Keskustelu ex-mieheni kanssa muistista jäi muhimaan pääkoppaani.
Juttu lähti siitä, kun exälläni on ollut paljon, ei niin positiivisia kokemuksia lapsena, joita hän ei ole kertonut kenellekkään. Hän päätti kirjoittaa itselleen kirjan itsestään.
Minä taas siihen, kun minun lapsuuteni on ollut hyvä, minua on rakastettu, mutta oli myös kuri, josta ei ole jäänyt traumoja. Että eihän minulle ole mitään tapahtunut.
En ainakaan muista !
Mutta luulis, että 68:aan vuoteen on jo melko varmasti tapahtunut vaikka mitä ! Minä vaan en muista kaikkea.
Exäni kehoitti minua kirjoittamaan kirjan omasta elämästäni - itselleni.
"Kirjoita kaikki mitä muistat syntymästäsi lähtien. Lähde jaksottain ja kirjoita, kyllä sieltä kovalevyltä alkaa palautumaan asioita, joita ei uskonut muistavansakaan."
Tavallaan kiehtova ajatus !
Ja mitäpä tässä muuta onkaan kuin aikaa.
Jos ei nyt sitten satu jäämään auton alle tai jotain vastaavaa.
Aivan varmasti löytyy asioita, jotka hävettävät ja nolottavat. Kunhan nyt ensin yritetään kaivella.
Sitäpaitsi, se on vain minun silmilleni ! Se on salaista !
Lapset voivat sitten lukea sen, kun minusta on aika jättänyt.
Kuinka moni lapsi tuntee vanhempiaan, oikeesti ? Veikkaanpa, ettei kovinkaan moni.
Tämä kirja, jos se joskus tulee valmiiksi ja ilmi, on myös lapsille oppitunti siitä, minkälainen vanhempi on ollut ihmisenä.
Siispä tämä postaus on tavallaan esipuhe siitä, kuinka muisti palautetaan.
Katsotaan toimiiko se ?
Mutta Teille, hyvät lukijat, se jää salaisuudeksi !
*******
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti