perjantai 13. huhtikuuta 2018

Miniä ja sen anoppi





Viime vuoden tammikuussa kirjoitin postauksen "Minä ja mun miniä".

Siitä innostuneena miniä päätti vastata kirjoitukseen Facebookissa. Mielestäni kirjoitus on niin hyvä, että se ansaitsee tulla julki.

Joten tässä se tulee miniän omin sanoin:


"Kun tuo anoppi kirjottaa ihan ET-lehteen asti meidänkin perheen iloista, niin pakkohan mullakin on kirjoittaa - vaikkakin tänne naamakirjaan - itse anopista...

Onhan se... Useimmiten aina appivanhemmista kuulee pahan sanan - jos toisenkin, ja kolmannen....
Yleensä ne parhaimmat/huonoimmat pisteet saa anoppi, hän on se joka tulee ja laittaa paikat uuteen uskoon, pesee pyykit ja laittaa ne puhtaina aivan vääriin paikkoihin. Haukkuu mauttomasta ruuasta, jota itse olet rakkaudella ja hartaudella tehnyt.

Oletteko kuulleet appiukosta väärää tai pahaa sanaa - en minä ainakaan.
Appiukkoni on hieno ja viisas mies, tietää aina vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen...Useamminkin pitäisi jutustella :)

Minulla on käynyt suuri onni :)
Minulla on aivan ihanat appiukko sekä appiakka :)
Miksi puhutaan aina siitä pahasta anopista, jota joku ei voi sietää?
Sitä en tiedä, mutta minulla onkin appiakka :)

Appiakka on hyvä tyyppi ja osaa pyytää suolaa ruokaansa. Ja osaapa appiakka laittaa tuhdin ja paksun tukkani kuosiin - omalla vastuullani ja olenpa siihen vieläpä enemmän kuin tyytyväinen!

Voisinpa sanoa, että appiukko ja appiakka - ovat mun kamuja <3"



*******






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti