Mutta eilen yllätti suruviesti !
Kuulin, että poikani perheenjäsen (lassie) Tara oli viety sairaalaan. Soitin kysyäkseni Taran vointia ja sain kuulla, että Tara on nyt taivaassa.
Tuli täysin puun takaa !
Olihan Tara jo vanha ja sairaskin ja enää ajan kysymys, että milloin, kun ikääkin oli jo melkein 11 vuotta, mutta silti !
Taran on nyt hyvä olla.
Vertasin mielessäni isäni poismenoa (yli 30 v. sitten) ja nyt Taran. Onko siinä eroa kun läheinen kuolee tai lemmikkieläin kuolee ? Ei, eipä juuri ! Suru ja kaipaus on yhtäsuuri ehkä vain vähän erilainen!
Ehdin nähdä Taran vielä viimeviikolla, sain silloin annettua rapsutukset ja halit. Ajoiko vaisto vai mikä pojan luo. Poikani oli vielä eilen antanut puolestani halit ja rapsutukset.
Aina kun menin pojan luo, vastaanotto oli oma rituaalinsa. Minun piti seistä jalat harallaan, että Tara pääsi tekemään kahdeksikkoa jalkojeni ympärillä, sitten tassut melkein hartioillani ja silmiin katsoi ja haukkui tärkeimmät asiat ensin. Nyt ei enää saa sellaista vastaanottoa. Sitä jään kaipaamaan !
Lepää rauhassa rakas Tara <3
Tästä lähtien muista taivaalle katsoessa,
VastaaPoistaälä enää vaadi tuulen loppumista.
Hyttyset kun ei toisinaan jaksa kiusaa,
jostain se saattaa sinua muistuttaa.
Sadepisaroista älä mieti sitä kastumista,
sillä joku voi miettiä sitä makeaa ja herkullisinta?
Lintunen kertoo sinulle jotain ihmeellistä juttua,
kuuntele tarkemmin, se voikin olla jotain tuttua.
Illalla kun nukkumaan menet, katso vielä taivaalle,
siellä loistaa se kirkkain ja rakkain, juuri Sinulle.
Lepää rauhassa <3 Tara (Just In Time) <3
Ikävä on valtava
Kiitos <3
VastaaPoista