Nyt on kulunut noin puolet siitä ajasta kun jouduin evakkoon ! Turtuneena ja alistuneena olosuhteisiin, jossa en ole koskaan ennen ollut, muistaen olevani majoittuneena ystävän kotona. Potien koko ajan koti-ikävää.
Paikka, jossa ei ole mitään muuta kuin suuri Prisma puolen tunnin kävelymatkan päässä keskustan suuntaan. Ja toisessa päässä Varissuo, tuo monikulttuuristen asuttama lähiö, johon myöskin kävelee puolessa tunnissa.
Sanotaan, että matkailu avartaa, niin kyllä tämä kuuden kilometrin päässä kotoa oleva paikka on todella avara, täällä ei ole mitään !
Bussilla pääsee !
Useimmiten saa jännittää, että mahdunko rollaattorini kanssa bussin välitilaan vai pitääkö se laittaa kasaan ja ottaa melkein syliin.
Syy tähän on tietysti yhdestä kolmeen kappaleeseen olevat lastenrattaat. Joka kerta kun pitäisi jäädä pois, jännittää, että mitenkähän se onnistuu. Nimittäin päästä ulos niitten lastenrattaiden ohi - kunnialla.
Aamulla aikaisin on väljää, muttei sitä itsekkään lähde niin aikaisin liikkeelle, muuta kuin pakosta.
Tekemisen puutetta vähän niin kuin on. Täytyy tehdä "ajatustyötä" !
Huomatessani pajunkissojen jo kurkistelevan oksista, tajusin, että nyt on kevät.
Aurinko paistaa ja reilusti plussan puolella. Ja mitä se tuo tullessaan ? - Ajatukset on automaattisesti siirtyneet sisustamiseen !
Eikös sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :).
Tiedossa on suursiivous ja hirvittävä pyykkikasa verhoineen, mattoineen, tyynyliinoineen ja kaikki huonekalut putsattavat remonttipölystä. Plus seinät ja katot.
Iso valkoinen matto vietävä pesulaan. Pari uutta tyynyä sohvalle, Eurokankaasta jo käyty hakemassa tyynynpäällis kankaat.
Innoissani uuden kylppärin näkemisestä. Ei siinä vanhassakaan mitään valittamista ollut mutta vaihtelu virkistää.
Melkein kuin odottaisi pääsevänsä uudelleen remontoituun kotiin !
Kyllä oman kodin arvostus on noussut uusiin afääreihin, vaikkakin olen aina arvostanut omaa kotia.
*******
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti