sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kun tasot loppuu kesken



Sain aikoinaan lahjaksi hienon kanaverkosta tehdyn "valaisimen", jossa ei olekkaan lamppua sisällä, vaan irtonainen ledivalosarja. Hieno oivallus kädentaidoista. 

Itse tuunailin evakkoaikana puunoksan jonka maalasin valkoiseksi. Ajatuksena laittaa se maljakkoon. Tietenkin sillä seurauksella, että se vei lampun paikan TV-tasosta ja lamppu joutui lattialle tason viereen. 

Siellä se lamppu oli vähän niinkuin piilossa, ei päässyt näkymään edukseen. Tasot loppui kesken.


Pitkään olen tuumannut, että miten saisin sen korkeammaksi, mistä "jalka" kanaverkolle ! Ei mikään helppo homma kun verkko on pyöreä ja sisältä tyhjää täynnä. 

Ostaessani jalkalamppua Ikeasta en tykännyt sen omasta varjostimesta koska se oli muovinen, joten ostin siihen uuden. Siitä lampusta jäi sitten ylimääräiseksi se osa joka pitää varjostinta paikallaan. Siitä sain idean ! 

Siinä osassa on kolme "piikkiä" jotka sain ujutettua kanaverkon rei'istä läpi, joten nyt siinä oli este tulevan jalan menosta läpi. Yksi etappi saavutettu !

Mutta minkälainen jalka ! Pullo olisi ollut hieno, mutta ei se käynyt. Lasi ja metalli keskenään  kotikonstein, ilman mitään muuta tukea ei toiminut.

Kärsimättömänä ihmisenä meinasin jo repiä hiuksia päästäni. Kunnes kampaajani kertoi "cd fix efektistä". - Jaaha, mikä se on ?

 - Peiliefekti kontaktimuovi, jolla voi päällystää vaikka mitä !  Wau ! Mistä sitä sitten saa ?
- Bauhausista tai Etolasta. 

Hmm ... Turun keskustassa ei ole mitään sellaisia liikkeitä, no mutta onhan netti. 

Tilasin sitten Etolasta tätä peiliefektiä, eikä kestänyt kauaa kun se oli jo käsissäni, kaksi päivää.

No niin, taas yksi etappi saavutettu. 

Ensin ajattelin tehdä sen jalan talouspaperirullista mutta se oli liian lyhyt, eikä ollut mitään mistä olisin saanut pitempiä rullia.

Sitten iskin silmäni Keplerin trikologian pokkareitten laatikkoon. Mutta eihän se vielä riittänyt, liian matala. Sitten löysin toisen, läpinäkuvän laatikon joka oli roskiin menossa, melkein saman kokoinen kuin edellinen.



Läpinäkyvä laatikko oli vähän hutera, joten tungin sisälle sanomalehteä. Tuli heti tukevampi ote. Hiukan oli kokoeroa, mutta sanomalehtihän on ihan hyvä apuväline !


Laatikot päällekkäin teipillä kiinni ja ohuempaan kohtaan lisää sanomalehteä. Siistin vielä ulkokuoren valkoisella piirustuspaperiarkilla, josta unohtui ottaa kuva. Näin sain tasaiset sivut peiliefektiä varten.



Se on nyt siinä !

Kaikki osat ovat irtonaisia ja kevyitä, eikä tarvitse siivotessa pelätä lampun hajoamista vaikka kaatuisikin, mikään ei mene rikki.


******* 




lauantai 20. toukokuuta 2017

Juhlavuosi monella tavoin



En muista milloin olisi ollut näin paljon juhlia yhdessä kesässä. Sen lisäksi, että Suomella on 100-vuotis juhlavuosi. 

On teemasynttäreitä 70:stä ja 50:stä, häitä ja valmistujaisjuhlia ym. Eipä tämän ikäisellä enää ole ollut kovin paljon juhlia, mutta nyt on ja niistä pitää ottaa kaikki irti. 

Ei se "vanhan suukaan tuohesta ole" niin, että kaunistautumisvinkkejä on seurailtu. Täytyyhän sitä olla niin nättinä kun mahdollista.

Tässä iässä karvaa tahtoo vähentyä ennenkuin loppuu. Meinaan siis, että ripset on lyhentyneet ja harventuneet, joka tarkoittaa sitä, että ne on näkymättömät.

Olen pitkään "vihreenä" katsellut ja ihaillut tyttärien pidennettyjä ripsiä. Olis niin kiva jos olis näyttävät ripset, mutta eihän eläkeläisellä ole sellaisiin varaa. On se vaan niin arvokasta.

Ja kun tietää vielä, että niihin jää koukkuun. Ja huoltaakin täytyy, jos meinaa että ne ovat koko ajan edustuskunnossa.

10 vuotta sitten ostin irtoripset omia synttäreitäni varten. Muistan hyvin kun tappelin niitten kanssa, kun se liima ei pitänytkään. Hermothan siinä meni ! Niinpä ripset jäi sitten käyttämättä.



Nyt sitten muistin, että minullahan on ne irtoripset ! Tuleehan ne sentään halvemmaksi kuin ne pidennetyt ripset. 

Kysäisimpä sitten eräältä nuorelta naiselta, että pysyykös nuo ripset hyvin, hänellä kun sattui olemaan irtoripset, ja mikä on hyvä liima ? Ystävällisesti neitokainen neuvoi, että sellainen Duo-merkkinen liima on tosi hyvä ja sitä saa Stockmannilta. Ei muuta kun liiman ostoon ! 

Olihan siellä liimaa ja ripsiä poikineen. Kyseinen Duo-liima oli aika kallis, yli 13 €. Johtuen varmaan siitä, että siinä oli enemmän liimaa kuin niissä toisissa jotka olivat parin euron luokkaa. 
Enhän minä sitä liimaa yhtä kertaa varten niin paljoa tarvitse, niin että parin euron liima on ihan hyvä.

Onneksi siinä oli myyjä mukana jonka kanssa ihmetellä, että mikähän näistä sitten on paras.



Sitten huomasin ripsiviidakon joukosta sellaiset vaatimattomammat ripset, ne sopis hyvin juhliin, ei menis niin överikisi. Ja kun eivät paljoa maksaneetkaan, niin päädyin sitten ostamaan nämä vähän vaatimattomammat ripset, jossa oli liima mukana.

Olin vähän epäluuloinen sen liiman suhteen, joten ostin vielä toisen merkkisen liiman kun ostokseni oli niin edullinen.


Innoissani sitten kotona päätin heti kokeilla uusia ripsiä. 

Laitoin ripsinauhaan liimaa ja annoin olla sen puoli minuuttia, niin kuin oli neuvottu. Toiselle ripselle samat toimet. Sitten omiin ripsiin vähän ripsiväriä. 
Rupesin sitten sovittamaan ripsien juureen nämä irtoripset, yksi kerrallaan. 

Eihän siitä mitään tullut, menivät ihan vinksin vonksin. Sormet ja luomet oli ihan liimassa ! 
Ja taas meni hermot. Niinpä revin ripset irti sillä seurauksella, että omat ripset tarttuivat luomiin. Hyvä että sain luomet kiinni. Ripset olivat ihan mini risuaidan näköiset.


Vanhin tyttäreni joutuu käyttämään paljon irtoripsiä, tanssikisojen takia. Jospa hän vähän näyttäisi miten ne oikein saa luomiin sotkematta sitä liimaa joka paikkaan.

Oliskohan sittenkin pitänyt ostaa se isompi liimaputkilo !



*******




torstai 20. huhtikuuta 2017

Kotiin paluu häämöttää






Voi hyvät ihmiset, ette uskokkaan kuinka innoissani olen. Kaksi viikkoa vielä ja sitten pääsen omaan kotiin. Evakkokauteni on päättymässä. Koti-ikävä on ollut kova ! 


Putkiremontti valmistuu aikataulussa, ainakaan myöhästymisistä ei ole ilmoitettu. Joka tapauksessa kotiini menen, oli niin tai näin.


Kolme kuukautta on melkein kulunut siitä kun jouduin lähtemään pois putkiremontin tieltä. Kolme kuukautta olen ollut melkein jouten, kun ei ole voinut oikein mitään tehdä vieraassa paikassa.


Helmi- ja maaliskuu ottivat koville, pimeys ja kylmyys ahdistivat. Huhtikuun aurinko ja kevään merkit herättivät jälleen "eloon". Olen herännyt horroksesta. Kaipaan päästä omaan kotiin ja omalle parvekkeelle aurinkoa ottamaan, vähän väriä saamaan naamaan talven kalpeuden tilalle.


Käytännön asiat olen kyllä saanut tehtyä: uusi sähkösopimus, asumistuen hakemus ja nettiyhteydet päivitetty. Pienet matkat, kuten risteily ja sukuloinnit ovat auttaneet katkaisemaan kolmen kuukauden epämukavuustilaa.


Keväällä on ihmeellinen taika ja voima. Sisustusvimma iskee aina keväällä. Vaikka ei mitään suurempaa, niin värien vaihtelulla ja piensisustuksella saa jo paljon aikaan.


Mutta ensin tavarat paikoilleen ja pyykkikone käyntiin. Isot matot vielä vietävä pesulaan. Remontin hienopölyt siivottava. Tuleepahan tehtyä oikein kunnon kevätsiivous. Hommaa riittää kun saa purettua paketoinnista ja suojista tavarat paikoilleen. Mutta onhan tässä nyt kolme kuukautta levättykin.


Muistin virkistykseksi pakko katsoa kuvista omaa kotia, muistista on hämärtynyt jo kotinäkymä. Se mitä ei näe, sen unohtaa nopeasti. 


Ihan kuin muuttaisi uuteen asuntoon.




*******

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Saa nauraa !




Turun pääkirjasto

Kunnallisvaalit oli ja meni. Eikä ihan ilman kommellusta. En ihan vielä tunnustaudu höperöksi, mutta kaikkea sattuu.

Evakossa olemisen takia kävin pääkirjastossa äänestämässä ensimmäisenä ennakkovaalipäivänä, koska oma vaalipiirini oli toisella puolella kaupunkia, ja äänestyspaikka sattui olemaan kampaamon lähellä mihin olin menossa. 

Sisään päästyäni katselin ympärilleni, että missähän äänestyspaikka on. Edellisellä kerralla en osannut oikein päättää ketä äänestäisin kun olin vasta muuttanut Turkuun, mutta nyt olin varma päätöksestäni.

Heti ovella kysyivät henkilöllisyystodistusta johon minä, että kyllä minulla ikä riittää. 
Se siis ihan sammakkona lipsahti suustani, kyllähän tiesin, että henkilöllisyyspaperit pitää olla mukana. 
Hetken olivat huulipyöreänä mutta sitten tuumasivat naurahdellen, että niin taidetaan kysyä monessakin paikassa. - Sainpas kuin sainkin vaalilipun !

Siinä sitten ympärilleni katsellessani tuumasin, että jonon päähän sitä kuuluu mennä.
Se jono vaan kun ei vienyt vaalikoppiin vaan pöytien luo jossa saa leiman vaalilippuun. 
Ja niinhän minäkin sain leiman. 

Totesin sitten vaan, ettei siellä lipussa mitään numeroa ole. Kyllä vähän nolotti kun hölmöyteni tuli ilmi. No ei muuta kun lippu revittiin ja sanottiin, että hae uusi.

Tällä kertaa olin sitten viisaampi ja menin sinne vaalikoppiin enkä jonon päähän, numero lippuun, ja uudestaan jonoon. Loppu sujuikin sitten kommelluksitta.

Jälkeenpäin kuulin, että kaikki tapahtumat vaalihuoneessa kirjataan. Ja tuo töppäilyni olisi voinut johtaa siihen, että se tyhjä lippu olisi katsottu äänestykseksi, enkä olisi saanut uutta lippua.

Läheltä piti, huh !

Syyksi töppäilyyni laittaisin uuden paikan. Aikaakin oli kulunut muutama vuosi. Sitä paitsi evakkous teki oloni epävarmaksi, kun en ollut omalla reviirilläni. 

No, ei se syyn vierittäminen muualle muuta sitä tosiasiaa, että höperyys nostaa välillä päätään. Vanhuus ei taida tulla yksin.



*******



perjantai 24. maaliskuuta 2017

Oman elämänsä tähdet raitilla


Tästä me "tähdet" raittimme aloitimme. Turun Hamburger Börssistä ! Pitihän ne kuulumiset ensin kertoa, että voimme sitten keskittyä ja nauttia risteilystämme.

Aikaa oli ja kerrankin ihan vaan rauhassa lusmuta kaupungilla ja miettiä, että missähän kävis syömässä. Risteilykin alkoi vasta vajaa 21.00.
Kulkumme kohtasi kohti uudenlaista ruokailua, ainakin minulle, mutta kaikkea pitää kokeilla. Hello ! American Diner oli minulle uusi tuttavuus hampurilaisten keskuudessa. Yllättävää kyllä siellä oli hyvät ja täyttävät annokset.


Meillä oli invahytti ikkunalla. Ja kyllä oli hulppeat olot ! Laivaan saapuminen kävi niin vaivattomasti, että en ennen ole moista kokenut. Ilmeisesti näille suurimmille hyteille oli oma kulkulinjansa, joka ei todellakaan ollut ruuhkaisa, joten sisään tulo sujui nopeasti ja vaivattomasti.

Sitten katsomaan mitä laivalla tapahtuu. No mieluisin paikka taisi olla baari missä trubaduuri kaipaili lauluehdotuksia.



Trubaduuria kuunnellessamme yömyssyt oli tarpeen lämmikkeeksi.


Seuraavan päivän suuunnitelma oli aamiainen Buffeessa, vähän ostoksilla, ja äkkiä aurinko- kannelle. Oli todella hieno aurinkoinen päivä, eikä juurikaan tuuli häirinnyt. 


Tulipahan otettua malja keväälle ja terassikausi avattua !



Ostosten jälkeen vatsa ilmoitti haluavansa täytettä, ja niinhä sitä sitten suunnattiin kohti 10. kerroksen Oscar à la Carteen. 



Tämä drinkki oli niin kaunis, jonka myös ääneen ilmaisin, johon ystävä "Ei väliä, mutta maku on niiiin hyvä !"

Alkudrinkit , lampaan filettä, ihana lakritsimousse (tai jotain sinne päin) jäkiruuaksi. Ruokajuomana aivan mielettömän hyvä espanjalainen punaviini, suosittelen. 
Tosin sitä saa vaan tästä paikasta ostettua.



Pääsimmepä kiittämään laivan kokkeja henkilökohtaisesti. Nämä herkulliset ruuat meille teki  toinen vasemmalla oleva kokki. Kiitokset vielä kerran ! Kokit oli kyllä kanssa komiat !

Pikku päikkärit ja vielä päivän viimeiset viihdykkeet ennen maihin nousua ! Viihdyttäjänä Trip Collective !



Ja siis: laivahan oli M/S Viking Grace !



*******

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Evakkoaika



Nyt on kulunut noin puolet siitä ajasta kun jouduin evakkoon ! Turtuneena ja alistuneena olosuhteisiin, jossa en ole koskaan ennen ollut, muistaen olevani majoittuneena ystävän kotona. Potien koko ajan koti-ikävää.

Paikka, jossa ei ole mitään muuta kuin suuri Prisma puolen tunnin kävelymatkan päässä keskustan suuntaan. Ja toisessa päässä Varissuo, tuo monikulttuuristen asuttama lähiö, johon myöskin kävelee puolessa tunnissa.

Sanotaan, että matkailu avartaa, niin kyllä tämä kuuden kilometrin päässä kotoa oleva paikka on todella avara, täällä ei ole mitään !

Bussilla pääsee ! 

Useimmiten saa jännittää, että mahdunko rollaattorini kanssa bussin välitilaan vai pitääkö se laittaa kasaan ja ottaa melkein syliin. 
Syy tähän on tietysti yhdestä kolmeen kappaleeseen olevat lastenrattaat. Joka kerta kun pitäisi jäädä pois, jännittää, että mitenkähän se onnistuu. Nimittäin päästä ulos niitten lastenrattaiden ohi - kunnialla.

Aamulla aikaisin on väljää, muttei sitä itsekkään lähde niin aikaisin liikkeelle, muuta kuin pakosta.

Tekemisen puutetta vähän niin kuin on. Täytyy tehdä "ajatustyötä" !


Huomatessani pajunkissojen jo kurkistelevan oksista, tajusin, että nyt on kevät. 
Aurinko paistaa ja reilusti plussan puolella. Ja mitä se tuo tullessaan ? - Ajatukset on automaattisesti siirtyneet sisustamiseen !

Eikös sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :).

Tiedossa on suursiivous ja hirvittävä pyykkikasa verhoineen, mattoineen, tyynyliinoineen ja kaikki huonekalut putsattavat remonttipölystä. Plus seinät ja katot.

Iso valkoinen matto vietävä pesulaan. Pari uutta tyynyä sohvalle, Eurokankaasta jo käyty hakemassa tyynynpäällis kankaat.



Innoissani uuden kylppärin näkemisestä. Ei siinä vanhassakaan mitään valittamista ollut mutta vaihtelu virkistää.

Melkein kuin odottaisi pääsevänsä uudelleen remontoituun kotiin !

Kyllä oman kodin arvostus on noussut uusiin afääreihin, vaikkakin olen aina arvostanut omaa kotia.


*******



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Sosiaalisten menojen käsikirja eli almanakka !


Jo työelämässä opin hyödyntymään almanakkaa, tai oikeastaan se oli pakko, kun oli niin paljon sovittuja asioita, ettei olisi muuten muistanut kaikkia tapaamisia. Ja se tapa on myös jäänyt tähän päivään saakka.

Kaikki asiat tulee toteutettua mitä allakassa lukee !

Siispä sitä kamalampaa on, jos siellä ei lue mihin pitää mennä ja mihin aikaan, silloin jää menemättä.

Ja näinpä minulle kävi, että kauan odotettu, Johan Straussin Konsertti-Gaala meni puoliksi sivu suun. Kyllä oli harmittava takaisku.




Oli perjantai-ilta ja valmistauduin katsomaan Vois of Finlandia, kun puhelin soi. 

No hei, missäs olet kun ollaan odotettu sua, konsertti alkaa kohta ?" 
" Siis onko se tänään, ei mun allakassa lue tälle päivälle mitään."
" Etkö saanut mailia jonka lähetin pari päivää sitten ?"
" Joo, sain mutta ajattelin että se oli joku muu. Oli mielikuva, että konsertti on loppukuusta."
" Hyppää taksiin niin ehdit vielä. "
" Enhän mä millään ehdi !"

Vaikka en ole hämäläinen, niin olen hitaasti syttyvää lajia. Harmittelin, että nyt meni kallis lippu hukkaan.
Omatunto ei jättänyt rauhaan ! Kysyin vuokraemännältäni (olen evakossa putkiremontin vuoksi) voisiko hän ajaa minut konserttitalolle ja kyllähän se järjestyi.

Äkkiä sitten vaatteet päälle ja menoksi, ehdin vielä toiselle puoliajalle ! En ehtinyt edes meikata puhumattakaan katsoa onko tukka hyvin. 
Onneksi sentään olin pessyt hiukseni aamulla.
(Etukäteen suunniteltu look jäi toteutumatta. Olen tottunut pukeutumaan teattereihin ja konsertteihi vähän hienommin.)

Takki narikkaan ja ja menossa sisälle kun vahtimestari tuli kysymään, että tulitko ylhäältä ? 
- En , kun ulko-ovesta. 
- No onko sinulla lippua ? 
- Ei kun se on konserttisalissa. 
- Ai, nyt muistankin. Kolme naista joilla oli neljä lippua. Oletko sinä se neljäs ? 
- Juu kyllä olen.

Hän otti yhteyttä salin sisällä olevaan ovimieheen, joka tuli hakemaan minut sisälle ja ohjeisti, että voin istua seinän vierellä tämän puoliajan loppuun.

Parin valssin päästä alkoi sitten väliaika. Odotin, että ihmiset menivät aulaan, jotta näkisin missä ystäväni istuvat, tiesin rivin ja suurin piirtein paikatkin.

"Katsokaa kuka tulee !" "Ilmestyksenkö näet ?" "No on kyllä ilmestys !"

Siinä sitten setvimme tuntojamme puolin ja toisin. Kaikilla taisi olla huojentunut olo, ei ihan hukkaan mennyt lipun hinta.

Onneksi olen nähnyt konsertin kolme vuotta sitten ja tiesin, että herkut, Tonava kaunoinen ja Radetzkyn-marssi, tulevat viimeisinä.

Ehdin sentään nauttia vielä toisen puolen valsseista ja tansijoiden kauniista liitelyistä.



Suunta sitten ensimmäiselle taksiasemalle, torin laidalle. 

Kesken matkan kuljettaja sanoi, että saat nyt vähän alennusta, kun hän unohti laittaa taksamittarin päälle. Kiitin kauniisti päivän hyvästä työstä. Tuli hyvä mieli.

Täytyy alkaa vähän skarpata tuon allakan kanssa, vai johtuuko sekin iästä, että unohtaa merkata sinne menot. Se kun on melkein kuin raamattu, sen mukaan eletään !



*******