lauantai 17. marraskuuta 2018

Ympäri pyöreä päärynävartalo



... pitkä selkä ja lyhyet jalat, siinä on tämän Ladyn vartalon muoto. Ei siinä sinänsä mitään haittaa ole, ei elämä siihen kaadu, mutta kun unohtaa ettei ole enää niin hoikka.

Vaikka kuinka pyörisi peilin edessä niin sitä on ihan yhtä pyöreä joka puolelta, siis vatsa, lantio ja peppu kohta.





Kun katselee netistä H&M:n ja KappAhlin vaatesivustojen mallikuvia, nuorten hoikkien naisten ollessa mallina, niin kyllä sitä vähän hukassa on. Johtuen ehkä siitä, että vaatteet ovat kohdistettu nuorille. Mutta kyllä vanhemmatkin naiset tykkäävät pukeutua nuorekkaasti ja edullisesti.

Eipä kovinkaan paljon löydy tyylikkäitä/muodikkaita ja edullisia isojen tyttöjen vaatteita. Siinä kohtaa suunnittelijan taidot on varmaan loppuneet. 
Tai isot tytöt eivät kiinnosta. Minä näkisin siinä haastetta, suunnitella eri vartalomalleille omat mallistot.

Kaksi ylintä mekkoa on juuri minun makuuni ja minun näköisiäni sekä tarpeeksi pitkiä, olematta kuitenkaan maksimekkoja. 
Mustassa vaan ei ollut enää isoja kokoja ja sinisessä vyötärö leikkaus.

Sitten iskee tajuntaan - miltä se näyttää minun päälläni? Mielikuvitus lähtee laukkaamaan, eikä ollenkaan hyvään suuntaan.

Monessa mekossa on vyötärö leikkaus, joka ei passaa vatsakkaalle vartalolle. Varsinkin jos kangas on ohutta ja laskeutuvaa niin vyötärö kohta nousee rintojen alapuolelle. No, kyllähän se sielläkin voisi olla, jos haluaa näyttää raskaana olevalta naiselta.



Tällaisia mekkoja kutsuttiin mini mekoiksi kun mummi oli nuori. Kun mummi laittaa päälle tällaisen, niin ei tarvitse kun vähän kumartaa, niin jo loistaa lasten synnyin seutu.

Tarvitsisi kaveriksi legginsit tai mieluummin pitkät housut. Minä kutsuisin tätä pituutta tunikaksi.

Mallit ovat ihan mumminkin makuun, se on vaan tuo pituus? Miksei mekoissakin voisi olla pituus vaihtoehtoja niin kuin housun lahkeissakin?


Kutsun itseäni isoksi tytöksi päärynä vartalon pulleimman kohdan takia, koska siitä kohtaa yleensä liian pieni vaate kiristää. Vaatteet on ostettava vatsan koon mukaa, niin että napitkin menevät kiristämättä kiinni.

Ala kuvassa on muotoon ommeltu paitamekko, joka on mielestäni liian kireä mallille. On siinä ja siinä ettei napit ole lentoon lähdössä. Yksi koko isompi olisi kivemman näköinen.



Nyt on varmaan jo tullut tarpeeksi purnattua. 

Täytyy varmaan käydä Eurokankaassa välillä katselemassa halpoja kangas paloja. 
Alla oleva kuvan mekko on ommeltu ryhdikkäästä trikoo palasta jonka hinnaksi tuli 10€.

Minun tarkoitukseni on, että vaate peittää liikakilot ja vartalon virheet, eikä korosta niitä. 







*******


Kuvat H&M ja KappAhl sivustoista. Ala kuva M-L Ryhänen

torstai 25. lokakuuta 2018

Vanhan taidon henkiin herättelyä



20 vuotta ovat pensselit olleet levossa ja maalit kuivuneet tuubeihinsa.
Maalaaminen jäi, kun tärpätin haju ei miellyttänyt kodin sisällä, eikä ollut paikkaa missä maalata.

Kunnes sitten ex-mieheni ilmoitti haluavansa itsestään muotokuvan. Minun maalaamani.

Ensimmäinen reaktio oli, että enhän minä enää osaa, siitä on niin kauan kun olen viimeksi maalannut öljyväreillä. Ehdotin akryyli värejä mutta se ei käynyt.
Seuraava syy oli, että maalit ovat kuivuneet enkä saa tuubeja auki. Ja se tärpätti haisee.

Ja mitä jos siitä ei tule näköistä? Ei haittaa, se on taiteilijan näkemys kaikki käy, kunhan minä sen teen. Täytyy sanoa, että luotto on hirmuinen.

Eihän siinä enää mikään tekosyy auttanut.

Onneksi nykyään on saatavilla vesiliukoisia öljyvärejä, jotka eivät haise. Siitä sitten vaan maalikauppaan ostamaan tarvikkeita.

Oli se yhtä luomisen tuskaa, mutta loppujen lopuksi malli oli tyytyväinen, onneksi!




Innostuin sitten tekemään pienemmän maisema taulun. En ole mikään maisemamaalari, yleensä niistä tulee naivistisia ja minä en tykkää. Maalaan enimmäkseen ihmisä.

En ehtinyt saada sitä valmiiksi asti kun serkkuni ilmoitti, että hän haluaa sen ja heti mukaan.
Maalaus ei ollut ehtinyt edes kuivua. Olin jo veitsellä kaapinut väriä pois yhdestä kohtaa, korjatakseni mielestäni tukkoisen kohdan. En ehtinyt kun piti kiireesti singneerata taulu.




Sitten tuli mieleen, että mitäpä jos piirtäisin serkustani muotokuvan, hiilellä ja liidulla. Tykkää tai ei niin hän saa sen vaikka joululahjaksi.



Olen tehnyt nämä työt niin kuin harjoitus töinä. Ja ihan kiva on taas elvytellä vanhoja taitoja. Kiitos kuuluu exälle, joka aina on kannustanut minua tämän harrastuksen parissa.



*******




torstai 18. lokakuuta 2018

"Keppimopoilija"

18.10.2018


Eilinen bussimatka TYKSiin oli erikoinen kokemus. 

Olen reilut viisi vuotta asunut Turussa, kertaakaan en ole kohdannut negatiivista kohtaamista ihmisten tai tilanteiden ansiosta. 

Mutta 17.10. bussimatka sairaalaan sai erikoisen vivahteen. 

Kuljen rollaattorin kanssa, yleensä kävelen joka paikkaan koska asun keskustassa ja kaikki on kävelymatkan päässä. Mutta sairaalat ovat sen verran pitkällä, että ei tule mieleen kävellä.



Turussa on vuoden kokeilu rollaattorien kanssa matkustaville, pääsevät ilmaiseksi 9-13 välillä. Tämä aiheuttaa sen, että on aika ruuhka bussin sisällä siihen aikaan kun lisäksi vielä lastenrattailla matkustavat pääsevät aina ilmaiseksi.

Eilinen oli sellainen päivä, "äkäisten ämmien" päivä.

Bussi oli aika täysi, oli lastenrattaat ja minun rollaatorini. Yksi nainen istui käytävän puoleisella penkillä jättäen ikkuna paikan tyhjäksi. Kysyin häneltä voisinko päästä istumaan. Ei ensin meinanut liikahtaakaan mutta siirtyi sitten ilmeisen ärtyneenä ikkunapaikalle.

Seuraavalta pysäkiltä tuli nainen joka ei mahtunut istumaan, katsoi minua sen näköisenä josko paikka irtoaisi hänelle, tokaisi sitten, tosin ei minulle, että noita "keppimopoja" ei tarvitsisi olla bussissa lainkaan.

Mieleeni tuli antaa hänelle paikka ja siirtyä istumaan rollaattoriini, mutta oman turvallisuuteni takia ajattelin, että seisköön.

Bussin tultua torin pysäkille suurin osa ihmisistä jää yleensä pois. Minun matkani jatkui. Vieressäni istunut ärtynyt nainen oli jo jyräämässä ylitseni vaikka käytävä oli täynnä pois jääviä ihmisiä. 
Aikaa olisi ollut koska bussi on pysäkillä 5 minuuttia odottamassa seuraavia matkustajia.

Näköjään jotain olen oppinut, vaikka viittaus rollaattoriin "keppimopolla" voisi olla käyttäjää kohtaan loukkaus, minua lähinnä huvitti.






*******









torstai 27. syyskuuta 2018

#meissäonvoimaa#roosanauha2018



Tasan kuukausi sitten 27.08. aamulla istuin junassa, menossa Helsinkiin, Roosa nauhan mainos kuvauksiin. 
Matkalla ajattelin äitiäni, jonka menetin syövälle 17 vuotiaana, ajattelin kolmea ystävääni, jotka ovat joutuneet taistelemaan rintasyöpää vastaan.

Se, että olin matkalla Helsinkiin, johtui siitä kun sattumalta huomasin Facebookissa Michael Monroen haasteen. Otin haasteen vastaan. 

Laitoin itsestäni musta/valko selfien saatteella #meissäonvoimaa.

Melkein 200:ta osanottajasta olin yksi valituista. En ollut uskoa silmiäni saatuani viestin ja kutsun tulla kuvauksiin. 

Tulin kesken päätähden kuvauksia. Suosikkini ihana Anna Puu pyöri siellä kameran edessä vaalean punaisessa housupuvussa ja Minna Parikan fuksian värisissä korkkareissa. 



Sillä hetkellä astui voimaan salassapito velvollisuus.

Minua vastassa oli joukko ihmisiä ja olin ihan pyörällä päästäni. Joukossa oli TV:stä tuttu kasvo, meikkaaja Piia Hiltunen. 
Stylisti Nina Nuorivaaran kanssa olin ollut s-postin välityksellä yhteyksissä, saadakseni vähän neuvoja tilannetta varten.



Ennen kuin tuli minun vuoroni olla kuvattavana, pääsin Annan kanssa samaan kuvaan. Kuva, jota en ole voinut paljastaa ennen kuin nyt. 

Anna on suunnitellut tämän vuoden Roosa nauhan. Upean onkin suunnitellut.




Minua jännitti kameran eteen joutuminen kun kaikki katsoivat. Mutta kun ohjaaja rupesi antamaan ohjeita, niin unohdin kaiken muun. 

Ihan hetken ajan olo oli kuin tähdellä. Kokemus oli aivan mahtava! Hyvän asian ansiosta sain ihanan kokemuksen. 

#meissäonvoimaa#sinä&minä#syöpäsäätiö


Kiitos Roosa nauha tiimi.





*******





lauantai 22. syyskuuta 2018

Huijareitten huijari



Netti huijareita on paljon liikkeellä, tavalla tai toisella. 

Niihin on jo ehtinyt tottua ja osaa olla varuillaan. Vaikka ei se sitä sano, etteikö niihin saattaisi kuitenkin vahingossa langeta, on ne nykyään niin taitavia. 

Itselläni on tilanne se, että järki tässä asiassa pelaa, ainakin toistaiseksi, ja toinen on se, ettei ole mistä lähettää rahaa ja vaikka olisikin, niin eihän sitä tuntemattomille jaeta. 
Olen kuullut, että pankit yrittävät myös suojata suomalaisia rakastuneita naisia, rahan lähettäjiä.

Viimeisin "ystäväni" oli Englannin Prinssi Andrew. Mutta hänellähän rahaa luulis riittävän, hihihii. 

Hän halusi siirtyä WhatsAppiin. Kun sanoin, ettei minulla sellaista ole, niin ilkesi kysyä, että miksi ei? 
Kun vastasin, että miksi pitäisi olla, niin olin aistivinani hämmästystä siitä, että jollain ei ole WhatsAppia. Meniköhän jotain pieleen huijarin kannalta?

Jäin miettimään, että miten huijarit hyödyntävät puhelin numeroita. No se siitä, ystävyys loppui ennen kuin se oli alkanutkaan. ;)


Mutta elämäni oikeat "huijarit" kuitenkin löytyvät suomalaisista operaattoreista.

Täytyy myöntää, että ikä ehkä tekee sen, että kun yrität saada laskusi alemmaksi, niin ne kummasti vaan nousevat. 
Ikä ihmisille on helppo myydä turvallisuuden nimissä kaikennäköisiä paketteja.

Viimeinen pisara oli operaattorilta saatu lasku 95€. Siinä loksahti suu auki, korvissa suhisi ... 
Jumalauta! Kyllä oli taas eläkeläistä huijattu oikein olan takaa! Ja ihan lain kanssa. 

Kun yrität saada halvempaa liittymää, niin myyjä saa  puhuttua ympäri, että Turvapaketit ym. oheis kamat kannattaa hankkia. Ja mummohan hankki.

No joo, lasku kertyi kaikista yllä mainituista asioista. Ja siinä oli uuden liittymän kahden kuukauden lasku ja nettiyhteys jne. kuulema.

Toisen operaattorin puhelinmyyjä soitti minulle kun olin jossain kyselyssä valittanut liittymien kalleutta. Hän myi minulle taloyhtiön nettiyhteyden ja kertoi kuinka paljon halvempi se on. Sehän kuulosti hyvältä, otetaanpas sitten sellainen. Meniköhän mummo taas lankaan?

Paketti tuli ja yhden piuhan osasin laittaa modeemiin. Siihen se sitten tökkäsi.

Vävy tuli onneksi apuun, kun en osannut laittaa uutta nettiyhteyttä. Pistettiin yhteydet kuntoon ja odotellaan vielä puhelinliittymän sim-korttia. Ja lopetettiin turhaksi jääneet sopimukset.

Sitten vaan odottamaan seuraavaa suurta laskua.

Sain kyllä kuulla kunniani tyttäreltä myös siitä, että ei pidä kaikkea ostaa. Siis ... kaikelle myyjille sanotaan tästä lähtien ei. Mikäli muistan...

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ! Vai onko tultu siihen vaiheeseen, ettei ymmärrys enää pelaa tekniikan ihmeellisessä monimutkaisessa maailmassa.


*******





perjantai 4. toukokuuta 2018

Kun apteekkiin menee enemmän rahaa kuin ruokakauppaan


Huomasin kerran apteekissa ollessani, että minullahan menee lääkkeisiin enemmän rahaa kuin ruokaan. 

Onneksi en ole syntynyt kultalusikka suussa, koko tähänastinen elämä on mennyt säästöliekillä, noin niinkuin rahan suhteen. Mutta pieni eläke se vasta kouluttaakin. Kun ihminen vanhenee rupeaa lääkkeet dosetissa lisääntymään plus muut ravinteet ja rasvat päälle. Mistäpä sitä ihminen yleensä pihistää kuin ruuasta.


Tyttäreni kerran totesi että "äiti on hyvä nyhjäsee tyhjästä". Ruuasta oli kysymys. Kivijalkana osaamiseen oli tietysti sodan aikana pulaa kokenut äitini, joka on neuvonut tiettyjä kikkoja.Nykyään on vähän toisenlaista, valinnan varaa on.

Jääkaapissani ei ole mitään turhaa eikä herkkuja, ainoastaa ruoka ja perustarvikkeet esim. kananmunat, voi ym.

Olen aina ollut kaikkiruokainen ruuan suhteen, mutta olen jättänyt leikkeleet pois leivältäni. Leikkeleeksi käyvät kanamunat ja avocado joka on suosikkini. Ainoastaan kasvisruoka ei ole oikein innostanut.


En ole oikein vieläkään ymmärtänyt kuinka oikein käytetään esimerkiksi tofua ja mitä mitä kaikkea kasvistuotteissa löytyy. 

Ystävättäreni kerran teki ja opasti soijarouheen käytössä, joka korvaa jauhelihan. Ihastuin tähän tuotteeseen sen edullisuuden ja riittoisuuden tähden, makukin on kohdillaan. Sitä on tummaa ja vaaleeta soijarouhetta 500gr pussissa.Se on riittoisaa ja sitä on aina kotona. Eikä maksa paljon.



Olen vähentänyt makkaraa ja lihaa, en sen takia ettenkö niitä söisi jos joku niitä minulle toisi. Se vaan on yksi valinta kun ruuassa pitää säästää.

Torilta saa euron pusseja hedelmiä ja kasviksia. Varsinkin kesän aikana valikoima on torilla monipuolinen. Kalaa ostan yleensä Lidlistä koska se on siellä edullista ja siitä syö muutaman kerran.


Tein herkkuani kaalilaatikkoa ensimmäisen kerran soijarouheesta. Eipä maku siitä paljoa muuttunut. Hyvää oli.




*******