lauantai 29. lokakuuta 2016

Sorjonen vai ei ...





Innolla odotin uutta rikossarjaa Sorjonen. Olin lukenut lehdestä kehuja ja että tavoite oli vallata Euroopan markkinat. Kehujakin on sarja paljon jo niittänyt.

Ruotsalais-tanskalainen Silta oli saavuttanut suuren suosion ja sitä lähdettiin nyt sitten matkimaan suomalaisvoimin yleismaailmallista versiota.

MUTTA ... kyllä pettymys oli suuri !!!

Heti alkumetreiltä suu loksahti auki. Ei voi olla totta ! Niin oli plagioitu alkukuvat ja tekstityypit ja kaikki. Pyhäin häväistys Siltaa kohden.

Olen varmaan jotenkin omituinen mutta minusta tämä sarja ei ole hyvä, en tykkää. Ei saavuta Sillan tasoa.

Miksi lähdetään keksimään pyörää uudestaan, kun siitä ei kuitenkaan tule parempaa. On se nähty, onko jenkkien tekemä Millenium sarjasta tullut menestys, ei minun tietääkseni ? Englatilaisten tekemä Beck ? Köyhää toimintaa.

Olen katsellut paljon ruotsalaisia, norjalaisia, tanskalaisia ja jopa islantilaisia sarjoja. 
Ja täytyy sanoa, että kyllä osaavat tehdä hyviä sarjoja ilman, että täytyy matkia muita.

Näyttelijöille kaikki kunnia, hyviä ovat kaikki. Mutta Sorjosen roolihahmo menee överiksi. Miten sitä voi selittää ? Hajamielinen professori, joka ei kestä nähdä ruumiita ja lähtee kesken tutkinnan omille teille sun ym. Että siten jää mukamas perheelle aikaa.

Sillan rikoskomisario Saga Norenin luoma hahmo Aspergerin oireyhtymän omaavana tutkijana on uskottava. Hänellä on kommunikaatiovaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa ihmisten kanssa. Se kuulostaakin mahdolliselta. 

Mutta, että rikostutkija joka vain ylimalkaisesti katsoo ympärilleen, häipyy jonnekin, ja siitä päättelee johtolangat, tuntuu vähän fiktiolta.

Poliisisarja Robakin on parempi. Se on uskottava.

Jos ei olisi mainittu Siltaa esikuvaksi ja jos sarjan alku olisi ollut omaperäinen, olisin ehkä jaksanut katsoa sitä. 

Mutta kun se Silta aina kummittelee taustalla ja tulee verrattua sitä Sorjosta katsellessa, niin Sorjosesta menee maku.

Minähän en siis ole mikään kriitikko, sanoin vaan mielipiteeni.



*******




keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Cuperosa ... hui !




Onneksi on kauneusalan ja muita hyvinvointiin tarkoitettuja messuja. 

I love me - messut on ainoa messutapahtuma, jossa jaksan parin tunnin verran olla. 
Tässä iässä ei ravintolisät niinkään kiinnosta, mutta ihon hoitotuotteet kylläkin.

Ja serkun tyttären luotsaama osasto Face Helsinki.




Tutustuin viimevuonna Ziaja-sarjan voiteisiin ja tykästyin heti. 
Ei tuoksua ja ihanan samettinen koostumus. 
Edullinen hinta.

Tuotteella on erinomainen hinta-laatusuhde. Ei ole käytetty eläinkokeita ja tuotteet on valmistettu lonnollisista ainesosista. 

Kaikki tuotteet maksavat alle 20 €.


Nämä messut tulivat sopivasti kohdalle. Olin jo jonkin aikaa katsellut ihoani - ja kauhistus ! Cuperosa kukoistaa leuassa ja poskipäissä. 
Se korostuu heti kun kasvoilta häviää kesän päivetys.




Miten sitten sattuikaan - ihan nenäni edessä oli tuotteita cuperosaan.





Minulle uusi merkki DenovaPro, ammattikosmetiikka sarja. Ei taida olla kaupoissa mutta kauneushoitoloista löytyy.

Innostuin heti, näitä täytyy kokeilla ! Messutarjouksena seerumi päivävoiteen kanssa. 



Minun ei pitänyt mitään ostaa, mutta kuinkas kävikään, kassillinen tuotteita tarttui käteen.





Käteen siis tarttui shamppoo ja hoitoaine, hiuskiinne, huulipuna ja väritön huultenrajauskynä, cuperosa-tuotteiden lisäksi.

Kaupanpäälle vielä matkapakkauksia.

Ja mikä parasta, nämä tuotemerkit sopivat myös eläkeläisen kukkarolle ! :)



*******



perjantai 14. lokakuuta 2016

Laiskuuttako vai liikatoimintaa ?





Paljon on ollut kirjoituksia kilpirauhasesta ja sen toiminnasta. Mielenkiinnolla luen niitä, koska itse olen potenut 20 vuotta, ensin liikatoimintaa ja sitten radiojodi-hoidon ansiosta vajaatoimintaa. 20-30 vuotta sitten ei ollut saatavilla vertaistukea, hyvä jos edes terveyskeskuslääkäri oli niin valveutunut, että tajusi kilpirauhasen liikatoimminnan olevan kyseessä. Tuttavalleni oli väitetty vian olevan korvien välissä, kyseessä oli vajaatoiminta.

Vuosia on ollut lääkitys balanssissa, mutta vuosihuollon ansiosta laboratoriokokeista ilmeni, että vajaatoiminta on kääntynyt liikatoiminnaksi.


Vajaa vuosi sitten tunsin pikkuhiljaa kuntoni huononevan. Apatia tai masennus taisi myöskin tulla. Väsymys, oli ihanaa vaan nukkua. En liikkunut paljoa ulkona, koska pelkäsin kaatuvani, sitäkin sattui, ihan vaan itsestään. Syy siihen kaatumiseen oli Lyrica. Joten se lopetettiin. Mutta takaraivoon jäi kuitenkin pelko kaatumisesta. En uskaltanut kulkea kovin paljon yksin, joten vaihtoehdoksi jäi - olla kotona.

Vaikeeta oli tehdä yhtään mitään, kun ei jaksanut. Ainoastaan jokin ulkopuolinen tekijä sai väkisin liikkeelle, kun oli pakko. Skarppina oli oltava, eihän sitä voi muille näyttää, ettei ole ihan priimakunnossa. Ja sekös sitten verotti voimia.

Itsekseni sitten vaan totesin, että minusta on tullut sohvaperuna !

Sanotaan, että tieto luo tuskaa.
Mutta tässä tapauksessa tieto luo helpotusta, koska sillä olotilalla on nimi ja se on hoidettavissa.

Sinä hetkenä kun kuulin vajaatoiminnan kääntyneen liikatoiminnaksi, tuli se ahaa-elämys. Olisihan minun pitänyt tunnistaa nuo oireet liikatoiminnaksi ! Mutta kun kilpirauhasen vajaatoiminta oli pysynyt kurissa, niin ei tullut mieleenikään.


Vuosi sitten syksyllä kilpirauhasen arvo oli normaalin puitteissa. Mutta joka tapauksessa, helpotus oli suuri kun en vaan ollutkaan laiska sohvaperuna.

Nyt sitten on aikaa vievä oikea Thyroksin-annoksen löytäminen. Mutta olotilasta päätellen suunta on oikea, piristystä on tapahtunut.

Tyttärilleni olen antanut ohjeeksi: Kun menette lääkäriin ja laboratoriokokeisiin, pyytäkää myös kilpirauhaskoe. Kilpirauhasen liikatoiminta tulee salaa hiipimällä. Sitä ei edes tajua olevansa sairas.



*******