maanantai 27. marraskuuta 2017

Pitääkö olla huolissaan kun ei muista olevansa "vanha" ?





Tämmöisiä ajatuksia on tullut viime aikoina ! Olen aina ollut sellainen reippaanlainen nais'ihminen, mutta viime vuosina vauhti on, ei ehkä hidastunut vaan lyhentynyt.

Vuosi sitten pääsin sen kynnyksen yli, että kävin hakemassa rollaattorin kulkemisen apuvälineeksi. Etuna on, että istuin on aina mukana. Selkä ei enään kestänyt pitkän matkan kävelyjä ilman levähdystä. Piti istua aina välillä jossain, penkkejä vaan oli niin harvakseen reittien varrella, että ei jaksanut, oli pakko bussilla mennä torille, jotta jaksoin sitten kaupungilla kävellä. Tuntui vaan niin hullulta käyttää bussia reilun kilometrin takia kun kävellen olisi ollut jo perillä.

Siinä olikin sitten harjoitteleminen "sporttimallisen" Vectorin ulkoiluttaminen. Tämä rollaattorimalli taitaa olla tarkoitettu sisäkäyttöön. Niin viisaammat ovat kertoneet.

Olin niin innoissani kun taas pystyin reippaasti selkäsuorana kävelemään, kunnes ensimmäisen esteen tullessa eteeni, rännikourun kohdalla kadulla oleva "uoma" oli lennättää minut nurin. Ja kävelykadulla niitä "uomia" riittää.

En tiedä sanoisiko tuota vehjettä etu- vai takavetoiseksi, paremminkin ehkä takapainotteiseksi. On niin kiikkerä edestä, koska etupyörät ovat niin lähellä jalkoja, että se kellahtaa jopa käpyyn, jos se sattuu just pyörän kohdalle.

Kaupungin epätasaisten jalkakäytävien ja torin mukulakivien kohdalla ei todellakaan pistetä vauhtia päälle. Vauhtia on hidastettava ja oltava tarkkana mihin pyörät menevät. 

Kävelen usein kaupungille ja takaisin, huomaamatta tulee useampi kilometri mittariin. Edut ovat: säästää bussimaksuissa ja tulee liikuttua, niin kuin nivelrikkoisen pitääkin.

Tällaisten päivien jälkeen huomaan olevani todella väsynyt. Se on pistänyt ihmettelemään, että mistä johtuu ? Kunnes erään ahaa-elämyksen virratessa päässäni tajusin, että - en enää ole nuori, vaikka mieli on kuin kolmekymppisen, olen vanha nainen ! 
Tämän kun oppisi muistamaan.

Ei enää jaksa samalla tavalla kuin ennen. Siispä taitaa olla alkanut viimeinen luokka elämänkoulussa - oppia ymmärtämään, että jaksavuus ja hitaus, plus skrempat kuuluvat tähän ikään. Ja niiden kanssa on vaan tultava toimeen.



*******



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti