Jos tätä päivää voisi vertailla sääilmiöihin, niin voisi sanoa, että aamupäivän pilvinen ilma muuttui hetkelliseksi myrskyksi, jonka jälkeen aurinko alkoi paistaa !
Tarina alkaa siitä, kun verenpaine on ollut jo jonkin aikaa aika korkea, varsinkin alapaine.
Kävellessä vähän huippaa ja näin kesän kuumuudessa on hengenahdistusta ja hiki tulee kun vähänkin sormea heiluttaa. Ulkoa kun tulee sisälle on kuin märkä rätti.
Päätinpä sitten viikonlopun jälkeen varata aika terveyskeskuksesta, ihan varmuuden vuoksi, kun taustalla kuitenkin on sepelvaltimotautia sun ynnä muuta sydämeen liittyvää.
Epävarmoin askelin ja harkiten kävelin sitten terkkariin, hieman niin kuin pilvessä.
Tähän asti oli pilvistä päivää !
Vastaanotossa oli miespuolinen terveydenhoitaja. Kerroin verenpaineeni hänelle. Hänpä otti sitten sen korvakojeen ja tarkasti korvat. Puhtaat on !
- Aha (mitenkähän se liittyy verenpaineeseen).
Seuraava laite oli verenpainemittari. Lukema 157/98.
- Jaaha sullahan ei ole verenpaine lääkitystä.
- No, kyllä mä jonkun pillerin verenpaineen takia syön.
- No mutta ei täällä kyllä ole, onko viimeksi määrätty nämä lääkkeet 2013.
- En minä muista. Olen minä täällä tänäkin vuonna käynyt. Joka vuosihan tulee jonkin verran käytyä.
Toinen otto ! Lukema 148/101.
- Alapaine noussut.
- Toisella kerralla aina laskee.
- Tarkoitin alapainetta.
- Onko ollut päänsärkyä.
- Ei pahemmin, mutta välillä vihloo päästä ihan kuin olisi suonenvetoa.
Ei reagointia. No, mutta mitäs nyt sitten tehdään. Odotin koko ajan, että hoitsu kutsuisi lääkärin paikalle, mutta se vaan hoki, että mä en tunne sua.
Tässä vaiheessa alkoi myrsky pikku hiljaa nousemaan !
Ei edes kuunnellut sydämen ääniä, eikä kysellyt, että onko kipuja rinnassa. Olen niin tottunut siihen, että nämä kuuluu asiaan. Hengenahdistuksesta ei ollut moksiskaan.
Tule sitten omalle lääkärille kahden viikon päästä.
Maksaako tämä hoitajalla käynti ? Ei maksa.
Jos olisin joutunut tuosta käynnistä vielä maksamaan, niin olisin nostanut metelin ja vaatinut lääkäriä paikalle.
Turha reissu mutta tulipahan tehtyä. Kiitos ja näkemiin.
Onneksi pystyin hillitsemään itseni. Ei ollut itsensä kouluttaminen mennyt hukkaan.
Oli sellainen fiilis, että tässä oli hoitsu joka ei osannut hommaansa. Tuskin oli tutustunut sairaskertomukseeni ja taustoihini. Ei edes kysynyt lääkärin mielipidettä.
Mä kun en tunne sua - oli varmaan hoitsun vakiolause.
Johtui varmaan siitä kun se oli mies.
Siinä sitten raivoissani ( varmaan taas nousi verenpaine ) kotia päin kulkiessani päätin käydä Ruusukorttelin hyvinvointikeskuksessa kysymässä milloin sauna ja uimaosasto aukeaa.
Tässä vaiheessa alkoi aurinko tulla esiin.
Siellä oli tuttu henkilö kassalla ja talon toiminnanohjaaja.
Olen vapaaehtoisena ollut lukemassa Ruusukorttelissa toisen vapaaehtoisen kanssa, mutta se ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle.
Olin ilmaissut, että olisin halukas auttamaan. Niinpä sitten kahvikupin ääressä kerroin toiminnanohjaajalle osaamisiani. Ja tietysti skrempoista myös, jotka ehkä voisivat jotain asioita rajoittaa.
Siinä vierähti kevyesti pari tuntia kivan ihmisen ja jutustelun parissa. Jään mielenkiinnolla odottamaan uutta "pestiäni" Ruusukorttelissa.
Aurinko paistoi jo täysillä. Oli hyvä mieli !
*******
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti