sivu suun. Kyllä oli harmittava takaisku.

Oli perjantai-ilta ja valmistauduin katsomaan Vois of Finlandia, kun puhelin soi. 

" No hei, missäs olet kun ollaan odotettu sua, konsertti alkaa kohta ?" 
" Siis onko se tänään, ei mun allakassa lue tälle päivälle mitään."
" Etkö saanut mailia jonka lähetin pari päivää sitten ?"
" Joo, sain mutta ajattelin että se oli joku muu. Oli mielikuva, että konsertti on loppukuusta."
" Hyppää taksiin niin ehdit vielä. "
" Enhän mä millään ehdi !"

Vaikka en ole hämäläinen, niin olen hitaasti syttyvää lajia. Harmittelin, että nyt meni kallis lippu hukkaan.
Omatunto ei jättänyt rauhaan ! Kysyin vuokraemännältäni (olen evakossa putkiremontin vuoksi) voisiko hän ajaa minut konserttitalolle ja kyllähän se järjestyi.

Äkkiä sitten vaatteet päälle ja menoksi, ehdin vielä toiselle puoliajalle ! En ehtinyt edes meikata puhumattakaan katsoa onko tukka hyvin. 
Onneksi sentään olin pessyt hiukseni aamulla.
(Etukäteen suunniteltu look jäi toteutumatta. Olen tottunut pukeutumaan teattereihin ja konsertteihi vähän hienommin.)

Takki narikkaan ja ja menossa sisälle kun vahtimestari tuli kysymään, että tulitko ylhäältä ? 
- En , kun ulko-ovesta. 
- No onko sinulla lippua ? 
- Ei kun se on konserttisalissa. 
- Ai, nyt muistankin. Kolme naista joilla oli neljä lippua. Oletko sinä se neljäs ? 
- Juu kyllä olen.

Hän otti yhteyttä salin sisällä olevaan ovimieheen, joka tuli hakemaan minut sisälle ja ohjeisti, että voin istua seinän vierellä tämän puoliajan loppuun.

Parin valssin päästä alkoi sitten väliaika. Odotin, että ihmiset menivät aulaan, jotta näkisin missä ystäväni istuvat, tiesin rivin ja suurin piirtein paikatkin.

"Katsokaa kuka tulee !" "Ilmestyksenkö näet ?" "No on kyllä ilmestys !"

Siinä sitten setvimme tuntojamme puolin ja toisin. Kaikilla taisi olla huojentunut olo, ei ihan hukkaan mennyt lipun hinta.

Onneksi olen nähnyt konsertin kolme vuotta sitten ja tiesin, että herkut, Tonava kaunoinen ja Radetzkyn-marssi, tulevat viimeisinä.

Ehdin sentään nauttia vielä toisen puolen valsseista ja tansijoiden kauniista liitelyistä.

Suunta sitten ensimmäiselle taksiasemalle, torin laidalle. 

Kesken matkan kuljettaja sanoi, että saat nyt vähän alennusta, kun hän unohti laittaa taksamittarin päälle. Kiitin kauniisti päivän hyvästä työstä. Tuli hyvä mieli.

Täytyy alkaa vähän skarpata tuon allakan kanssa, vai johtuuko sekin iästä, että unohtaa merkata sinne menot. Se kun on melkein kuin raamattu, sen mukaan eletään !

*******