Päivä "elokuvatähtenä"

Ilmoittauduin ystäväni kanssa elokuva-avustajaksi.

Kyseinen elokuva oli Lauri Mäntyvaaran "Tuuheet ripset" (työnimi).
Hannaleena Haurun esikoisohjaus ensimmäisessä kokopitkässä elokuvassa.

Piti olla Turun HK-Areenalla kello 8:30.

En oikein tunne Turun ympäristöä, koska asun keskustassa. Ei ole tarvinnut seikkailla keskustan ulkopuolella. Ja jos on tarvis, niin serkun kanssa kruisaillaan kaikki sisutusliikkeet.

Joten paniikkikohtausta ilmassa - mennä epävarmana tuntemattomaan.

Sitten kun selvis millä bussilla pitää mennä, niin seuraava paniikin aihe oli, että millä pysäkillä pitää jäädä pois.

Kuskilta sitten kysyin, että missä pitää jäädä pois, niin vastaus oli: "Kyllä sä sen näät, menee sinne muitakin." 
- Ok !

Kävin sitten istumaan. Vastapäätä istui nuori nainen jolla oli reppu sylissä. Rohkenin sitten kysymään, että anteeksi, saanko olla utelias mutta meetkö Turkuhallille ? 
- Juu kyllä meen.
- Saanko seurata sinua, kun itse en oikein tiedä missä jäädä pois.
- Kyllä se käy.

Sitten näkyi vähän sen näköinen rakennus ja bussikin pysähtyi. 
- Jäädäänkö tässä pois ? 
- Pari pysäkkiä vielä, niin se on lähempänä. Ok.

Sitten lähdin seuraamaan porukkaa ! 
Olen hidas kävelijä ja porukka, jota seurasi hävis vaan jonnekin. 
Ei muuta kun ovesta sisään ja infotiskille ilmoittautumaan. 
- Oletko työntekijä ? 
- Juu olen. Kouraani annettiin lehtiö ja kynä.
- Eikö tarvii nimeä antaa ? 
- Ei tarvii.

Siellä oli oikein aamupala tarjolla. Siinä sitten kahvia ja kalaleipää ottamaan, sekä hedelmiä.
Oli muuten aivan ihana se voileipä, varmaan graavattua siikaa. 
No niin, aamiainen oli syöty. Sitten vielä vessassa käynti. 

Hei ja hei, tuli iloisesti siellä olleilta naisilta. No, hei hei, - olipas mukavaa porukkaa.

Sitten ystävääni etsimään. Ei näkynyt. Puhelin kehiin ja soitto. 
- Hei missä oot ? - Just tulin rappuset ylös.

Ai mitkä rappuset ? Ei täällä mitään rappusia näy !

Samaan aikaan eräs nainen tuli kysymään minulta, että mihin ryhmään kuulut ? 
- En minä vaan tiedä. Minä tulin elokuva-avustajaksi.
- Tämä on messukeskus ja koko tila on varattu meille, nainen valisti minua.

Minut ohjattiin sitten vahtimestarin luo.

Vahtimestari neuvoi, meet tosta ovesta oikealle ja sitten vielä oikealle.
Kiitos neuvosta !

Nyt tuli kiire kello oli jo 8:20

Siinä ympärillä oli vaan parkkipaikkoja ! 
Sitten näin yhden naisen menevän autoon ja rupesin huitomaan. Onneksi hän pysähtyi. Sanoin, että pitäs mennä Areenalle, mutta missäs se sitten oikein on.
- Hyppää kyytiin !
Niin pääsin sitten Areenan etuovelle, enkä edes myöhästynyt. 

Oli siinä ovella vastassa elokuva ihminen, toivotti tervetulleeksi.
- Olenko myöhässä, olin väärässä paikassa ?
- Et ole, hyvin kerkiät. :)

Vähän oli toisenlainen tilanne. Ei ollut aamiaista, ei. Ei niin hymyileviä ihmisiä.
Toivottavasti ne leivät ei ollut laskettu tai sitten joku jäi ilman.

Mutta hyvän aamiaisen ansiosta ei ihan heti ollut nälkä :).

#tuuheetripset

Katsomossa sitten istuttiin koko päivä, seitsemän tuntia. Paikkoja vaihdettiin ainakin viisi kertaa, että näyttäis siltä kuin halli olisi täynnä. 
Paljon oli odottamista, pitkästymiseen asti. Mitään hajua ei ole mistä kohtaus kertoi. 
Mutta tulipahan tienattua 20 € ja yksi kokemus lisää.

*******