Mietityttää ...

 Eipä ole elämäni aikana tällaista aikaa ollut.

En ole sotalapsi mutta sodanjälkeinen kylläkin. Tutuksi on tullut niukkuus ja puute. Siitä kylläkin noustiin parempaan elämään, hitaasti mutta varmasti.

Vaikka elämä oli yksinkertaisempaa, eikä tavaraa ja rahaa ollut, ja työt olivat raskaampia, niin tuntuu, että ihmiset olivat onnellisempia.

Monta kertaa on tullut mieleen, että onneksi äiti ja isä eivät näe tätä maailmaa nyt. Heillä kun olisi aika paljon ihmettelemistä. Äitini kauhisteli jo sitä kun Beatlesit tulivat - pitkätukkaiset pojat !

Hän tuppasi sanomaan, että sota tulee aina joka 20:s vuosi. Mutta onneksi ei ole tullut. 

Aikuistuttuani ja työelämään astuessani tuli aika jolloin taisteltiin talvilomat,  pekkaset, lauantai-vapaat ja muita etuuksia. Muutamat lamatkin on selätetty. 

Mutta palkkaa ei saanut lapsen sairauden takia. Kun lapset sairastui,  heitä ei olisi saanut jäädä hoitamaan. Piti melkein tietää sairastumisesta, että pystyi järjestämään kotiapua, muuten oli melkein potkut tiedossa.

Silloin rasismin kohteena olivat mustalaiset, nyt muslimimaitten pakolaiset.

Alamäki on alkanut ! Jää nähtäväksi kuinka alas vajotaan.

Jos Suomi kerran on uusi Kreikka, niin olisi mielenkiintoista tietää, että miksi tämä maa on velkaantunut ? Siitä puhutaan, mutta ei kerrota syytä siihen, että miksi näin on käynyt. Miksi sitä velkaa on pitänyt aina vaan ottaa ? Siitä vois tehdä listan ja julkistaa se kansalle.

On huoli tulevaisuudesta ! 

Eniten tässä suree lastenlasten tulevaisuutta. Mitä heille on tulevaisuudessa tarjolla ? 

Jotenkin tämän ajan ottaa raskaasti, stressaantuu, verenpaine nousee ! Oma pärjääminen tulevaisuudessa ?

Tietenkin on muitakin huolen aiheita ja avuton olo kun ei voi asioille mitään. 

Mutta aina on toivoa paremmasta, ainakin haluan uskoa niin.

*******