On tässä kuukauden sisällä ollut vilskettä ja vilinää. Ei siinä mitään ihanaahan se on ollut lastenlasten kanssa ja myös oman tyttären.
Aika on kulunut niin ettei huomaakaan ja yksi reissu vielä pitäisi jaksaa tehdä, pojan poikia hoitamaan.
Tosin voi olla, että hoidettavia on sitten kolme. Poika kun teloi jalkansa jo toistamiseen ja joutui leikkaukseen. Mutta jos ajatellaan positiivisesti niin saanhan viettää aikaa poikanikin kanssa.
Viikko kotona rentoutumassa kolmen viikon pestistä ennen uutta kahden viikon pestiä.
- Mutta ei se ihan niin mennyt kuin ajattelin.
Ensinnäkin elin varmaan muutaman päivän vielä tyttären luona kun tuli mieleen, että nyt pitäs tehdä sitä ja tätä, kunnes tajusin että eihän pidä, olen kotona ja yksin. Tai sitten yöllä kun hiipii toilettiin ettei vaan herätä ketään ! Palautumiseen meni varmaan pari-kolme päivää.
Tyttäreni perheineen tuli luokseni muutamaksi päiväksi kun olivat matkalla Turun saaristoon ja olin matkan varrella, heillä alkoi loma ilman mitään aikatauluja. Ja tämä oli sovittu juttu.
Keskimmäinen tyttärenikin tuli käymään perheineen synttärin kunniaksi.
On se vähän toista olla viiden hengen porukalla kaksiossa kerrostalossa kuin neljän huoneen rivitaloasunnossa. Lapsille se oli vähän outoa kun ei voi huutaa ja hyppiä niin kuin kotona, joten oltiin aika paljon menossa ettei tytöille tule tylsää.Tosin tytöt olivat kyllä niin fiksuja että ymmärsivät !
Käytiin hakemassa mansikat torilta pakkaseen, lapset pääsi maauimalaan uimaan ja tilattiin tyttärelle aika kampaajalta. On se kyllä ihanaa yhdessäoloa !
Ja tähän rakoon olisi pitänyt vielä tavata ystäväpariskunta Helsingistä ja viettää aikaa heidän kanssaan mutta onneksi se peruuntui. - Jaksavuus rupesi olee koetuksella !
Sitten tuli perjantai ja toi tullessaan ikäviä kuulumisia.
Ystävän äiti oli kuollut ja toisen ystävän tytär joutunut sairaalaan. Nämä kuulumiset taisi olla vähän liikaa ! Ja huoli omasta pojasta vaikka ei se ole niin vakavaa, ikävää enimmäkseen.
Seurauksena oli, että miniä joka ei ollut saanut edes aamukahvia vielä, taisi saada kuraa niskaan !
Anteeksi !
On se vaan niin ettei se jaksavuus enää tässä iässä ole sama kuin joskus kolme-nelikymppisenä.
Ja toinen juttu - oma rauha ja tila !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti