Niin siinä sitten kävi, että viikko ei mennyt niin kuin piti. Sairaalareissuhan siitä kehkeytyi !
Siis just joulukuussa kun on olevinaan muutenkin kiire. Ja kampaajakin piti perua !
Kaikki alkoi siitä kun olin ollut tyttäreni muutossa mukana, ihan vaan verhoasioissa.
Oli kiva mennä vanhimman tyttäreni ja vävyn kanssa nuorimmaista tytärtäni auttamaan muutossa.
Itsellekin vähän maiseman vaihdosta ! Ja ennen kaikkea saa nähdä mummin ihania prinsessoja.
Takaisin tullessa oli sitten vähän sellainen outo olo. Huonovointisuutta ja poissa olevan tuntu. Kotia päästyäni vatsa oli jo ihan sekaisin. Ajattelin, että jos vielä aamulla on sellainen olo, niin sitten terveyskeskukseen.
Niinhän sitä sitten terkkariin mentiin aamulla.
Sairaanhoitajan arviointiin. Siellä sitten EKG laulamaan ja sen verran oli vissiin muutoksia, että kutsui vielä lääkärin arvioimaan. Ei muuta ku lähete tuli päivystykseen.
Päivä sitten maattiin päivystyksessä verenpaineletkujen ja seurantalaitteidenletkujen sitomana paareihin. Moneen kertaan verikokeita otettiin ja aina varrottiin pari tuntia siinä välillä tuloksia odottamassa.
Kaiken lisäksi siellä oli niin hyvä ilmastointi, että meinas jäätyä. Tuli vaan mieleen, että pakastaako ne meinaa.
Päivystyksessä näkee ja kuulee kaikenlaista.
Vanha pappa: Hei, hei, heiiiii !
Hoitaja: Mitenkäs nää on irronnut. Ootko riehunut sängyssä ?
Pappa: Mul on nälkä ja pissattaakin, mut ei tuu. Haluun ruokaa !
Hoitaja: Justhan sä söit jogurttia.
Pappa: Ei raavas mies sillä elä. Mä haluun ruokaa !
Mamma viereisessä pedissä: Ei oo nälkäkää. Hyvä kun on hengissä :)
Sitten koko päivän syömättömyyden jälkeen illalla siirrettiin osastolle.
Mitä !
Kun ei tiedetty oliko mahdollisesti viirus, niin piti eristää muista. En saanut mennä huoneesta ulos. Ja ne ketkä tuli sisälle pukivat suojavarusteet päälle.
No, siinä sitä sitten oltiin. Olihan iso lukaali yhdelle. Tähän en ollut varautunut.
Seuraavana päivänä piti päästä kotiin. Otettiin taas verikokeet. Lääkäri tuli sanomaan, ettei uskalla päästää kun joku veri arvo oli korkealla.
Tästä tulikin sitten muutaman päivän reissu.
Onneksi on olemassa kännykät ja tabletiti. Olin ottanut mukaan myös akut, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Silmät oli vähän kovilla ja kuivui. Tulipahan pelattua pelejä ja luettua netin kautta lehtiä. Onneksi televisiosta sai katsoa mitä halusi.
Tulipahan tuutin täydeltä tabletin käyttöä.
Vähän sai hajua siitä jos olis vankilassa, eristyksissä. Ei nää ketään muuta kuin henkilökuntaa.
Tosin mun luona olis saanut käydä vieraita, mutta en ollut ilmoittanut kenellekkään mitään.
Ai miksikö ?
No kun aina vaan piti päästä seuraavana päivänä kotiin. Ja sitten taas otettiin verikokeet, joiden arvot oli korkealla ja piti jäädä.
Sitten kardiologi päätti, että tehdään varjoainekuvaus !
Sitä sitten piti jäädä nälissään odottelemaan, että milloin viedään kuvaukseen.
Tuli torstaiaamu kello kahdeksan. Ja sitten mentiin, vidoinkin.
Tämä oli neljäs kerta. Silloin ihan ekana kertana toimenpide tehtiin nivusesta. Sen jälkeen piti maata selällään kuusi tuntia paikallaan ! Se oli ihan hirveää, kun selkä ei kestä.
Siinä sitten ulvottiin, että antakaa jotain kipulääkettä.
Onneksi ollaan siirrytty kuvaus ottamaan ranteen valtimosta. Jälkiolotila on helpompi. Sitä vaan on yksikätinen pari päivää.
Sairaalalookkia ! ;)
Onneksi tukoksia ei löytynyt vaikka lääkäri kuinka haki. Tuntui kuin lääkäri olisi ollut vähän pettynyt. No mutta se oli kuitenkin hyvä asia.
Paitsi koko reissun aikana ei selvinnyt, että mikä oli se vaiva !
*******
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti