Täällä uudella kotipaikalla oon tutustunut monenlaisiin ihmisiin, vaikka epäilinkin, että olo voisi olla vähän yksinäinen. Mutta eipä ole tuntunut yksinäiseltä, paremminkin kiirettä pukkaa aina välillä.
Yksi ajan täyttäjä on SPR, vaikka tänä kesänä en juuri ole ehtinyt paneutua niihin hommiin kun on ollut lastenhoitohommia. Ja lapseni tulevat aina ensin !
Syksyn tullessa arki ehtii normalisoitua, ja kaikki pitäisi melkein aikatauluttaa, että ehtisi kaikkeen mihin pitäisi, sisällyttäen kuntosalitreenit. Tässä iässä ei jaksa, kun yhden asian päivässä.
Olen sen tyypin ihminen, että tulen kaikkien kanssa toimeen. Useimmiten ihmiset joihin olen tutustunut ovat samalla aaltopituudella kanssani ja tosi ihania.
Olen myös ollut monikulttuuristen ihmisten kanssa kokkaamassa, koska meillä on ollut kerran kuukaudessa yhteinen lounas, jossa vuorottelemme ruoan laitossa. Opimme valmistamaan muutakin ruokaa kuin omaamme.
Tästä aiheesta voi lukea aiemmasta postauksestani, "Muistojen koti" !
Elämäni aikana on myös tullut vastaan aika itsekkäitä ja omaan napaan tuijottavia, ja narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä. Heidän kanssaan on yleensä aika vaikea olla, koska ei tiedä mistä puhua, kun puhe pyörii yleensä vaan heidän oman napansa ympärillä. Ihmistyyppinä pyrkivät myös pomottamaan. Mutta pieninä annoksina, harvakseltaan, sen kyllä kestää.
Tässä taannoin oli fb:ssä oiva sitaatti: "Köyhältä puuttuu paljon, ahneelta puuttuu kaikki !"
Ja kas kummaa, jouduin ihan itse todistamaan, että näinhän se on.
Tulipahan vaan mieleen pääministerimmekin, joka muka olisi köyhien "ystävä", eikä heiltä vietäisi heidän vähäisiäkään etuja. Näin karkeesti sanottuna.
Pääministerihän itse on miljonääri ja jotain venkoiluja on hänenkin omaisuutensa kanssa, ettei tarvitsisi maksaa veroa. En tiedä, tämän olen lukenut jostain iltapäivälehdestä.
Kyllä se vaan niin on, että kun on syntynyt kultalusikka suussa, niin ei sitä pystytä oikeesti ajatella köyhimpien asemaa ja elämää. Köyhän arki on taistelua koko ajan rahan kanssa saadakseen sen riittämään.
Minulle on sanottu suoraan, kun en ole pystynyt maksamaan jotain, että kun et kerran halua maksaa !
Ja kyllä se loukkaa ! Itse kun haluaisi, mutta ei pysty, kun rahat ei riitä muutenkaan.
Kyllä siitä niin mieleni pahoitin. ;)
*******
Jos jaksoitte tämän lukea, niin kiitos siitä ! Tästä bloggaamisesta kun on tullut vähän niin kuin roskis minulle, jonne voi heittää niin ilot kuin surutkin. Niinhän sitä sanotaan, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja suru puolittuu.
*******
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti