Pilkunviilausta -ko ?

Kun tyttäreni kuuli minun alkavan kirjoittaa ET:lle hän sanoi, että kiinnitäppäs huomiota siihen miten kirjoitat, kun on paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä !


Mitä lie tarkoittanut ? En olisi koskaan itse uskonut, että minä kirjoitan jotakin. Minä piirrän !


Kouluarvosana oli seiska suomenkielessä, englannin kielen kielioppi on sitä sun tätä. Minusta kuitenkin on pääasia, että tulee ymmärretyksi. 


Ja ainahan voi heittäytyä höppänäksi, että eihän sitä enää tässä iässä ole niin nuukaa mitä tulee kirjoitettua.


Ja enhän minä mitään stressiä rupee ottaa siitä miten kirjoitan.

Minähän olen eläkkeellä ! 


Kirjoitan niinkuin puhun. Kuka sitä puheessa huomaa onko sanoissa välejä vai ei ? 

Tai missä muodossa pitäisi lause olla. Varsinkin kun puheessa on vauhtia sen takia, ettei unohda mitä piti sanoa. Pitää vaan saada kakaistua se ulos.

Ja on ne sanat muutenkin välillä hukassa. Siinä sitä sitten änkytetään, kun yritetään hakea tiettyä sanaa. Kädet sitten vaan avuksi huitomaan tarkoittaen, että oota ny vähän kyllä se sieltä tulee.


Yritän toki kirjoittaa ainakin sanat oikein. Mutta sekin välillä lipsuu -  olen huomannut. Kun ei ole sitä oikolukijaa kotona.

Anteeksi jo etukäteen lukijoilta ja ymmärrystä toivon. On se sisältö kuitenkin se jonka toivon ymmärrettävän.


Liekö iällä taas jotain sen kanssa tekemistä. Ehkä johtunee siitä, että ei aina oikein näe, varsinkin kun silmät ovat väsyneet. 

Toki minulla on lukulasit, mutta kas kummaa, ne on aina jossain muualla, mutta ei nenän päässä.


Olen huomannut myös, että lukihäiriö nostaa päätään. Varsinkin telkkariohjelmien käännökset, kun ei niitä ehdi kunnolla lukea.

Sitten sitä ihmettelee, että mitä kaikkea hävyttömyyksiä sitä kirjoitetaankin - lehdissäkin vielä. 


Mistähän sekin johtuu, että kun lukee väärin niin siitä sanasta muodostuu aina jotain hävytöntä ?

Kyllä sitä sitten ihmettelee, että kuinka voidaan painaa noin hävyttömiä saonoja ? 


- Kappas, taas yksi virhe … siis sanoja !

Ja tuo ilmiö, että kirjaimet vaihtavat paikkaa. Onkohan sormet jotenkin ristissä kämmenissä kun ne näpyttelee mitä tahtoo.


Mutta vielä on pärjännyt ja jokunen lukijakin on ollut, kiitos siitä!

Joulurauhaa

*******

Nyt sekin selvis !

Oli tapaaminen, meillä vapaaehtoisilla. Jostain syystä juttu päätyi jotenkin kaatumisiin. 

Yllätyin kun löysin kohtalotoverin. 

Siis siihen, että kaatuilemme ilman mitään syytä. 

Mistä johtuu, että jalat menevät alta ? Siinä sitten pohdimme mikä on syynä siihen. 

Olin kuullut, että Lyrica-niminen lääke voi olla yksi syy. 

Kysyin sitä myös saraalalääkäriltä ja hän myönsi tämän todeksi. 

Siispä siitä pitäisi päästä äkkiä eroon. On se kuulema muutenkin kauheeta myrkkyä. 

Ja vielä niin pahuksen kalliskin. Minä kun en niinkään tunne kauheasti noita lääkkeitä. 

Lyrican lopettamiseen tarvitaan kuitenkin lääkärin neuvoja, koska sitä ei voi yhtäkkiä lopettaa. Sitten voi varautua vieroitusoireisiin.

Sain aikoinani tämän kyseisen lääkkeen ihotautilääkäriltä, ihon kutinaan. Ja siihenhän se auttoi.  Tuntui ihanalta kun iho ei kutissut ja vielä bonuksena, kaikki muutkin säryt loppuivat. 

Mutta kärsin mieluummin ne, jos vaan pysyisin pystyssä, eikä tarvitsisi pelätä, että kaatuu.

Keskustelimme myös tasapainohäiriöistä. 

Juu, kyllä niitäkin löytyy. Hyvä että uskaltaa kävellä ulkona. 

Ihmiset varmaan luulevat että on juovuksissa kun horjuu puolelta toiselle ja mielellään kävelee vielä pitkin seiniä. 

No, siihenkin löysimme syyn. 

Kolestrolilääkkeet. Siis nekin menee sitten vaihtoon !

Kyllä monta kertaa on tullut mieleen kuinka mukava se rollaattori oli. 

Ja niin käteväkin. Siinä pystyi kuskaamaan painaviakin ostoksia. 

Ja kävellessä jos rupes väsyttää, niin siinä voi istua. 

Ja mikä parasta, sillä ei mennyt nurin. Ja jos meniskin, niin pääsee ainakin ylös kun siitä saa tukea.

Mutta kun tyttärille kerroin tästä ”kaarasta” niin kauhee metelihän siitä syntyi ! 

Et sinä sellasta tarvii , ei muuta kun kuntoilemaan vaan !

No, en ole tainnut ihan kaikkia vaivojani heillekkään osata kertoa.

Ostin uudet nilkkurit alkusyksystä, niissä on parin sentin korko. Mutta en uskalla niitäkään pitää kun tuntuu, että maa pitää tuntua koko jalkapohjan täydeltä. Ei tarvii kun yksi pieni kivi olla jalan alla, niin sekin voi jo kaataa.

Olo on välillä kuin Prinsessalla jolla oli herne patjan alla. 

Lonkkaleikkausten jälkeen on niin jäänyt takaraivoon, että EI SAA KAATUA ! 

Mutta minkäs sille teet, onneksi ei vielä ainakaan ole pahemmin sattunut. Viime kaatumisen seurauksena olisi voinut ranne murtua. Mutta onneksi se vaan mustui ja lonkassa iso mustelma.

*******

Valon Aika

Oli muuten huikeen hieno joulukonsertti - Valon Aika ! 

Tämän  spektaakkelin esittivät Turun musiikkiluokkien ja konservatorion kuorot. Sekä Raija Lehmussaaren balettikoulu.

Kapellimestarina Timo Lehtovaara ja solisteina Aili Ikonen ja Severi Pyysalo, koreografia Raija Lehmussaari.

Ystäväni pyysi minua aveciksi kun hän oli saanut kutsun kahdelle. Olimme aitiossa jossa oli musiikkiluokkien opettajia ja alan ammattilaisia.

Aitiossa oli läpinäkyvät aidat ja minuun meinas paniikki iskeä kun olimme niin korkealla. Meinaan, että korkeapaikan kammo ei ole ihan kiva juttu. Mutta sitten helpotti kun pimeys tuli ja esitys alkoi.

Väliajalla oli kahvitarjoilu kera dallaspullan ja punaviiniä, sekä karkkia ja shipsejä. En edes huomannut mitä kaikkea siellä oli.

Keskusttelun viriessä, ajattelin, että olen kuin varis satakielien porukassa. En ole nimittäin pätkääkään musikaalinen.

Tykkäisin kyllä kovasti laulaa, mutta lapsetkin sanoo, että "äiti kiltti älä laula".

Täytyy sanoa, että Suomessa on loistavia muusikoiden alkuja, vaikka pientä jännitystä näkyi joidenkin esiintyessä. 

Mutta ketäpä ei jännittäisi kun paikalla oli niin paljon yleisöä !

*******

Henkinen väkivalta

Kun mies väittää rakastavansa niin miten hän sen osoittaa ? Ostamalla kalliita vaatteita, kenkiä, laukkuja ja koruja, oman makunsa mukaan? Perään vielä: MINÄ ostin.

Vaimo kun ei ole koskaan saanut kalliita lahjoja lapsuudessakaan. Saatikka merkkivaatteita.

Vai  olemalla kiinni ihossa koko ajan, mennään yhdessä joka paikkaan, ollaan kuin paita ja peppu. 

Vaimo haluaa itselleen harrastuksen saadakseen henkireiän ja omaa aikaa, niin eiköhän mies tunge itsensä samaan paikkaan harrastamaan. Taas ollaan yhdessä !

Yritetään tukahduttaa vaimon omatahto. Kontrolloidaan menemiset.

Halua hyväillä vieraitten läsnäollessa ja kehua vaimoa kuinka kaunis on, vaikka vaimo olisi just rupenyt mutaojassa tukka mudassa roikkumassa silmillä.

Kuullostaa lässytykseltä, ihan kuin puhuisi jostain pikkulapsesta.Tai nukesta, "katsokaa kaikki kuinka kaunis nukke minulla on".

Onko se rakkautta ? Vai omistamisen halua ?

Narsistisen luonteen piirteen omaava mies on kuin työpaikkakiusaaja, pahempi vaan kun sitä joutuu kestämään enemmän kuin työajan puitteissa. 

Osataan tehdä kiusaa niin, että kukaan ei tajua mitä tapahtuu. Mies kun on niin erinomainen.

Ja jos naisella on rohkeutta irrottautua tukehduttavasta parisuhteesta, niin silloin vasta se kiusaaminen alkaakin.

Vaaditaan takaisin kaikki miehen ostama, yritetään maksattaa pienempituloisella vaimolla laskut, niin vaimo jäisi rahattomaksi. Pidetään vielä vaimonkin ostamat tavarat. Ja vaatteetkin viedään.

Miehessä ei mitään vikaa kaikki vaimon syytä. - Tai ehkä 10%.

Ja nainen kun ei alennu miehen tasolle, koko kylälle kertomaan omaa versiotaan, niin syylliseltähän nainen vaikuttaa. Mies kun on hyvä puhumaan palturia ja valehtelemaan ja kaikki uskoo.  Vai uskooko ?

Mitä voi tehdä ?

Eropaperit vetämässä, nainen asuu omassa asunnossaan ja mies vaan jatkaa kontrollointia. Kyttää onko tullut uusia miespuolisia kavereita ? Paikantimen avulla seuraa missä vaimo liikkuu.

Sitten vielä pommitetaan tekstiviesteillä ja sähköposteilla. Uhataan ja kiristetään.

Ei pidä sovituista asioista kiinni. Ei maksa vaadittuja laskuja. 

Onko tämä elämää ?

Ystäväni joutui henkilökohtaiseen konkurssiin otettuaan eron narsistisesta miehestään, menetti omistamansa auton ja oman osuutensa asunnosta. KAIKEN ! 

Sairastui syöpään ja joutui toimeentulotuen armoille.

Narsistinen mies voi olla vaarallinen, ei välttämättä vain fyysisesti vaan myös henkisesti, joka vie voimat ja saa tuntemaan itsensä huonoksi !

Mistä neuvoja, tukea ja turvaa jo lyödylle naiselle ?

*******

Aina ei käy niin kuin Stromsössä

Niin siinä sitten kävi, että viikko ei mennyt niin kuin piti. Sairaalareissuhan siitä kehkeytyi !

Siis just joulukuussa kun on olevinaan muutenkin kiire. Ja kampaajakin piti perua !

Kaikki alkoi siitä kun olin ollut tyttäreni muutossa mukana, ihan vaan verhoasioissa.

Oli kiva mennä vanhimman tyttäreni ja vävyn kanssa nuorimmaista tytärtäni auttamaan muutossa. 

Itsellekin vähän maiseman vaihdosta ! Ja ennen kaikkea saa nähdä mummin ihania prinsessoja. 

Takaisin tullessa oli sitten vähän sellainen outo olo. Huonovointisuutta ja poissa olevan tuntu. Kotia päästyäni vatsa oli jo ihan sekaisin. Ajattelin, että jos vielä aamulla on sellainen olo, niin sitten terveyskeskukseen.

Niinhän sitä sitten terkkariin mentiin aamulla.

Sairaanhoitajan arviointiin. Siellä sitten EKG laulamaan ja sen verran oli vissiin muutoksia, että kutsui vielä lääkärin arvioimaan. Ei muuta ku lähete tuli päivystykseen.

Päivä sitten maattiin päivystyksessä verenpaineletkujen ja seurantalaitteidenletkujen sitomana paareihin. Moneen kertaan verikokeita otettiin ja aina varrottiin pari tuntia siinä välillä tuloksia odottamassa.

Kaiken lisäksi siellä oli niin hyvä ilmastointi, että meinas jäätyä. Tuli vaan mieleen, että pakastaako ne meinaa.

Päivystyksessä näkee ja kuulee kaikenlaista.

Vanha pappa: Hei, hei, heiiiii !
Hoitaja: Mitenkäs nää on irronnut. Ootko riehunut sängyssä ?
Pappa: Mul on nälkä ja pissattaakin, mut ei tuu. Haluun ruokaa !
Hoitaja: Justhan sä söit jogurttia.
Pappa: Ei raavas mies sillä elä. Mä haluun ruokaa !
Mamma viereisessä pedissä: Ei oo nälkäkää. Hyvä kun on hengissä :)

Sitten koko päivän syömättömyyden jälkeen illalla siirrettiin osastolle.

Yllätys, yllätys, huone johon vietiin oli yhdelle hengelle. Sitten kuulin, että se oli eristyshuone ! 
Mitä !

Kun ei tiedetty oliko mahdollisesti viirus, niin piti eristää muista. En saanut mennä huoneesta ulos. Ja ne ketkä tuli sisälle pukivat suojavarusteet päälle.

No, siinä sitä sitten oltiin. Olihan iso lukaali yhdelle. Tähän en ollut varautunut. 

Seuraavana päivänä piti päästä kotiin. Otettiin taas verikokeet. Lääkäri tuli sanomaan, ettei uskalla päästää kun joku veri arvo oli korkealla.

Tästä tulikin sitten muutaman päivän reissu. 

Onneksi on olemassa kännykät ja tabletiti. Olin ottanut mukaan myös akut, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Silmät oli vähän kovilla ja kuivui. Tulipahan pelattua pelejä ja luettua netin kautta lehtiä. Onneksi televisiosta sai katsoa mitä halusi. 

Tulipahan tuutin täydeltä tabletin käyttöä.

Vähän sai hajua siitä jos olis vankilassa, eristyksissä. Ei nää ketään muuta kuin henkilökuntaa. 

Tosin mun luona olis saanut käydä vieraita, mutta en ollut ilmoittanut kenellekkään mitään.

Ai miksikö ?

No kun aina vaan piti päästä seuraavana päivänä kotiin. Ja sitten taas otettiin verikokeet, joiden arvot oli korkealla ja piti jäädä.

Sitten kardiologi päätti, että tehdään varjoainekuvaus !

Sitä sitten piti jäädä nälissään odottelemaan, että milloin viedään kuvaukseen.

Tuli torstaiaamu kello kahdeksan. Ja sitten mentiin, vidoinkin.

Tämä oli neljäs kerta. Silloin ihan ekana kertana toimenpide tehtiin nivusesta. Sen jälkeen piti maata selällään kuusi tuntia paikallaan ! Se oli ihan hirveää, kun selkä ei kestä.
Siinä sitten ulvottiin, että antakaa jotain kipulääkettä.

Onneksi ollaan siirrytty kuvaus ottamaan ranteen valtimosta. Jälkiolotila on helpompi. Sitä vaan on yksikätinen pari päivää.

Sairaalalookkia ! ;)

Onneksi tukoksia ei löytynyt vaikka lääkäri kuinka haki. Tuntui kuin lääkäri olisi ollut vähän pettynyt. No mutta se oli kuitenkin hyvä asia. 

Paitsi koko reissun aikana ei selvinnyt, että mikä oli se vaiva !

*******