Voi hyvät ihmiset, ette uskokkaan kuinka innoissani olen. Kaksi viikkoa vielä ja sitten pääsen omaan kotiin. Evakkokauteni on päättymässä. Koti-ikävä on ollut kova !
Putkiremontti valmistuu aikataulussa, ainakaan myöhästymisistä ei ole ilmoitettu. Joka tapauksessa kotiini menen, oli niin tai näin.
Kolme kuukautta on melkein kulunut siitä kun jouduin lähtemään pois putkiremontin tieltä. Kolme kuukautta olen ollut melkein jouten, kun ei ole voinut oikein mitään tehdä vieraassa paikassa.
Helmi- ja maaliskuu ottivat koville, pimeys ja kylmyys ahdistivat. Huhtikuun aurinko ja kevään merkit herättivät jälleen "eloon". Olen herännyt horroksesta. Kaipaan päästä omaan kotiin ja omalle parvekkeelle aurinkoa ottamaan, vähän väriä saamaan naamaan talven kalpeuden tilalle.
Käytännön asiat olen kyllä saanut tehtyä: uusi sähkösopimus, asumistuen hakemus ja nettiyhteydet päivitetty. Pienet matkat, kuten risteily ja sukuloinnit ovat auttaneet katkaisemaan kolmen kuukauden epämukavuustilaa.
Keväällä on ihmeellinen taika ja voima. Sisustusvimma iskee aina keväällä. Vaikka ei mitään suurempaa, niin värien vaihtelulla ja piensisustuksella saa jo paljon aikaan.
Mutta ensin tavarat paikoilleen ja pyykkikone käyntiin. Isot matot vielä vietävä pesulaan. Remontin hienopölyt siivottava. Tuleepahan tehtyä oikein kunnon kevätsiivous. Hommaa riittää kun saa purettua paketoinnista ja suojista tavarat paikoilleen. Mutta onhan tässä nyt kolme kuukautta levättykin.
Muistin virkistykseksi pakko katsoa kuvista omaa kotia, muistista on hämärtynyt jo kotinäkymä. Se mitä ei näe, sen unohtaa nopeasti.
Ihan kuin muuttaisi uuteen asuntoon.
*******
 |
| Turun pääkirjasto |
Kunnallisvaalit oli ja meni. Eikä ihan ilman kommellusta. En ihan vielä tunnustaudu höperöksi, mutta kaikkea sattuu.
Evakossa olemisen takia kävin pääkirjastossa äänestämässä ensimmäisenä ennakkovaalipäivänä, koska oma vaalipiirini oli toisella puolella kaupunkia, ja äänestyspaikka sattui olemaan kampaamon lähellä mihin olin menossa.
Sisään päästyäni katselin ympärilleni, että missähän äänestyspaikka on. Edellisellä kerralla en osannut oikein päättää ketä äänestäisin kun olin vasta muuttanut Turkuun, mutta nyt olin varma päätöksestäni.
Heti ovella kysyivät henkilöllisyystodistusta johon minä, että kyllä minulla ikä riittää.
Se siis ihan sammakkona lipsahti suustani, kyllähän tiesin, että henkilöllisyyspaperit pitää olla mukana.
Hetken olivat huulipyöreänä mutta sitten tuumasivat naurahdellen, että niin taidetaan kysyä monessakin paikassa. - Sainpas kuin sainkin vaalilipun !
Siinä sitten ympärilleni katsellessani tuumasin, että jonon päähän sitä kuuluu mennä.
Se jono vaan kun ei vienyt vaalikoppiin vaan pöytien luo jossa saa leiman vaalilippuun.
Ja niinhän minäkin sain leiman.
Totesin sitten vaan, ettei siellä lipussa mitään numeroa ole. Kyllä vähän nolotti kun hölmöyteni tuli ilmi. No ei muuta kun lippu revittiin ja sanottiin, että hae uusi.
Tällä kertaa olin sitten viisaampi ja menin sinne vaalikoppiin enkä jonon päähän, numero lippuun, ja uudestaan jonoon. Loppu sujuikin sitten kommelluksitta.
Jälkeenpäin kuulin, että kaikki tapahtumat vaalihuoneessa kirjataan. Ja tuo töppäilyni olisi voinut johtaa siihen, että se tyhjä lippu olisi katsottu äänestykseksi, enkä olisi saanut uutta lippua.
Läheltä piti, huh !
Syyksi töppäilyyni laittaisin uuden paikan. Aikaakin oli kulunut muutama vuosi. Sitä paitsi evakkous teki oloni epävarmaksi, kun en ollut omalla reviirilläni.
No, ei se syyn vierittäminen muualle muuta sitä tosiasiaa, että höperyys nostaa välillä päätään. Vanhuus ei taida tulla yksin.
