Eilinen bussimatka TYKSiin oli erikoinen kokemus.
Olen reilut viisi vuotta asunut Turussa, kertaakaan en ole kohdannut negatiivista kohtaamista ihmisten tai tilanteiden ansiosta.
Mutta 17.10. bussimatka sairaalaan sai erikoisen vivahteen.
Kuljen rollaattorin kanssa, yleensä kävelen joka paikkaan koska asun keskustassa ja kaikki on kävelymatkan päässä. Mutta sairaalat ovat sen verran pitkällä, että ei tule mieleen kävellä.
Turussa on vuoden kokeilu rollaattorien kanssa matkustaville, pääsevät ilmaiseksi 9-13 välillä. Tämä aiheuttaa sen, että on aika ruuhka bussin sisällä siihen aikaan kun lisäksi vielä lastenrattailla matkustavat pääsevät aina ilmaiseksi.
Eilinen oli sellainen päivä, "äkäisten ämmien" päivä.
Bussi oli aika täysi, oli lastenrattaat ja minun rollaatorini. Yksi nainen istui käytävän puoleisella penkillä jättäen ikkuna paikan tyhjäksi. Kysyin häneltä voisinko päästä istumaan. Ei ensin meinanut liikahtaakaan mutta siirtyi sitten ilmeisen ärtyneenä ikkunapaikalle.
Seuraavalta pysäkiltä tuli nainen joka ei mahtunut istumaan, katsoi minua sen näköisenä josko paikka irtoaisi hänelle, tokaisi sitten, tosin ei minulle, että noita "keppimopoja" ei tarvitsisi olla bussissa lainkaan.
Mieleeni tuli antaa hänelle paikka ja siirtyä istumaan rollaattoriini, mutta oman turvallisuuteni takia ajattelin, että seisköön.
Bussin tultua torin pysäkille suurin osa ihmisistä jää yleensä pois. Minun matkani jatkui. Vieressäni istunut ärtynyt nainen oli jo jyräämässä ylitseni vaikka käytävä oli täynnä pois jääviä ihmisiä.
Aikaa olisi ollut koska bussi on pysäkillä 5 minuuttia odottamassa seuraavia matkustajia.
Näköjään jotain olen oppinut, vaikka viittaus rollaattoriin "keppimopolla" voisi olla käyttäjää kohtaan loukkaus, minua lähinnä huvitti.
*******
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti