Oli tapaaminen, meillä vapaaehtoisilla. Jostain syystä juttu päätyi jotenkin kaatumisiin.
Yllätyin kun löysin kohtalotoverin.
Siis siihen, että kaatuilemme ilman mitään syytä.
Mistä johtuu, että jalat menevät alta ? Siinä sitten pohdimme mikä on syynä siihen.
Olin kuullut, että Lyrica-niminen lääke voi olla yksi syy.
Kysyin sitä myös saraalalääkäriltä ja hän myönsi tämän todeksi.
Siispä siitä pitäisi päästä äkkiä eroon. On se kuulema muutenkin kauheeta myrkkyä.
Ja vielä niin pahuksen kalliskin. Minä kun en niinkään tunne kauheasti noita lääkkeitä.
Lyrican lopettamiseen tarvitaan kuitenkin lääkärin neuvoja, koska sitä ei voi yhtäkkiä lopettaa. Sitten voi varautua vieroitusoireisiin.
Sain aikoinani tämän kyseisen lääkkeen ihotautilääkäriltä, ihon kutinaan. Ja siihenhän se auttoi. Tuntui ihanalta kun iho ei kutissut ja vielä bonuksena, kaikki muutkin säryt loppuivat.
Mutta kärsin mieluummin ne, jos vaan pysyisin pystyssä, eikä tarvitsisi pelätä, että kaatuu.
Keskustelimme myös tasapainohäiriöistä.
Juu, kyllä niitäkin löytyy. Hyvä että uskaltaa kävellä ulkona.
Ihmiset varmaan luulevat että on juovuksissa kun horjuu puolelta toiselle ja mielellään kävelee vielä pitkin seiniä.
No, siihenkin löysimme syyn.
Kolestrolilääkkeet. Siis nekin menee sitten vaihtoon !
Kyllä monta kertaa on tullut mieleen kuinka mukava se rollaattori oli.
Ja niin käteväkin. Siinä pystyi kuskaamaan painaviakin ostoksia.
Ja kävellessä jos rupes väsyttää, niin siinä voi istua.
Ja mikä parasta, sillä ei mennyt nurin. Ja jos meniskin, niin pääsee ainakin ylös kun siitä saa tukea.
Mutta kun tyttärille kerroin tästä ”kaarasta” niin kauhee metelihän siitä syntyi !
Et sinä sellasta tarvii , ei muuta kun kuntoilemaan vaan !
No, en ole tainnut ihan kaikkia vaivojani heillekkään osata kertoa.
Ostin uudet nilkkurit alkusyksystä, niissä on parin sentin korko. Mutta en uskalla niitäkään pitää kun tuntuu, että maa pitää tuntua koko jalkapohjan täydeltä. Ei tarvii kun yksi pieni kivi olla jalan alla, niin sekin voi jo kaataa.
Olo on välillä kuin Prinsessalla jolla oli herne patjan alla.
Lonkkaleikkausten jälkeen on niin jäänyt takaraivoon, että EI SAA KAATUA !
Mutta minkäs sille teet, onneksi ei vielä ainakaan ole pahemmin sattunut. Viime kaatumisen seurauksena olisi voinut ranne murtua. Mutta onneksi se vaan mustui ja lonkassa iso mustelma.
*******
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti